tunnetila: onni
Juhlimme viime sunnuntaina kummipoikani 6v synttäreitä. Ostin hänelle lahjaksi aapisen. Ajattelin, että Otavan klassikkokirja Lasten oma aapinen olisi lukemaan opettelevalle viikarille hyödyllinen lahja. Pelkäsin kuitenkin olevani ”maailman tylsin täti” kirjapakettini kanssa, niinpä paketoin lahjaan mukaan myös paketillisen legoja.
Juhlapäivä koitti ja vieraat saapuivat juhlimaan sankaria. Paketteja tuli valtava määrä ja jokaisen vieraan antamasta lahjapaketista taisi paljastua legoja. Oli autoja, rakennuksia, kummallisia lego-hahmoja ja taisipa mukana olla myös suuri linnakin. Lahjaksi saatujen legojen määrä oli ihan huikea!
Kummipoikani silmät loistivat kun hän tutkaili lahjaksi saamiaan legopaketteja ja mietti minkä paketin avaisi ja rakentaisi ensimmäisenä. Lahjaksi saatu kirja näytti hautautuneen legoröykkiön alle enkä ollut asiasta lainkaan yllättynyt. Olihan se, aapinen, leikkiväiselle lapselle aika tylsä lahja, myönnetään.
Tänä aamuna sain kummipojan äidiltä tekstiviestin. ”Huomenta, lahjasi taisi olla aika onnistunut. O nukkuu aapisensa kanssa.” Ette usko miten ilahduin tuosta viestistä! Täytyy myöntää että vanhan tädin silmäkulma kostui ilosta ja liikutuksesta. On niin kiva kuulla että aikana, jolloin lasten ykköslahjatoive on jo muutaman vuoden ikäisenä tabletti tai uusia PlayStation -pelejä, osataan arvostaa myös perinteisiä lahjoja. Voi rakas kummipoikani, teit tädin kyllä niin iloiseksi!
0
Awww! Se on kyllä kiva tunne, kun ostamasi lahja osoittautuu mieluiseksi.
Totta! Olisi ihan kamalaa jos (varsinkin lapsi joka tosiaan näyttää tunteensa eikä näyttele kiitollista) inhoaisi lahjaansa. 🙁
oih, pikku kyynel tirahti.
Samat sanat. Olin onnesta ihan liikuttunut. 🙂
Hih 🙂 <3
Niin suloista, eikö?! 🙂
Aww! Tiedän niin tuon tunteen! Ostan useimmiten omalle kummipojalleni vaatteita ja yritänkin aina ujuttaa mukaan jotakin mistä poika oikeasti itsekin tykkää, esimerkiksi kirjan tai jonkun muun lelun 🙂 Pehmeät paketit poikia harvemmin kiinnostavat mutta on ihan kiva välillä kuulla, että joku paita tai housut on pojan mielestä siistit! Ja eihän sitä tunnetta mikään voita 🙂
Mä ostan myös yleensä lahjaksi vaatteita (nytkin ostin Tukholmasta ihanat farkut ja t-paidan, mutta säästin ne nyt joululahjaksi kun olinkin jo aikaisemmin ostanut tuon aapisen). Oma kummipoikani tykkää vaatteista, mutta myös minä ostan aina niiden lisäksi jonkun pienen lelun. Jos vaatteet ei miellytäkään niin on hyvä olla plan b.. 😉
Ihana! <3
(Meillä nukutaan pillipullon kanssa…)
Awwww! Eivät lapset yhtään kovempia unikavereita keksi.. 😉
Oi Nina, aivan ihana lahja! Juuri samanikäisen kummitätinä voin vain harmitella etten taannoin hoksannut ostaa samanlaista lahjaa. Pisteet sinulle! 🙂
Hih, kiitos Anumaaria! Olin kyllä itse aika iloinen keksimästäni lahjasta. Onneksi lahjan saaja myös piti siitä. 🙂
[…] aapisen. Vähän tylsältä kuulostava lahja oli lopulta hänelle niin mieluinen että hän nukkui aapisensa kanssa. Lukemaan oppiminen on valtavan suuri asia meistä jokaiselle. Entäpä se ensimmäinen kerta kun […]