tunnetila: muistelu
Äitini on maailman paras leipuri ja yhdessä isäni kanssa he taikovat ihania herkkuja ruokapöytään. Myös sisustaminen ja pöydän kauniiksi kattaminen kuuluvat äitini lempipuuhiin.
Joka kerta pöytää kattaessaan hän kuitenkin päätyy tuskailemaan, miksi hänen pöytänsä eivät näytä koskaan yhtä kauniille ja houkutteleville kuin pöydät sisustuslehdissä näyttävät.
Jestas mitä pötypuhetta! Katsokaa nyt näitäkin kuvia. Kattaus ei ehkä ole yhtä valkoinen, kimalteleva tai rönsyilevän runsas mitä lehtien kuvissa esiintyvät joulupöydät ovat, mutta tunnelmaa ja lämpöä pöydässä on vaikka muille jakaa.
Tärkeintä on tehdä juhlista, ja myös arjesta, itsensä näköinen, ei kopioida elämää yksi yhteen sisustuslehtien kanssa. Ja kun katetun pöydän ympärille saapuvat ne kaikista rakkaimmat ihmiset, niin hyvästä seurasta tuleva tunnelma ylittää jokaisen sisustuslehtikattauksen!
0
Äidit ja joulupöydät <3 itse en juuri tykkää jouluruuista, mutta arvostan maailman ääriin sitä, että äiti jaksaa kiireisen ja vaativan työnsäkin ohessa aina laittaa – kun kyseessä on koko kööri, taitaa meitä olla 12 henkeä pöydän ympärillä. Eli ei mikään helppo nakki, varsinkin kun äiti tekee kaiken aina niin täydellisesti, vatien syötävät koristelut yms. Lisäksi tyypi ei malta istua, ennen kuin kaikilla on kaikkea, vaikka me omat lapset olemme kaikki jo aikuisia.
Omassa blogissani on nyt juttua kenkien huollosta ja onpa siellä eräs aika mahtava arvontakin käynnissä 😉
http://thewildethings.com
Voi apua! Neljälle kaiken laittaminen on jo työlästä, saati sitten noin isolle porukalle. Tosi meillä jää ruokaa aina paljon yli, joten samalla tuosta määrästä söisi isompikin porukka. 🙂
Ihana kuitenkin että äitimme jaksavat vielä laittaa kaiken täydelliseksi ja valmistaa kaikki laatikot ja muut itse. <3
kaunis, tunnelmallinen joulupöytä! huoli pois, äiti!
No sitä mieltä minäkin olen. 🙂 Kiitos pauliina, kerron äidille terveiset. 🙂