Kaunis, kauniimpi, Getaria

tunnetila: kaiho

Juuri kun ehdin San Sebastianissa luulla, että reissun kaunein paikka oli löytynyt, läksimme päiväretkelle Getariaan.

Getariaan pääsi San Sebastianista (Donostia) bussilla, ja matka kesti vajaan tunnin. Välimatka oli vain 25km, mutta bussi kierteli pikkukylien kautta. Bussimatka maksoi 2,45€, eli linja-autoilu oli Pohjois-Espanjassa lähes ilmaista lystiä. Getariaan menevän bussi löytäminen oli tosin työn ja tuskan takana, mutta se todella kannatti!

Minulla oli yksi ”pakko päästä kun näillä seuduilla liikutaan” -kohde merkattuna matkasuunnitelmaan, ja tuon kohteen sain vetää tehtävälistalta yli Getaria-reissun jälkeen. Kerron kohteesta lisää myöhemmin.

Katsokaa nyt mikä paratiisi! Eipä voinut juuri kauniimpaa paikka hellepäivän viettämiseen olla, kuin Getarian sievä pikkuruinen kalastajakylä. Ihan harmitti kun en ollut varautunut päiväreissuun bikineillä. Mustassa mekossa oli aivan liian kuuma viettää kokonainen päivä.

Näimme kylästä vanhan kaupungin, uimarannan, sataman, kirkon, museon ja ravintoloita, ja jo tuosta otannasta olin aivan haltioissani. Eipä kylässä juuri muuta tainnut ollakaan, mutta kaikki mitä oli, oli pelkkää ihanuutta!

Getariaan matkustetaan usein sen ympärillä olevien viiniviljelmien vuoksi. Juuri täällä valmistetaan Baskimaan omaa valkoviiniä, jo aikaisemmin mainitsemaani txakolia.

Söimme myös täällä valtavan hyvän päivällisen. Päädyimme ruokailemaan ravintolaan nimeltä Txoko Getaria. Alkuruoaksi otimme grillattua parsaa, pääruoaksi tuoretta kalaa. Kuinka ollakaan kun ollaan Baskimaalla ja vieläpä kalastajakylässä. Getarian vanhassa kaupungissa törmäsi tämän tästä valtaviin, tulikuumina hehkuviin grilleihin, joissa parilloitiin kalat kokonaisina.

Ateria oli paikalliseen hintatasoon nähden vähän hintavampi (vähän yli 60€ kahdelta ruokajuomineen), sillä kilpailua ei hirvittävästi ollut. Taisimme myös maksaa vähän uskomattomasta maisemasta. Valitsemamme ravintolan terassilta oli nimittäin suora näkymä satamaan ja merelle.

Taivaallista, totesin päivällisen aikana moneen otteeseen, niin ruoasta kuin tunnelmastakin.

Vanhan kaupungin pääkadulla (Kale Nagusia) oli muutamia kivoja ostospaikkoja. Yksi kivoimmista vaateliikkeistä oli Inuit, jossa kannattaa piipahtaa jos noilla kulmilla liikut. Inuitissa oli vaatteiden lisäksi ihania koruja, ja kauniita espadrilloja.

Voi hitsit kun tulee melkein itku silmäkulmaan kun katselen näitä kuvia. Ja myös täällä jotkut onnekkaat (kylässä noin 2700 asukasta) asuvat.

25km:n matkalla San Sebastianista Getariaan bussin ikkunasta näkyi mm. yksi idyllinen minipikkuruinen kylä, sekä toinen kylä, joka näytti olevan miltei pelkkää rantaa. Turisteja tuolla oli paljon, ja rantakadut olivat täynnä surffausvarusteisiin erikoistuneita liikkeitä.

Jälleen kerran vähän kadutti, että olimme varanneet reissuun vain vajaat kaksi viikkoa. Olisin kierrellyt pikkukyliä ja kaupunkeja tuolla alueella helposti ainakin kuukauden. Tosin kalaruokaa en olisi kyllä pystynyt enää monta päivää syömään!

5 5