tunnetila: tykkäys
Minulta pyydetään säännöllisin väliajoin kuvia kodistani. Varsinaista kotiesittelyä en ole koskaan tehnyt, sillä tässä kodissa asuu myös mieheni, eikä hän halua kotiaan esiteltävän koko maailmalle. Instagramissa olen silloin tällöin jakanut pieniä paloja kodistamme, ja ajattelin nyt antaa Teille pienen silmäyksen kotiimme noiden Insta-kuvien avulla.
Millainen kotini siis on? Koti jossa viihdyn on yleensä vanha, siinä on reilusti huonekorkeutta ja isot ikkunat, joista valo pääsee tulvimaan sisälle. Lähes kaikki kotini huonekalut ovat käytettyjä, ostettu huutokaupoista, vanhojen tavaroiden liikkeistä tai löydetty muiden hylkääminä ties minne. Kun muutimme mieheni kanssa saman katon alle, toimme molemmat omat tavaramme yhteiseen kotiin ja yhdistimme ne ilman ristiriitoja. Nuo samat huonekalut ovat kodissamme edelleen. Mihin sitä uutta tarvitsisi kun vanhat on vielä hyvässä kunnossa?
En ns. ”harrasta” sisustamista. Kun ostan kivan tyynynpäällisen tai kotiini sopivat verhot, niin ne pysyvät paikoillaan vähintään kymmenen vuotta. Jos ihastun johonkin tuotteeseen tai kuosiin en mieti sopiiko se kotini sisustukseen. Jos pidän tuotteesta, sen fiilis ei luultavasti poikkea muusta sisustuksesta olennaisesti. Saatan yhdistellä ties minkälaisia värimaailmoja keskenään ja ”sisustusihmisen” silmään saattaa sattua vaikkapa sohvalla olevat tyynyt ja villapeitteet. Ne kun eivät ole kaikki ihan sävy sävyyn. Minulle on kuitenkin tärkeintä, että kodissani on vain niitä tavaroita joista pidän, sopivat sitten toisiinsa tai eivät.
Olohuoneessamme on ollut aina valkoinen suuri villamatto. Tuo matto on ollut miehelläni käytössä parikymmentä vuotta ja edelleen, säännöllisten pesulakeikkojen vuoksi, se on ollut erinomaisessa kunnossa. Viime talvena siihen kuitenkin kaatui lasillinen punaviiniä, eikä edes luottopesulani saanut pelastettua sitä. Siirsin olohuoneeseen pilalle menneen villamaton tilalle valkoisen räsymaton eteishallista. Puuvillamatto on olohuoneeseen ihan liian pieni, ja ajattelin, että ostamme nopeasti tilalle uuden villamaton. Olen kuitenkin alkanut ajatella asiaa tarkemmin ja olen tullut siihen tulokseen, että kaadan mielummin sen seuraavan punaviinilasillisen tällä halvalle räsymatolle, kuin pilaan toisen monen tonnin villamaton. Tärkeintä sisustuksessa minulle taitaa siis olla rentous ja helppous.
En pärjäisi yhtään valkoisessa asunnossa, jossa saisi jatkuvasti miettiä mitä voi ja uskaltaa tehdä. Maalasimme vuosia sitten ensimmäisessä omistusasunnossamme asunnon vanhan lankkulattian valkoiseksi. Voi luoja, en enää ikinä tee sitä virhettä! Lattiaa sai olla imuroimassa ja pesemässä alituiseen. Siitä näkyi joka ikinen hius ja roska. Uh! Rakastan nykyistä vanhaa kalanruotoparkettiamme. Se on niin helppo ja aina tyylikäs ja ajaton.
Kodissani on lisäksi aina tuoreita (tai vähän jo ajan kanssa rupsahtaneita) leikkokukkia. Leikkokukkien jatkuva ostaminen tuntuu välillä typerältä, en nimittäin pidä mistään kertakäyttöisestä, mutta kun minulla on kotona samat tyynyt ja verhot kymmenen vuotta, niin leikkokukilla saa kivasti näkymään vuodenaikojen vaihtelut hankkimalla kotiin aina silloisen kauden kukkia.
Millaisessa kodissa Sinä asut? Olisi kiva kuulla asutko jo unelmiesi kodissa vai haaveiletko vielä jostain muusta. Leppoisaa sunnuntaita Teille kaikille!
0
Ihana koti sinulla, Nina! Ja sisustusideologiasi on täysin samanlainen kuin minulla – hauskaa sinänsä, kun vaatemakukin tuntuu menevä yksiin 🙂 Eli en harrasta sisustamista. Matot ja verhot pysyvät samoina, kun mieleiset ovat löytyneet. Tykkään Vallilan tekstiileistä ja niin mieskin, joten kaikki verhot ovat Vallillaa. Koristetyynyjä saatan ostaa ja niiden sävymaailmaa ehkä mietinkin, että sopiiko niihin aina ikkunassa roikkuviin verhoihin, mutta aika lailla menen sen mukaan, jos tuotteesta tykkään. Tosin sisustusasioita en juurikaan ostele. Ne eivät oikein kiinnosta… Tavaraa haluaisin vähemmäksi, mutta se on vaikea projekti, kun taloudessa asuu kaksi pikku tyttöä, jotka kuorruttavat tavaroillaan joka paikan ja eivät haluaisi luopua mistään… No, en sitä heiltä vaadikaan: ovat liian pieniä ja vauvaleluihin ja -kirjoihin liittyy heillä omia muistoja. Eli emme asu valkoisessa Avotakka-kodissa, vaan kodissa, jossa meikäläisen sekalainen sisustusmaku on sulassa sovussa lasten lelujen, piirustusten ja (vaiheessa olevien) askartelujen kanssa 🙂
Kiitos Tarja! Me ollaan kyllä samiksia tosi monissa asioissa. 🙂
Ymmärrän että lapsiperheessä sitä tavaraa ja lelua siunautuu paikat täyteen, mutta aika aikaansa kutakin. Lasten täytyy saada olla lapsia ja heillä täytyy olla mahdollisuus leikkiä ja olla vapaasti ja rennosti. Kun lapset kasvavat niin sitten voi jo alkaa vähän karsimaan tavaraa.
Ihanalta näyttää!
Kiitos Ulla! <3
Ihanat parketit, erkkerit -ja kakluuni!
Meilläkin on samat kalusteet kuin kymmenen vuotta sitten nykyiseen kotiin muutettaessa. Niistäkin suurin osa jo aiemmin vuosien varrella ostettuja tai sukulaisilta saatuja, 60-100 v. vanhoja. Ne kestävät aikaa paremmin niin ulkonäöltään kuin kestävyydeltäänkin kuin monet nykytuotteet. Tähän aiempaa asuntoa suurempaan kotiin hankimme muutettaessa vain sohvan ja kirjakaapin. Myöhemmin vaihdoimme sängyn parempaan ja maalasimme pari kaappia, lisäksi seinille on tullut lisää taidetta ja matkoilta vanhoja kylttejä. Kodin ainoa mattokin on vaihtunut. Mutta aika pitkälti mennään samoilla kuin vuosikymmen sitten.
”Ihanat parketit, erkkerit -ja kakluuni!” Hih, luettelit juuri omat lemppariasiani tästä asunnosta. 🙂
Oih, 100 vuotta vanhat huonekalut ovat kyllä upeita ja kuten sanoit, myös kestävämpiä kuin nykyiset vanerijutut. Onneksi vielä nykyäänkin saa laadukkaita huonekaluja, ettei ihan kaikki ole sitä kertakäyttöistä. Sohva ja sänky meilläkin on uudet. Vanhan sohvan nahka repesi ja meillä oli mieheni kanssa molemmilla 120 leveät sängyt, joten nuo ovat olleet pakolliset yhteiset hankinnat.
Ihana tuo kakluuni ja nuo ikkuna. Ja ihanan rauhallinen sisustus teillä.
Minä olen todella huono muuttamaan sisustusta. Olemme asuneet 15 vuotta nyt samassa asunnossa. Silloin ostimme uusia huonekaluja, mutta ne saavat nyt kelvat todella pitkään. Jonkun verran meillä on perittyjä huonekaluja. Mä olen huono vaihtamaan mitään verhoja. Samat ovat nyt olleet monta vuotta. Matkoilta olemme ostaneet paikalliselta taiteilijalta, joko grafiikkaa, valokuvia tai tauluja ja ne ovat täyttäneet pikku hiljaa seinät. Sohvatyynyjen päälisiä vaihtelen vuodenaikojen mukaan. Ja leikkokukat kuluu myös meillä sisustukseen :).
Kiitos CurryKaneli! Tuo kakluuni ja nuo ikkuvat ovat kyllä tämän asunnon parhaat puolet.
Ihana kuulla, että teilläkään ei ravata jatkuvasti huonekaluliikkeissä ja laiteta sisustusta uusiksi joka vuosi. Koti merkitsee minulle pysyvyyttä, ja kun asunnot vaihtuu niin on ihana kun vanhat huonekalut tekevät uudestakin paikasta kodin. Seinät meillä on aika tyhjät. Muutamia tauluja on kaappien päällä ja kakluunien reunoilla, muuten seinillä ei ole mitään. Taidetta voisi kyllä hankkia lisää…
Näyttää viihtyisältä! Kiitos kurkistuksesta.
Itse asun aika lailla unelma-asunnossani, toki aina tekemistä riittää… Keittiöstä remontoitiin oman näköinen, pihaa laitetaan pikkuhiljaa jne. Varmaan kanssa joku sisustussuunnittelija kauhistuisi, mutta viis siitä kun itse viihdymme!
Itse viihtyminen on kaikista tärkeintä! Jos koti ei tunnu kodilta niin silloin on joku pielessä. Kotona täytyy voida olla rentona ja viihtyä.
Nättiä, sellaista rentoa, tyylikästä, mutta kotoista. 🙂
Ihanasti sanottu Jonna, kiitos! Jos jollekin tulee kodistamme mieleen nuo adjektiivit, hän on ymmärtänyt tismalleen millaisessa asunnossa viihdyn. 🙂
Aivan ihanan kaunis koti teillä! Kuulostaa kovasti tutulta, sisustusfilosofiasi. Meillä mennään hyvin samoilla linjoilla. Se mitä hankitaan pysyy ja kauan. Nyt talvella tein ihan villin repäisyn – vaihdoin ikirakkauteni valkoisten verhojen (joiden oli mentävä pesulle) tilalle kaapista kaivelemani tummat, ja yllätyksekseni tykkäsin. 😀 Muuten olen aikalailla maksimalisti, tykkään pehmeistä, muodoista ja isoista kalusteista. Värit saavat olla aika hillittyjä: valkoisen ja maan eri sävyjä, sekä pastelleja. Meillä ei muuten ole juurikaan mattoja – juurikin siksi kun niille aina kaatuu jotain. Vanhat parketit ovat kauniit siltään, kaikkine naarmuineen ja elämän jälkineen. 😉
Kiitos Vipsu! Meillä on mattoja lattioilla oikeastaan vain siksi, että olen niin vilukissa että tykkään kävellä matolla. Ja kun meillä ei ole verhoja muualla kuin makuuhuoneessa, niin matot tuovat vähän lömpöä myös olohuoneeseen ja muihin tiloihin.