tunnetila: shokki
”Millaista mallia sä olit ajatellut?” ”Mä en ole ajatellut mitään. Mä en pysty ajattelemaan tätä.” ”Mutta oliko se nyt se pitkä polkka mitä halusit?” ”Saat vapaat kädet. Kunhan tämä on pian ohi.”
Harvoin olen ollut noin kauhuissani kampaajalla. Sydän hakkasi koko tunnin tuhatta ja sataa. En uskaltanut katsoa peiliin. Itketti. En halunnut nähdä kampausta takaa. En halunnut kokeilla hiuksiani. Tunsin miten ilma tuntui niskassani. Taas itketti.
Kampaajani sai vapaat kädet ja teki todella hyvää työtä. Sain ryhdikkään kampauksen joka tuo luruhiuksiini volyymia. Kampaus, hämmentävää kyllä, myös sopii minulle hyvin. Mutta missä on Nina? Missä on se tyyppi, jolla on ollut pitkät hiukset ja ponnari kohta 40 vuotta?
Sinne se jäi, identiteetti. Kampaamon lattialle josta se lakaistiin roskikseen. Noin vain.
Kasvaahan se. Ja tukka on nyt freesi, nätti ja tyylikäs. Mutta näyttää aikuisen naisen kampaukselta. En ole aikaisemmin ymmärtänyt, miten paljon pitkät hiukset merkitsevät minulle nuoruutta. Villi ja vapaa hiukset hulmuten.
Aikuinen. Ai että miten tuo sana oikein puistattaa. Pitäisiköhän värjätä hiukset pinkiksi?
Kuvat Jenni / Pupulandia
0
Voi kulta <3 Uskon että totuttelemiseen menee aikaa ja omaa identiteettiään joutuu hetken hakemaan, kun itsellä on se tietty mielikuva itsestä ja siihen kuuluu ne pitkät hiukset. Mutta tuo uusi look sopii sulle NIIN hyvin! Voisiko tämän ottaa sellaisena henkisen kasvun paikkana? Kesä tulossa, uusi koti ja uudet hiukset, uusi entistä ehompi ja ihanampi Nina <3
Kiitos Kay! Minusta tuntuu että nyt tuli haukattua liian monta suurta palaa yhtä aikaa. Muutto ja uudet hiukset ovat yhdistelmänä aika perseestä. Liian paljon muuttujia eikä mitään pysyvyyttä. Ai kamala. Totunkohan tähän koskaan? 🙂
Voi Nina 😀 Samat tunteet tulivat minulle, kun tajusin, että sinne jäi. Pitkät hiukset. Ja sen, että pitkät hiukset tekevät meistä nuoremman näköiset kuin olemme. Mutta tiedätkö, minua hieman kyrsii tuo nuoruuden ihannointi. Olen siis aikuistunut. Ja siksi olen itse ylpeä siitä, etten tarvitse pitkiä hiuksia näyttääkseni kauniilta tai tähän-maailmaan-sopivalta. Sinäkin näytät ihan super-upealta noine hiuksinesi, ja uskon, että löydät itsesi erittäin hyvin ja erittäin pian. Siis sen Ninan, joka ei ole enää alle 30. Tää on rankkaa, tiedän. Mutta tulet pärjäämään varsin hyvin aikuisena Ninana 🙂
t. Siun miumau
ps. kävin itse viime viikolla kampaajalla (ensimmäisen kerran tuon pätkäisyn jälkeen). Kampaaja kysyi, että mitä tehdään, sanoin, että hiukset ovat kasvaneet yli, leikataan samalle tasolle kuin edellisen kerran. Johon kampaaja sitten silmää vinkaten sanoi, että ei kasvateta, johon minä, että ei 😀
No mutta miumau, sinulla on ollut ennenkin lyhyet hiukset ja tiesit että ne sopivat sinulle. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta ja järkytys on valtava. 🙂
En minä mitään parikymppisyyttä tai ikuista nuoruutta kaipaile, hyi olkoon, mutta kun minä vain olen pitkähiuksinen ja koen olevani oma itseni pitkillä hiuksilla, niin lyhyet tuntuvat muuttavan identiteettini ihan kummalliseksi. Ja vanhaksi. Ei minua ikinä ennen ole sanottu nuorekkaaksi, mutta näillä hiuksilla sen teki heti useampi ihminen. Argh! 🙂
Tuo on I-H-A-N-A!!!!!
Heh, voi kiitos! Sinä olet I-H-A-N-A! 🙂
Aivan mieletön muutos! Ryhdikäs, mutta siltikin nuorekas! 🙂 Toinen kuva etenkin on upea!
Kiitos Mimmi! Tosin sanasta nuorekas tulee sellainen tunne että olen 70v. 😀 😀
Voi rakas Nina! <3 Tunnen suurta empatiaa ja ymmärrän tunteesi niin hyvin, mutta täytyy kyllä sanoa, että uudet hiuksesi ovat todella, todella kauniit! Ja kuten itsekin sanoit: sopivat sinulle täydellisesti! Kauniit kasvosi pääsevät todella oikeuksiinsa uuden hiusmallin kanssa. Mutta tuo identiteettikriisi on niin totta: kun hiusmalli muuttuu, kaikki vaatteetkin alkavat näyttää päällä ihan erilaisilta jne…
Nyt muuten kävi niin, että minä, joka olen kasvattanut hiuksiani sinulla olevasta pituudesta noin vuoden, alan haikailla lyhyempää mallia… Kuinka freesiltä tuollainen polkka näyttäisikään… Voi, voi, onneksi on vielä pari viikkoa aikaa miettiä ennen seuraavaa kampaajareissua…
Kiitos Tarja! <3
Olen nyt pessyt hiukset kerran ja olen ihan hukassa näiden laittamisen kanssa. Pitkät hiukset oli maailman helpoimmat, nämä tuntuvat ihan hullun hankalilta laittaa. Voi nyyh! 🙂
Hienot hiukset! Todella tyylikkäät. Ymmärrän kyllä shokin, kun malli vaihtuu noin radikaalisti. Rohkea veto 🙂
Kiitos Heidi! Rohkean vedon teki kyllä kampaaja, minä vain istuin. Ja luulin siis saavani pitkän polkan mutta nyt nämä ei edes yllä kiinni. Tuli siis lyhyet kerralla.
Niin makee! Hyvä Nina! Varmaan hetken kestää, että itse tottuu muutokseen. Mutta ehkä pian jo tuntuu niin tutulta ettei muuta muistakaan 🙂 superhienot!
Kiitos Kaisa! Voi kyllä mä kuule luulen muistavani pitkät hiukseni. 🙂 Selailin juuri muuton yhteydessä vanhoja valokuvia ja piru että itketti kuvat pitkistä hiuksista. 🙂
Tosi kaunis sinun uusi tukka, malli sopii ihan täydellisesti. Itse lähdin viime kesänä lyhentämisen tielle ja luulen, että huomenna kampaajalla lähtee taas muutama sentti lisää. Itse olen myös miettinyt yhteyttä hiusten lyhenemisellä keski-iän lähestymiseen. Hrrr… Mutta minähän käytän jo paitapuseroitakin, joka äitini mielestä on keski-ikäistymisen merkki sekin. =)
Kiitos Kaisu! Ihana että ymmärrät tuon ajatukseni hiusten lyhentämisestä ja keski-iästä. Kun se vain usein on niin, että naisten hiukset ohenevat vuosien saatossa ja olosuhteiden pakosta hiuksia leikataan lyhyemmäksi. Tietysti on eri asia jos lyhyissä hiuksissa viihtyy, mutta kuten minä, moni muukin leikkaa hiuksensa pakon edessä ja se ei ole kivaa!
Kauniithan niistä tuli!
Vaikka hiukseni ovat olleet lähinnä jonkinlaista polkkaa parikymmentä vuotta, ymmärrän kyllä, että muutos tuntuu isolta ja peilistä katsova ihminen vieraalta. Viikon-parin päästä olet luultavasti kuitenkin tottunut ja ihmettelet, mikset leikannut aiemmin.
Kiitos Lumo! Jännittä kyllä todella nähdä käykö tässä noin kuten arvelet. Että mietin miksen leikannut aikaisemmin. Nyt kun minua vain pääosin itkettää. 🙂
Ihanat, ihanat hiukset! Niin freesi ja chic, hyvältä näyttää 🙂 Itsekin vähän arvon, pätkäisisinkö myös saman tyyliseen pituuteen..
Kiitos Salka! Jännä miten moni näistä hiuksista tykkää ja itse taas olen ihan kauhuissani. 😀 Mutta aika chic nämä kyllä on, siitä ei pääse mihinkään. 🙂
Höpö höpö mikään identiteetti! 🙂 Noi on niin mageet hiukset ja sopii sulle kun nenä päähän 🙂 Ja mikä parasta: tuohon hiusmalliin voi vääntää vaikka mitä eli nyt vaan mielikuvitus peliin ja netti soimaan ideoiden imemiseen.
Kiitos Ninni! Mä en keksi tähän kuontaloon yhtä ainutta kampausta. Help! 😀
Se on kyllä jännä, miten erilailla asiat ihmiset näkee. Minulle lyhyet hiukset edustavat ehdottomasti nuoruutta, hulluutta ja villiyttä, kun taas pitkät hiukset kaavoihin kangistuneisuutta, tavallisuutta ja jopa tylsyyttä. Ihanat hiukset! Minä en itse koskaan voisi kasvattaa pitikiä hiuksia. Viimeksi istuin kampaamon tuoliin aika pitkän tukan kanssa (siis minulle, hyvä kun ylettyivät leukaan asti) ja olin muka aikeissa niitä kasvattaa, mutta totesin kampaajalle, että pätkäse taas kunnolla lyhyeksi, mää vaan oon niin lyhyt tukka- naisia 😀
Myös minä koen itselläni pitkät hiukset tylsiksi, mutta voi että rakastankaan tylsiä pitkiä hiuksiani. 😀 😀
Mutta kuten sanoit, toiset meistä ovat lyhyttukkanaisia, toiset taas toiseen suuntaan kallellaan. 🙂
niin kauniit!
Kiitos ihana pauliina!
Ihanat hiukset ja sopii sinulle todella hyvin!
Voi kiitos pauliinas! Piristi mieltä!
Just hyvä. Se ottaa aikaa, tottuminen. Mutta näytät tosi hyvältä. Ja jotta elämässä tulee uusia hyviä asioita vastaan, niin joskus pitää olla rohkeutta päästää vanhasta irti. Kaunis oot. You go girl!
Kiitos iduska! Voi että sentään, kuinkahan pitkään tuohon tottumiseen menee?! Luulen että liian kauan. 🙂 Testasin muuten eilen ja näihin saa kuin saakin pidennykset kiinni. JES! 🙂
Upea tukka ja täydellisesti sinulle sopiva.
Mun on pakko tunnustaa että en ole oikein ikinä pystynyt samaistumaan ja/tai ymmärtämään ihmisiä joille pitkän tukan menetys on elämän perustuksia ravisteleva juttu. Meidän ystävyyssuhteet, työmenestys tai mielipiteet ei riipu siitä millaiset hiukset meillä on. En tiedä ketään jonka persoonallisuus olisi muuttunut hiuksien myötä.
Muistiini on ikuisesti syöpynyt kuva hiusnäytösmalliksi tulleesta nuoresta naisesta joka sai kuulla että hänen lapaluihin asti ulottuva huonokuntoinen ja ohut tukkansa leikattaisiin lyhyeksi. Hän itki vuolaasti ääneen kun hiuskouluttaja leikkasi hänen hiuksiaan, ja jankutti että hän ei halua että niistä lähtee pituutta yhtään. Ei edes sitä 5 cm huonokuntoista latvaa olisi saanut lyhentää. Lopputulos oli se että hänen hiuksiaan ei leikattu malliin eikä hän osallistunut näytökseen. Kyseisessä tilanteessa en voinut muuta kuin tuijottaa suu auki tätä teatraalista näytöstä ja miettiä että mitä ihmettä täällä tapahtuu?!?!
Itselleni hiukset ovat aina olleet pikemminkin itseilmaisun väline. Vähän kuin vaate. Olen vaihtanut väriä ja hiusmallia jo peruskouluikäisestä lähtien ja ollut usein myös mukana noissa hiusnäytöksissä joissa mallia ja väriä ei voi itse valita. Minusta se on ollut hauskaa. On voinut ilmaiseksi kokeilla moderneja leikkauksia ja nähdä miten erilaiset tyylit sopivat naamaan. Eniten kärsin hiuksistani silloin kun jouduin olemaan tulevan hiusnäytöksen vuoksi puolisen vuotta leikkaamatta ja värjäämättä.
PS: Minusta tuo kampaus on nimenomaan nuorekas ja moderni, ei mikään ”aikuisen naisen” kampaus. Mutta olen kyllä siinäkin vähän samaa mieltä kuin Miumau, jos ei ole enää 20.v niin miksi pitäisi edelleen yrittää näyttää sille? Minusta omaa ikäänsä ja sen tuomaa kokemusta pitäisi voida arvostaa.
Kiitos Rhia!
Minä niin tunnistan itseni tuosta pitkähiuksisesta tytöstä joka itki kun hänen hiuksiaan aiottiin leikata. Itkin itsekin kaksi kertaa tuon päivän aikana kun hiukseni nyt leikattiin. 🙂
Ja ei, en todellakaan yritä tavoitella pitkillä hiuksilla ikuista nuoruutta, en ollenkaan. Ihailenhan suuresti mm. vanhoja rouvia joilla on ylväs harmaa nuttura takaraivolla. Myös tuohon tarvitaan ne pitkät hiukset, eikä siinä tavoitella nuoruutta lainkaan. 🙂 Jotkut ihmiset vain ovat pitkähiuksisia ja minä koen olevani yksi heistä.
Ihanalta ja hyvältä näyttää ja sinulle sopivalta, kuten itsekin tiedät! Oi että olit rohkea, kun uskalsit luopua pituuksista vuosien jälkeen!
Mutta ymmärrän sen identiteetti hukassa (tai siis parturin roskiksessa…) -ahdistuksen. Silloin kun kohta viisi vuotta sitten yhtä tummiksi kuin sinun tukkasi värjätyille hiuksilleni tehtiin kaksi värinpoistoa ja lopputulos oli hunajaisen vaaleahkonruskea, en kerta kaikkiaan tuntenut oloani itsekseni ja kotoisaksi siinä kuontalossa. Eikä melkein mitkään vaatteenikaan sopineet sen tukan värin kanssa. Palasin siis tuttuun tummaan parin päivän päästä, enkä katunut.
Sen jälkeenhän mulla on ollut pitkään, pidemmästä polkasta aina pitkiin hiuksiin asti latvat liukuvärjätty varsin vaaleiksi (siellä on paljon sitä aiemmin ahditusta herättänyttä hunajaisen vaaleahkonruskeaa), mutta kun tyvi ja yli puolet hiuksista ja etenkin kasvojen ympärillä on tuttua omaa tummahkonruskeaa, vaaleat latvatkaan eivät ahdista, päinvastoin ne näyttävät kivalta.
Pitkistä hiuksista pitkään polkkaan pätkäiseminen kyllä ravistelee hiusidentiteettiä. Tajuan tuon aikuinen nainen -ajattelutavankin. Muista kuitenkin, että tuo polkka sopii sinulle hyvin, ja jos haluat palata pitkään tukkaan, hiushan on kasvava luonnonvara, ja nyt se on vieläpä hyväkuntoinen latvoihin asti!
Rhian ja muutaman muunkin kanssa olen samaa mieltä siitä, että pyrkimys ikuiseen nuoruuteen tai yritykseen näyttää nuoremmalta kuin onkaan on aika ahdistavaa eikä yhtään tavoiteltavaa. Olkaamme tyytyväisiä ikäämme ja siihen, miltä näytämme! Sitä paitsi tuo tukka ei ole nuorekas (inhoan sitä sanaa) vaan k a u n i s. Puss!
Kiitos Vimps! Ihana kuulla että ymmärrät identiteetin katoamisen. Tuntuu kamalalta katsoa peiliin kun ei tunne peilikuvaansa. 🙁
Kiitos myös että jaat kanssani inhon sanaa ”nuorekas” kohtaan. Nuorekas sanasta tulee tunne että on oikeasti ikäloppu mutta hakee ikuista nuoruutta nuorekkaan kampauksen avulla. Hyi hitto! Kuka tässä ikuista nuoruutta haluaa tavoitella? En minä ainakaan. 🙂
IHANAT HIUKSET!! ❤️
Kiitos Kati! <3
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu Nina, mutta usko meitä, nuo hiukset ovat todella kauniit! <3 komppaan muita ja etenkin tarjaa ja salkaa, kauniit kasvosi pääsevät entistäkin paremmin esille ja hiustesi malli on aina tyylikäs ja chic. 🙂
Mutta tuo identiteettijuttu on mielestäni kyllä totta ja samaistun siihen täysin. Minäkin olen pitkähiuksinen ja olen miltei aina ollut. Vuonna 2010 kuitenkin kaipasin muutosta ja leikkautin mustat, miltei alaselkään ulottuvat hiukseni hyvin samantyyliseksi edestä pidemmäksi polkaksi kuin sinulla, enkä enää tuntenut oloani kotoisaksi. Minuakin järkyttivät tuttujen "oletpa hetkessä aikustuinut hirveästi" kommentit enkä osannut laittaa hiuksiani ollenkaan. Mutta usko pois, malli ei sopinut pyöreille kasvoilleni ollenkaan yhtä hyvin kuin sinulle! Identiteettiäni huojuttivat pian hiustenleikkuun jälkeen isäni kuolema ja +10 kiloa (joiden ansiosta malli ei ainakaan minulle sopinut :D). Mutta pahimman yli päästyäni kilot karisivat ja hiukset kasvoivat, ja nyt minulla on jo vuoden ollut puoleen selkään ylettyvät hiukset, joita osaan laittaa (ainakin paremmin kuin lyhyttä mallia). 🙂
Tarkoituksenani ei suinkaan ollut pelotella sinua kasvattamaan mallia pois kuten minä tein (kasvatusprosessi niskaosiosta oli ihan perseestä :D), vaan tukea sinua ja kertoa että voin samaistua oloosi täysin. Uskon kuitenkin että jos annat tuolle mallille mahdollisuuden, voit päätyä pitämään siitä hurjasti. Olosi on varmasti nyt outo kun olet uudessa kodissa uusilla hiuksilla, suuria muutoksia lyhyessä ajassa, mutta ajan kanssa tilanne varmasti myös tasoittuu. Näytät todella hyvältä lyhyilläkin hiuksilla ja opit varmasti laittamaan ne kauniisti, vaikkakin rehellisyyden nimissä se on mielestäni vaikeampaa kuin pitkien hiusten laitto, mutta se on vain minun mielipiteeni. 🙂 Ja jos olo ei helpota, eikun kasvatusprosessi alkuun. 🙂 Mutta kuten ihanat lukijasi ovat sanoneet: hiuksesi näyttävät upeilta! 🙂
Kiitos kommentistasi Virpi! ❤️❤️ Kuulostaa ihan kuin puhuisit minun suullani. En osaa laittaa tätä hiusmallin mitenkään, pitkät etuhiukset on koko ajan tiellä ja näytän puusta pudonneelta linnunpojalta jonka höyhenet sojottavat minne sattuu. Vaikka hiukset ei yletä ponnarille, pidän niitä silti koko ajan kiinni. Miniponnari ja pinnit hoitavat homman. Luulen siis että kasvatushommiksi menee täälläkin..
Voi kun sä oot söpö! Muutto JA hiukset!
Kiitos Petra!
Sun hiukset näyttää upeilta!
Eikä ne ole aikuismaiset, vaan minusta ne on nuorekkaat ja muodikkaat.
Aina hiustyylin muutos vaatii totuttelemista (itsellä tullut vuosien varrella muokkailtua välillä aika tiuhaankin tahtiin) ja kaikista tuskaisinta on kyllä opetella laittamaan uutta hiusmallia niin, että on siihen itse tyytyväinen. Mutta aina se jossain vaiheessa alkaa suttaantuun 🙂
Näytät uudessa tyylissä tosi hyvältä!
Kiitos ihana SatuKoo! <3 Heh, olen jo oppinut yhden uuden kampauksen. Nyherrän hiukset suttusotkulle pinneillä niskaan. 🙂 Pidän niitä siis kiinni edelleen. 😀 😀 Tämä ei voi olla totta. 🙂
Samaistun niin sinun tuntemuksiin… itsekin lähes koko elämäni (+40vee) pitkissä hiuksissa viettäneenä. Muutaman kerran olen syystä tai toisesta leikkauttanut lyhyemmän mallin, mutta joka kerta saman tien syvästi katunut (ja kyllä, myös itkenyt). Vaikka kuinka moni olisikin kehunut lyhyempää kampaustani, en vain ole kokenut kertaakaan sitä omakseni ja olen kasvattanut pitkät hiukset aina vain uudelleen. Joten ymmärrän täysin tuon identiteettikriisin! 😉
Enkä todellakaan haikaile ikuisen nuoruuden perään, ei kai se voi olla hiusten pituudesta kiinni. 🙂
No, onneksi hiukset kasvavat takaisin, mikäli (sinäkään) et viihdy lyhyessä mallissa (joka kylläkin sopii sinulle erinomaisesti) ! Hauskaa Pääsiäisen aikaa ja Onnea uuteen kotiin!! 🙂
Kiitos ihanasta kommentistasi Selma! <3 Puhuit juuri minun suullani. Ihan tismalleen samoja ajatuksia käyn läpi, kiva kuulla että ymmärrät.
Kiitos samoin, ihanaa pääsiäistä sinulle, ja kiitos onnentoivotuksista. Uusi koti on ihana, mutta tällä hetkellä vielä täysi kaaos. 😀
Voi itku! – että nyt vasta ehdin ihailemaan kuviasi, Nina. Kampaus on järkyttävän tyylikäs!! Sisäistä kaikki nuo ihanat, kannustavat kommentit, äläkä heti luovuta 🙂 Minä näen kuvissa elegantin, nuoren (huom!) naisen, joka näyttää saaneen vieläpä lisäpituutta uusissa lyhyissä hiuksissaan 🙂 🙂
Voi miten ihana kommentti Maya, kiitos! 🙂 Tuo lisäpituuden saaminen oli kyllä paras kommentti ja uppoaa tähän lyhyenläntään tyyppiin kuin veitsi voihin. Tiedät selkeästi mistä narusta vetää. 😉