tunnetila: pelko
Hyppäsin eilen aamulla ratikkaan mennäkseni töihin. Istuin lähes tyhjään vaunuun ja uppouduin ajatuksiini. Parin pysäkin päästä kyytiin nousi nuori mies, joka tuli istumaan viereeni.
En normaalisti kiinnitä huomiota kanssamatkustajiin, mutta viereeni tullutta miestä vilkaisin, sillä hän istui penkkiin jotenkin horjahtaen. Mietin myös miksi hän istuutui viereeni, vaikka koko muu vaunu oli lähes tyhjä ja vapaita paikkoja oli paljon.
Huomasin, että mies oli aivan pihalla. Silmät seisoivat päässä ja katse oli pelottavan läpitunkeva ja aggressiivinen. Mies oli likainen ja hänen olemuksensa oli jotenkin uhkaava. Miehellä oli kädessään kuulakärkikynä ja paperia, ja hän puristi kynää nyrkissään.
Yritin katsella ulos ikkunasta, mutta huomasin sivusilmällä miehen tuijottavan minua. Miehen kasvot olivat noin 40cm:n päässä kasvoistani, ihan liian lähellä normaalia kontaktia, ja hän tuijotti minua herkeämättä. Yritin olla välittämättä, mutta oloni oli todella tukala.
Minua yskitti, mutten uskaltanut yskäistä, sillä pelkäsin miehen hermostuvan jos teen äkkinäisiä liikkeitä tai päästän yllättäviä ääniä. Mielikuvitukseni alkoi laukata ja mietin jo, miten mies saattaa hermostuksissaan iskeä pääni raitiovaunun ikkunalasiin tai nyrkissään olevan kuulakärkikynän kaulavaltimooni.
Vartti tuota matkaa tuntui ikuisuudelta. Vartin jälkeen raitoivaunuun astui mies, joka kiinnitti huomiota sekaisin olevan miehen tuijotukseen. Hän katsoi miestä pitkään. Vieressäni istunut nuori mies säikähti katsetta, nousi ja juoksi ratikan takaosaan.
Samalla hetkellä kun mies oli vierestäni poissa, hänen paikalleen istui kaunis kiharahiuksinen nainen. ”Mä tulen nyt istumaan tähän sun viereesi ettei tuo mies enää pääse tähän. Leikitään että me tunnetaan toisemme ja jutellaan”, hän sanoi.
Nainen kertoi istuneensa ison osan matkasta takanani, ja olleensa koko matkan huolissaan puolestani. Hän oli pelännyt tekeekö tuo uhkaava tuijottaja minulle jotain, ja oli miettinyt mitä hän voisi tehdä, jos tilanne kehittyy johonkin suuntaan.
Olin naiselle järjettömän kiitollinen! Juttelimme koko loppumatkan kuin vanhat ystävät, molemmat edelleen hieman hätääntyneessä tilassa.
Juuri kun ehdimme vähän huokaista helpotuksesta tuijottaja tuli takaisin, istui edessämme olevaan penkkiin ja selkänojan yli kääntyen alkoi taas tuijottaa. Tuo tuijotus oli oikeasti todella pelottava!
Jäimme ystävällisen vierustoverini kanssa pois seuraavalla pysäkillä. Onneksi se oli juuri se pysäkki, missä meidän oli tarkoituskin jäädä pois. Puimme vielä hetken asiaa ja lopuksi kiitin ja halasin tuntematonta naista pitkään. Hän todella tuntui pelastavalta enkeliltä tuossa tilanteessa.
Naisen huoli minusta, tuntemattomasta kanssamatkustajasta, ja hänen tapansa auttaa, jäävät varmasti mieleeni pitkäksi aikaa. Voi mikä onni on kohdata moisia ihmisiä arjessa!
Aamun tapahtumien jälkeen mieleeni jääneen pelon korvasi nopeasti suru hieman sekaisin olleesta nuoresta miehestä ja suurimpana kiitollisuuden tunne tuntemattomalle auttajalle.
Muistetaanhan aina auttaa toisiamme jos huomaamme, että joku on hankalassa tilanteessa ja voisi tarvita apua!
Kuvat Hertta / Lilou’s Crush
18
Koskettava tarina! Lähimmäisenrakkaus on ihanaa ja parhaimmillaan tälläisissä arkisissa tilanteissa tullessaan tuntemattomalta ihmiseltä. 🙂 Enkä tarkoita tätä mitenkään uskonnollisesti. Ihana tuo laukku muuten!
x Charlotta / http://charlottaeve.com/fi
Lähimmäisenrakkaus on kyllä hieno asia! Laitan itse varmasti hyvän kiertämään. <3 Ja kiitos, tuo laukku on kallen aarteeni. 🙂
Voi miten kammottava tilanne, ja ihana kiharahiuksinen enkeli paikalla <3
Pidetään toistemme puolia, jos sisko on pulassa! Tai veli 😉
– m
Musta oli jotenkin niin ihanaa, että tuo tapahtui juuri eilen, kansainvälisenä tyttöjen päivänä. <3 Jos me naiset emme pidä toistemme puolia, niin kuka pitää?
Toki olen myös kiitollinen pitkän katseen antaneelle miehelle, joka karkoitti tuijottajan, ja kerroinkin sen hänelle kun hän jäi pois samalla pysäkillä kanssamme.
Tänä aamuna menin ratikassa istumaan naisen viereen. En uskaltanut istua yksin, vaikka paikkoja olisi ollut vapaana. 🙁 Inhottavaa miten tuollainen kokemus jää vaikuttamaan mielen syövereihin.
Taisi olla enkeli! Olipa pelottavaa. Yleensä vaan istutaan mököttäen… ihana ihminen!
Tuo kaunis ja ihana nainen näyttikin enkeliltä! Näinköhän häntä edes on olemassa. Mitä jos kuvittelinkin kaiken? 😀
Onpa ollut kuumottava tilanne! Onneksi sait auttajia!
Minä en yleensä vähästä säikähdä, mutta tuossa tilanteessa kun aloin miettiä mitä voisi tapahtua, lietsoin mielessäni lisää paniikkia. Pelotti oikeasti. Ihmettelin viereeni tulleelle naiselle, että miten hän huomasi tilanteen ahdistavuuden. Kerroin, että luulin kuvitelleeni suurimman osan. Nainen totesi että tuo ei todellakaan ollut kuvitelmaa, vaan että hänkin oli ollut paniikissa jo pelkästä tilanteen seuraamisesta. Onneksi hän tuli paikalle! En tiedä mitä olisin tehnyt päästäkseni pois tilanteesta.
Hui kamala! :O Ihanaa, että sinua autettiin. 🙂 Vaikka tarinan perusteella näkisin niin, että sinulla oli yhden sijasta kaksi auttajaa! Sillä se mies, joka tuli ratikkaan… Hänen ansiostahan se hiiippari vaihtoi paikkaa?
Täytyy sanoa, että aina Suomeen tullessa ja etenkin Helsinkiin mennessä, näkee jos monenlaista kulkijaa. Ero on huikea verrattuna Espanjaan. Suomessa, etenkin pääkaupunkiseudulla on niin omituisen näköistä sakkia, että se kiinnittää huomion. Eikä välttämättä millään positiivisimmalla tavalla. :/ Toissakertaisella Helsingin reissulla näin mm.alastoman miehen ratikkapysäkillä, vanhan naisen, joka joka viides sekunti huusi ”ÄÄÄÄ” niin, että koko rautatieasema raikui. Kyllä siinä oli vähän että ”mitä ihmettä?”. 😛
Kyllä, auttajia oli kaksi! Kiitin myös tuota miestä joka jäi pois kanssamme samalla pysäkillä.
Olen kyllä viime vuosina törmännyt jos jonkinlaisiin kulkijoihin täällä Helsingissä. Jotenkin tuntuu että ihmiset ovat alkaneet voida valtavan pahoin, ja se näkyy myös kaduilla. Surullista. 🙁
Huh, kuvailit liiankin elävästi tämän ikävän tapahtuman. Herätti kyllä ajatuksia monenmoisia, mm. mielenterveys- ja päihdetyön (sekä niiden ehkäisytyön) tärkeydestä. Olen itse niin hermoheikko, että olisin todennäköisesti pyörtynyt kauhusta tai kuollut nestehukkaan hikoilusta. Toivottavasti luottamuksesi kanssakulkijoihin ei horjunut kamalasti 🙁
Sain tilanteessa apua kahdelta ihmiseltä, joten usko ihmisiin kyllä sai vain lisää tuulta purjeisiin. Onneksi. Mutta olet niin oikeassa tuosta mielenterveys- ja päihdetyön tärkeydestä. Rahaa vähennetään koko ajan lapsilta, vanhuksilta ja (ennaltaehkäisevästä) terveydenhuollosta. Pistää niiiiiin vihaksi! Keksisin niin monta muuta paikkaa mistä voisi säästää rahaa… 🙁
Lapset! Jotenkin sitä aina ajattelee, että kyllä itse pärjäisi jotenkin. Mutta miten nämä meidän pienet kouluun ja harrastuksii itse kulkevat lapset vastaavassa tilanteessa tuntisivat ja käyttäytyisivät. Ja kuinka opettaa lapsille, että kaikki aikuiset eivät ole kuitenkin niin, että
säilyttäisivät perusluottamuksen aikuisiin?
Voi Nanna mikä huomio! Olisi todella pelottavaa lapsena joutua kohtaamaan jotain tuollaista. Tosin uskoni ihmisiin on niin kova, että luulen aikuisten menevän heti väliin jos he näkevät jotain tuollaista tapahtuvan lapsille. Toivottavasti en ole väärässä.
huh mikä pelottava tilanne! ja ajattele, että koko ajan joku vieras eli kanssasi tilannetta vaikka et sitä tiennytkään, ennen kuin hän tuli viereesi. <3 mua jotenkin ihan itketti tää tarina.
Sama juttu, kyllä tuo tilanne herkisti minutkin. Sanoin viereeni tulleelle naiselle, että välillä luulin vain kuvittelevani koko tilanteen ahdistavuuden. Hän oikein huudahti että ”Et todellakaan kuvitelut! Ahdistavan tilanteen aisti kauas. Olin koko ajan ihan pala kurkussa ja kännykkä valmiina kädessä, jotta voin hälyyttää apua jos jotain tapahtuu.” Ihana ihminen! <3 Kiitos pauliina myös sinulle kun elit tilanteen tunteella kanssani. <3