Iloinen talvipäivä Lohjalla

tunnetila: ilo

”Bloggareiden talvipäivä Lohjalla, mennäänkö?” ”Hei kivaa, en ole koskaan käynyt Lohjalla. Odotas, tsekkaan kalenterin… Joo, mennään vaan!”

Tuon nopean kirjeenvaihdon seurauksena löysimme Iinan kanssa itsemme viime lauantaina Kisakallion Urheiluopistolta Lohjalta.

Kisakallion Urheiluopisto on maineikas liikunta-alan koulutuskeskus, jossa voi opiskella vaikkapa liikuntaneuvojaksi tai urheiluvalmentajaksi. Monilla suomalaisilla lajiliitoilla on Kisakalliossa omat valtakunnalliset valmennuskeskuksensa, mutta Kisakalliossa voi piipahtaa myös viettämässä työhyvinvointipäivää, tai kokea liikunnallisia elämyksiä perheen kanssa.

Kisakallio tarjoaa hyvät puitteet monien lajien harrastamiseen. Bloggareiden talvipäivässä pääsimme tutustumaan Karnaistenkorven luontopolkuun ammattitaitoisen oppaamme Pekan, ja mukavien aktiviteettien kera.

Ulkoilupäivämme alkoi tunnelmallisella aamiaishetkellä vaellusreitin alkupäässä olevalla laavulla. Joimme avotulen loimussa aamukahvit, ja läksimme sen jälkeen nauttimaan lumisesta metsästä.

Olen kaivannut lunta Helsinkiin, joten pienen lumipeitteen saanut metsä ja jalan alla narskuva lumi olivat jo itsessään ihanaa vaihtelua. Kun sitten saimme metsässä käyskentelyn lomaan vielä vähän aivojumppaa erilaisten tehtävien muodossa (tulen tekeminen märistä puista, suojaisan majapaikan rakentaminen kymmenessä minuutissa pressun avulla ja suunnistustehtävä), oli päivä täynnä iloa ja naurua.

Karnaistenkorpi on noin 200 hehtaarin laajuinen ulkoilualue, jossa  on erimittaisia luontopolkuja, upeita kallioita, pieniä suoalueita ja kaksi metsälampea. Olisi kiva käydä kävelemässä sama luontopolku myös kesällä. Silloin näkisi paremmin pienten lampien kauneuden ja korven runsaan kasvillisuuden.

Nautin metsän hiljaisuudesta täysin siemauksin, kunnes yhtäkkiä korviini alkoi kuulua tuttua huminaa. ”Ihan kuin moottoritie”, ehdin miettiä. Ja juuri silloin oppaamme Pekka kertoi, että Karnaistenkorven luontopolku kulkee Helsinki-Turku moottoritien päällä. Todella hämmentävä ajatus!

Helsinki-Turku moottoritie on, pienestä metsään osittain kuuluvasta huminasta huolimatta, ollut todellinen piristysruiske Kisakallion Urheiluopistolle. Nykyään Kisakallioon pääsee omalla autolla Helsingistä niin nopeasti, että siellä on helppo piipahtaa virkistäytymässä ihan vaikka päiväseltään. Myös Kisakallion 600 majoituspaikkaa on jatkuvasti kovassa käytössä, ja ihmisiä tulee Kisakallioon koko Etelä-Suomen alueelta.

Oli tosi kiva kuulla, että ihmiset liikkuvat paljon, ja että Kisakallion käyttöaste on suuri. Yleisempi uutisointi kun kertoo nykyään ainoastaan lasten liikkumattomuudesta, ja siitä, miten väestö vain lihoo ja veltostuu.

Mukava retkipäivä hurahti nopeasti, ja pian olimme taas lähtökuopissa aamiaiskodan luona. Ulkoilu kasvattaa tunnetusti ruokahalua, ja juuri kun totesimme Iinan kanssa, että kohta alkaa vatsa kurnia ja joku vielä luulee metsässä lymyilevän talviuniltaan heränneen karhun, retkellä mukana ollut Länsi-Uudenmaan opas Tuula totesi lounasajan koittaneen.

Pakkauduimme kaikki iloisina ja hieman savuntuoksuisina minibussiin, jolla hurautimme päivän seuraavaan kohteeseen, vastikään uudistettuun Elämyskylpylä Päiväkumpuun. Kylpylä oli niin kiva kokemus, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Eli jatkoa seuraa!

Tiesittekö muuten, että viime lauantaina oli Suomi 100 -juhlavuoden ensimmäinen Luonnon päivä? Se jos mikä, oli hyvä syy lähteä viettämään aamupäivää metsän siimekseen!

Blogimatkan* järjesti Lumo matkailu Oy

Kuva minusta kuvaamassa jääpuikkoja Iina / MouMou

3

(6) Kommentit

  1. koshka says:

    Oi, ihan täydellinen vapaapäivä siis! Luonnossa retkeily on niin rentouttavaa ja juuri eri vuodenaikoina samakin reitti antaa erilaisia ihmettelyn aiheita. Onnenhetkiä on kyllä ne laavupysähdykset – vähän kahvia, tulentekoa, ruokaa…ulkona maistuu kaikki tavallinenkin niin paljon paremmalta! Oon viime vuosina löytänyt (uudelleen) luonnossa samoilun ihanuuden, ja nyt käydäänkin säännöllisesti koluamassa kaikenlaisia vaellusreittejä ja luontopolkuja niin lähialueilla kuin ulkomaillakin. Ehkä vähän pelottavaa on ollut huomata, miten koukkuun siihen jää: jos ennen on odotellut hyvää keliä retkelle, niin nykyään räntäsateen vihmoessa, naama märkänä ja tukka liiskana voi ihan hyvin olla onnessaan siellä reitillä tarpoessa – en kuitenkaan ole niin hc-eräilijä, etteikö sellaisen reissun jälkeen kelpaisi vaikkapa juurikin lilluminen kylpylän lämmössä ;D Se on se tasapaino kaikessa…:)

    1. Tismalleen samaa mieltä kanssasi koshka! Suomen luonto on aivan huikea, ja siitä täytyisi nauttia paljon enemmän! Tiedätkö, minusta tuntuu että olen kanssasi samanlainen myös siinä, että nautin ulkoilusta oli sää mikä tahansa. Kävelin parin vuoden ajan töihin aamuin illoin (kaupungissa toki, mutta silti), enkä jättänyt kävelyä väliin edes vesisateella. Sateella ja kostealla säällä on ihanan helppo hengittää, ja kosteus tekee iholle tosi hyvää. Ja kaikki sää on aikalaila pukeutumiskysymys. 🙂 Ihana kuulla että olet lytänyt samoilun ja Suomen metsät. Haluan myös metsään nykyistä useammin!

  2. Johanna says:

    Kahvit nuotiolla ja savuntuoksu takissa. <3 Parhaita lapsuusmuistojani. Täytyisi lähteä itsekin vähän samoilemaan. Tekisi varmasti hyvää olla ulkona ja nauttia raittiista ilmasta jatkuvan koneella istumisen sijaan.

    1. Oi, minulla on samat muistot lapsuudesta! Talvella käytiin koko perhe pilkillä. Otettiin eväät mukaan, tehtiin tulet saareen ja herkuteltiin luonnossa. Varpaat oli aina vähän jäässä, mutta sitten tultiinkin jo kotiin saunaan. Voi ihanat muistot! <3

      Metsässä oleskelu on niin ihanaa ja terapeuttista! Täytyy yrittää itsekin päästä metsään useammin.

  3. Kiva postaus! Oli mukava tavata ja reippailla Lohjan luonnossa. Tuo sun kamera on kyllä valovoimainen ja hyvä! Hienoja kuvia. 🙂
    Ehkä törmäillään taas joku kerta! 🙂

    1. Kiitos Lotta! Oli kyllä kiva tavata! Toivottavasti tiemme taas kohtaavat reissujen merkeissä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.