Miau

tunnetila: ilo

240415_05240415_01

takki Burberry, neule Samuji, farkut Cubus, vyö COS, koru Syster P*,
aurinkolasit Dolce&Gabbana/Synsam*, laukku BECKSÖNDERGAARD*, kengät Tiger of Sweden

240415_04240415_02

Olen ollut koko ikäni koiraihminen. 100% koiraihminen. Mieheni taas pitää kissoista enemmän.

Kun aloin tapailla miestäni eräs ystäväni totesi ”Tuo suhde ei tule kestämään! Kissaihminen ja koiraihminen eivät vaan voi tulla toimeen keskenään.” Noh, tuosta hetkestä on kulunut kohta 12 vuotta ja parisuhde voi edelleen hyvin. Näiden vuosien aikana mieheni on tosin alkanut haaveilla koirasta, ja vastaavasti lähipiiriini on tullut muutamia kissoja, joista pidän valtavasti.

Perjantaina huomasin myös asuuni hivuttautuneen hieman kissamaisia piirteitä. Aurinkolasieni malli on nimeltään Cat Eye ja kangaskassissani on kissaeläintä jäljittelevää kuosia. Tuon nyt vielä jotenkin ymmärtäisi, mutta entäs kun aina ja ikuisesti mustia sukkia käyttävän ihmisen jalasta löytyy niin ikään eläinkuosiset sukat?!

Ehkä ihminen voi sittenkin muuttua.

Kuvat Janne Lax / Olympus OM-D E-M5 / M.Zuiko 25mm f/1.8
0

(4) Kommentit

  1. Meillä taas mies on koiraihminen henkeen ja vereen, mä taas rakastan kissoja. Vuosien väsytystaistelu on selvästi tuonut tulosta, sillä olen saanut mieheni kissamyönteisemmäksi. Tai sitten sen teki eräs mieheni työkaverin itämainen kissa Hartsa, johon mieheni rakastui. 😀 Myös mies myöntää sen tosiasian, että meidän elämäntyyliin, kissa on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin koira.

    1. Nina says:

      Hartsa! Mahtava nimi kissalla! 😀 Minä ihastuin ensin mieheni siskon kahteen kissaan ja huomasin, että kissojen kanssa voi kun voikin tulla toimeen. Minä tosin tykkäisin silitellä ja rapsutella kissoja paljon enemmän kuin ne antavat. Koirat on yleensä kyltymättömiä rapsutukselle, siksi ne sopivat minulle paremmin. 🙂

      Sama meilläkin tuo elämäntilanne, emme voisi ottaa koiraa kiireiseen elämäämme.

  2. Tarja says:

    Koiraihminen minäkin, enkä ole ymmärtänyt kissojen sielunelämää oikein koskaan… Johtuisiko siitä, että elämään ei ole koskaan kuulunut kissoja, mutta koiria senkin edestä!?

    Ja tuo leokuosi. En voinut sitä sietää yhtään muutama vuosi sitten, mutta jotain tapahtui ja sitä alkoi hiipiä asusteisiin… Huiveihin lähinnä. Ja tuota samaista laukkua olen virtuaalisesti ”hiplaillut” jo pitkään. Se olisi niin ihana kesäkassi…Lähdenkin taas ihailemaan laukkua, vaikka en oikein pysty perustelemaan sen hankkimista itselleni 🙂

    PS: tyylikkäät nuo aurinkolasit!

    1. Nina says:

      Voi Tarja! Koko kommenttisi on ihan kuin minun suustani! Kissojen hankala sielunelämä, leokuosin kammottavuus ja siihen pikku hiljaa tottuminen, ja uusien laukkujen haaveilu. Ihana että blogiani lukee näin samanlainen ihminen. 🙂

      Kiitos aurinkolasikehuista, nuo on kyllä aika makeet. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.