Pääasiasta

tunnetila: ilo

180117_bw

Kävin muutama viikko sitten kampaajalla. Kampaajallani Mikolla oli minulle hyviä uutisia.

Kärsin jokunen vuosi sitten hiustenlähdöstä, ja tuskailen edelleen ohentuneen kuontaloni kanssa. Olen testannut päänahkaan hierottavia ampulleja, erilaisia shampoita, varmaan kuutta erilaista lisäravinnetta ja olen myös ollut värjäämättä hiuksiani monta vuotta.

Välillä tuntuu että joku tuotteista toimii, sitten taas huomaan hiusharjaan jäävän ison kourallisen hiuksia.

Viimeisimmällä kampaajakäynnilläni Mikko vaikutti kuitenkin luottavaiselta. ”Hiuksesi tuntuvat tyvestä jo normaaleilta, ja hiukset näyttävän kasvavan hyvn.”

Ehdin jo iloita Mikon kommentista, kunnes kuuntelin lauseen loppuun. ”Nyt kun olet vuoden loppuun stressaamatta, niin jouluna ollaan jo tosi hyvällä mallilla!”

Vuosi ilman stressiä?! Anteeksi, mutta onko joku joskus pystynyt tuohon?

Mitkä ovat parhaat vinkkinne stressin taltuttamiseen? Ja siis mielellään joku helpommin toteutettava kuin muutto surffipummiksi Thaimaan lämpöön. Ei sillä etteikö ajatus houkuttaisi…

6
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Tarja
    22/02/2017 at 10:12

    Ihanaa kuulla, että hiuksesi voivat paremmin! Oletettavasti se kertoo, että sinäkin voit paremmin <3 Mutta onpas kyllä sinänsä hyvä neuvo (ihan meille jokaiselle), mutta mitenkäs tuon nyt toteuttaisi, jos ei tosiaan saa muuttaa sinne Thaimaaseen 😀 Olen itse ollut ihan älyttömän stressaantunut ja kiukkuinen koko alkuvuoden, eikä olotila ole kuin pahentunut. Olen koettanut etsiä keinoja stressinhallintaan ja mm. ulkoillut ja liikkunut enemmän, mennyt aikaisemmin nukkumaan, kuunnellut musiikkia, koettanut syödä terveellisesti, nauttia hetkestä… Mutta kun jotenkin tuntuu, että nuo ovat vähän kuin särkylääkettä vaivaan, jonka aiheuttaa joku syy eli pitäisi muuttaa niitä asioita, jotka sitä stressiä aiheuttavat. Omassa tapauksessani helpommin sanottu kuin tehty (mistä keski-ikäinen nainen löytää uuden työpaikan?! Miten saada vuorokauteen lisää tunteja? jne…). Toisille on varmaan helpompaa suhtautua asioihin rennosti; tällaiselle synnynnäiselle stressipaakulle se ei ole ihan niin helppoa. Onneksi tässä iässä jo tunnen itseni. Sekin helpottaa edes vähän 🙂
    Stressivapaampaa loppuviikkoa sinulle ja minulle! <3

    • Reply
      Nina
      23/02/2017 at 19:21

      Voi Tarja, minä jaan kyllä tuon sinun alkuvuotesi kiukuttelun ja huonon fiiliksen. Kun on puolitoista kuukautta kipeänä, niin elo näyttää aika harmaalta. Nyt onneksi olen jo aika hyvin tervehtynyt ja elämä tuntuu pikku hiljaa voittavan. Kun vaan pääsisin nyt eroon vielä tästä bloginkaappaushässäkästä. Homma ei nimittäin ole vieläkään ohi. Tekee välillä mieli vaan itkeä kun on niin toivoton olo. 🙁 Mutta kevättä ja stressitöntä elämää kohti, vai mitä?! (Heh, en usko itsekään omiin sanoihin… :D)

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.