tunnetila: huvitus
Katsoimme viikonloppuna mieheni kanssa tv:tä. ”Hei mikä ton Krista Pärmäkosken entinen sukunimi oli?” ”Ootas se oli tuo… tuo… öööö… No en muista.” Vartin jälkeen kuuluu sohvalta huuto: ”Lähteenmäki! Se se oli!”
”Hei kuka se yksi naislaulaja olikaan..?” ”Mikäs se yksi sketsihahmo oli joka sanoi aina…?” ”Kuka se oli se kokoomuksen edustaja, se nuori mies…?” ”Hei kenen biisi tää olikaan..?” Ilma oli jatkuvasti sakeanaan kysymyksiä, joihin jompi kumpi meistä ei muistanut vastausta. Onneksi toinen osasi aina vastata. Muuten kysymykset olisivat jääneet liikasi vaivaamaan mieltä.
Jossain vaiheessa alkoi jo naurattaa. Mietin, onko normaalia kun jo tässä iässä muisti on tässä jamassa. Miltähän keskustelumme kuulostavat kymmenen vuoden päästä, kun nyt jo mennään tällä tasolla?
Olen ihmetellyt viime aikoina huonoa muistiani, ja jossain vaiheessa epäilin jo alkavaa muistisairautta. Onnekseni törmäsin viime kesänä tähän Hesarin artikkeliin. Artikkeli tuntuu kertovan juuri minun elämästäni tietotyön ja uusien järjestelmien suossa.
Kuten artikkelissa todetaan, muistamista on nykyään ihan liikaa. ”Tilannetta voi verrata näin: ihminen pystyy nostamaan maasta paketteja, mutta ei tuhannen kilon painoisia. Samalla tavalla kognitiivisen taakan pitäisi olla sellainen, että ihminen pystyy siitä suoriutumaan.” Amen! Artikkeli on täydellinen, ja toivoisin sen tulevan jokaisen työpaikan huoneentauluksi.
Juuri kun pohdin miehelleni ääneen onkohan kenelläkään muulla ikäiselläni yhtä huono muisti kuin minulla, sain viestin ystävältäni, jonka kanssa olin menossa laskiaispullalle.
”Hei nähdään klo 14.30. Mun pitää käydä kaupungilla, mutta en yhtään muista missä ja mitä ostamassa. Toivottavasti se selviää siihen mennessä kun tapaamme kaupungilla.”
Olin tikahtua nauruun! Nähtävästi myös muilla ikäisilläni on vaikeuksia muistaa asioita! Ja uskon syyn tähän olevan juuri tuo mitä artikkelissa mainitaan, aivojen ylikuormittuminen. Kaikkea ei vaan voi muistaa.
7
Eräänä aamuna en muistanut, miten kapselikahvinkeittimeen laitetaan se kapseli… dementia?! Ei kai sitten sentään, stressi kuormittaa aivoja. Kiitos kun kerroit kokemuksistasi ja selitit asian laidan!
Heh, voi Heidi, meillä vaan tapahtuu elämässä liikaa, joten muisti saattaa olla liian kuormittunut aina välillä. Ei siis huolta, yritetään vaan olla kuormittamatta itseämme liikaa, niin asiat kyllä hoituvat. 🙂
Kiitos tästä! Itse myös miettinyt, että miksen enää muista asioita, joita muistin helposti pari vuotta sitten. No, kaksivuotias lapsi, haastava työ ja bloggaamisen aloittaminen lienevät ylityöllistäneet muistini ja keskittymiskykyni.
Juu, unohtelusi kuulostaa täysin normaalilta elämäntilanteeseesi nähden. En ymmärrä miten kaiken kiireen keskellä ihmiset hoitavat vielä lapset! Kunnioitan äitejä ihan uskomattoman paljon. 🙂