Tikkurilasta kajahtaa

tunnetila: hauskuus

Olipa superhauska kesäviikonloppu Tikkurila Festivaalilla! Aurinko paistoi lähes koko viikonlopun ja hyvä fiilis tarttui jokaiseen.

Pääsin festareille Tikkurila Festivaalin kutsumana* ja sain perjantaina kaulani täyteen kaiken maailman vip-passeja. Olo oli aika spesiaali kun passeja vilauttelemalla pääsi nauttimaan erinomaisesta festariruoasta, sai maistella uutuusdrinkkejä Kopparbergiltä, pääsi näkemään bändit todella hyvin järjestetystä vip-katsomosta, tarjolla oli kunnolliset wc:t (wc:n odotustilassa oli peilipöytä jossa oli tarjolla kosmetiikkaa meikin ja hiusten fiksailua varten) ja tilaa alueella oli niin paljon, ettei kukaan tallonut varpaille.

Viikonloppuun mahtui monta kohokohtaa. Yksi kiinnostavimmista oli Ötökkäbaarissa tarjoillut suklaaseen dipatut heinäsirkat. Koiramies -nimeä kantavaa ötökkäputiikkiaan pyörittävä Topi Kairenius kirjoittaa parhaillaan keittokirjaa hyönteiskokkailusta, ja täytyy myöntää, että hyönteisten maailma kuulostaa todella kiinnostavalta tulevaisuuden jutulta. Voisiko oikeasti olla niin, että hyönteisillä voitaisiin korvata tulevaisuudessa osa tehotuotetusta lihasta? Tuijottelin hetken suklaasirkkaa silmästä silmään ja epäröin muutamaan otteeseen, mutta sitten kun uskaltauduin puraisemaan, niin otin muutaman sirkan lisää. Ei ollut kuulkaa ollenkaan hullumpaa. Mukavasti hampaissa rapiseva suklaaherkku!

Myös festareiden toinen kohokohta liittyi ruokaan. Pääsimme maistamaan Ville Pusan Happie’s hodareita. Maistoimme myös uutuutta, lonkerohodaria, joka on nimensä mukaan suunniteltu nautittavan lonkeron kanssa. Happie’s hodarit oli oikeasti parhaita mitä olen koskaan syönyt! Perinteinen coleslaw salaatti oli muokattu kaleslawksi, majoneesi oli taivaallisen hyvää ja kokonaisuus oli täysi kymppi! Ja vaikkei kasvisasiat oikeaan hodariin kuulukaan, niin sanonpa silti, että kasvisversion ”nakki” oli parasta ikinä!

Perinteisempänä festariohjelmana oli tietysti hyvät kotimaiset bändit. Haloo Helsinki!, Olavi Uusivirta, Disco Ensemble, vanha kunnon Eput ja Apulanta saivat tunnelman kattoon. Ääneni käheäksi laulettuani olin älyttömän iloinen siitä, että päätin viettää taas vuosien jälkeen kunnollisen festariviikonlopun. Antti Tuiskun keikan missaaminen vähän jäi kaivelemaan, mutta tässä iässä ei jaksa olla riennoissa mukana kahta kokonaista päivää.

Festarikansalle järjestetty ohjelma oli onnistunutta, mutta viikonloppuun mahtui myös monta hauskaa täysin spontaania hetkeä. Yksi hauskimmista tilanteista syntyi vessajonossa. Joku jonossa seisoneista naisista totesi että jonottaminen on tylsää, mutta siitä tulee heti kivempaa jos lauletaan jotain. Eipä aikaakaan kun naisten wc:ssä raikui Aikuinen nainen, ja jokainen jonottaja oli mukana laulussa täysin rinnoin. Me, toisillemme täysin tuntemattomat naiset, lauloimme, nauroimme ja keinuimme musiikin tahdissa yhden biisin ajan. Ihan parhaita hetkiä!

0