tunnetila: onni
Ystäväni Wikke haastoi minut muutama viikko sitten kertomaan mitkä asiat ovat minusta yksinkertaisen ihania, mistä pienistä asioista tulen ikionnelliseksi. Olen pyöritellyt kysymystä mielessäni haasteen saamisesta lähtien joka päivä, mutten ole saanut kirjoitettua mitään paperille.
Elämäni on yleensä täynnä pieniä onnea tuovia asioita ja ilostun monista pienistä jutuista lapsenomaisella riemulla. Meillä on kotona esimerkiksi aina leikkokukkia. Ei välttämättä mitään upeita kukkakaupasta haettuja kimppuja vaan vaikkapa Reilun kaupan ruusuja, neilikoita tai tulppaaneja, joita ostan ruokakaupasta ruokaostosten yhteydessä. Toinen pieni asia jonka toteutan päivittäin on pöydän kattaminen. Aina kun syön jotain katan pöydän, vaikka vain itselleni. Ruokahetkeen rauhoittuu heti paremmin jos laittaa kattaukseen kauniin servetin ja asettelee aterimet kattaukseen oikein.
Normaalisti arkeni sisältää paljon yllä mainitun kaltaisia pieniä onnen murusia, jotka yhdessä tekevät jokapäiväisestä elämästä kivan ja arjesta mukavan asian. Viime aikoina elämässäni taas on tapahtunut niin paljon isoja asioita, että kun olen yrittänyt miettiä mitä pieniä juttuja tähän postaukseen kirjoittaisin, kaikki miettimäni asiat ovatkin olleet suuria. Irtisanoutuminen blogiportaalista ja uuden, ikioman blogin aukeaminen. Valtavan isoja juttuja molemmat jotka ovat aiheuttaneet lähes pakahduttavan onnentunteen. Viikon syysloma joka tuli jaksamisen kannalta täydelliseen saumaan. Parasta! Tallinnan matka yhdessä mieheni kanssa, yöpyminen kauniissa viiden tähden hotellissa ja etukäteen tehdyt pöytävaraukset Tallinnan ravintolaviikolle. Jälleen pakahduttava onni. Osallistuminen Madaran Pop Up -liikkeen avajaisissa arvontaan ja upean latvialaista designia olevan kulhon voittaminen. Ihan huikeaa!
Luulin jo hetken, että suurten upeiden asioiden keskellä en enää huomaa niitä pieniä, normaalisti arkeani ilostuttavia juttuja lainkaan, kunnes sain Tallinnassa ravintola F-Hooneessa eteeni kuumana höyryävän suklaakupin. Luulin tilanneeni viileän ja harmaan syyspäivän piristykseksi itselleni lämpimän kaakaon, mutta paikallinen ”hot chocolate” olikin espanjalaistyylinen, yleisimmin churrojen kanssa nautittava paksu sulatettu suklaa. Suklaaöveri oli taattu, mutta voi jestas miten hyvää tuo kuumana lusikoitava suklaa olikaan! Tuo pieni, yllättäen saatu suklaanautinto palautti mieleeni kaikki ne pienet asiat joista ilahdun helposti ja joiden arvoa ei missään nimessä kannata vähätellä.
Elämään voi suhtautua niin monella tavalla. Tavallisia asioita voi pitää itsestäänselvyyksinä tai niitä voi arvostaa ja olla niistä kiitollinen. Suosittelen jälkimmäistä. Elämästä tulee todella elämisen arvoista.
0
Pienet asiat keskellä arkea tekevät elämästä hyvän – ei tosiaankaan tarvita mitään suurta 🙂
Samaa mieltä kanssasi Heidi! Ne on ne pienet asiat jotka merkkaa.