Osteopaatilla

tunnetila: hämmennys

Vihjaisin jo aikaisemmin, että kävin kuluneella viikolla hoidattamassa akuuttia selkäkipuani. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni osteopaatilla.

Minulle kerrottiin, että osteopaatilla ei niksautella selkää, rusautella jäseniä tai edes hierota kroppaa. Kuulin jopa, että käytännössä koko hoito tuntuu taikuudelta. Tuo kuulosti kerrassaan kummalliselta, mutta myös ideaalilta, sillä selkäni oli niin kipeä, etten halunnut kenenkään koskevan siihen. Selkäkipu oli kuitenkin niin kokonaisvaltaista ja elämää rajoittavaa, että jotain oli pakko tehdä.

Olin kuullut paljon kehuja eräästä osteopaatista ja suositusten rohkaisemana varasin hänelle ajan.

Ja kyllä, outoa tuo oli! Olin koko hoidon ajan vaatteet päällä ja ainoastaan tunsin osteopaatin kädet hellästi mm. polvellani, ristiluullani, lantiollani ja nilkkaluillani. Ei hierontaa, ei painelua, ei käytännössä mitään mikä olisi voinut aiheuttaa kipua tai epämiellyttävää paineen tunnetta.

Tiesin, että minulla on huono polvi, mutta en ollut ajatellut kipuilevan polven aiheuttavan myös selkäkivun. Osteopaatti katsoi kun kävelin, ja kysyi koska olen loukannut oikean nilkkani. ”Ei minulla ole nilkka kipeä”, vastasin. Nilkkani oli kuitenkin ihan väärässä asennossa, ja koko oikea puoleni oli kiertynyt täysin virheelliseen asentoon pitkittyneen polvikivun vuoksi. Suurin ongelmani olikin siis polvi, ei selkä.

Osteopaatti kertoi hoitavansa minua, ei kipua, ja sanoi laittavansa minut sellaiseen kuntoon, että kropan ei tarvitse enää suojata minua kipuilemalla. Kuulosti todella järkevältä! Olin syönyt pari viikkoa vahvoja kipulääkkeitä torjuakseni kipua, mutta kivun alkuperään nuo lääkkeet eivät vaikuta millään tavalla.

Itse hoito ei tuntunut juuri miltään, mutta kun nousin hoitopöydältä kävelin suoraan päin seinää. Oloni oli todella kummallinen ja käyntini hutera. Osteopaatti sanoi buutanneensa minut, palauttaneensa minuun alkuperäiset asetukset. Hän totesi, että joudun opettelemaan kävelemisen uudestaan oikeassa asennossa, ja kyllä, käveleminen tuntui todella oudolta ensimmäiset tunnit.

Kävin hoidossa aamulla ja olin koko aamupäivän ihan sekaisin ja toisissa maailmoissa. Tuntui, että osteopaatti ei tehnyt minulle YHTÄÄN MITÄÄN, piti vain käsiään kehollani, mutta silti olin hoidon jälkeen kuin eri ihminen!

Selkäni on edelleen kipeä, mutta se liikkuu ja taipuu jo ihan eri tavalla mitä ennen hoitoa. Varasin toisen hoitokerran parin viikon päähän. Joissakin tapauksissa jo yksi käyntikertaa riittää, mutta minä olin niin romuna, että vielä ainakin toinen hoitokerta tarvitaan asetusten palauttamiseen ja kropan saamiseen oikeaan asentoon.

Osteopaattikäyntini oli todella huikea kokemus. En malta odottaa seuraavaa hoitokertaa!

Onko Teillä kokemusta osteopatiasta?

Kiitos kuvista Johanna!

3