Tätihommia

tunnetila: onni

Voi kuulkaa, nyt oli meillä hieman erilainen viikonloppu mitä normaalisti.

Saimme kylään kummityttömme, tuon pienen ihanan palleroisen, ja vielä ihan kahdeksi yöksi.

En ole nähnyt pikkuneitiä sitten ristiäisten, joten meni hetki ennen kuin sain neitokaisen hyväksynnän. Kipeän kurkkuni käheäksi laulettuani (pääsin mm. yhdessä viihdytyslaulussa viiteentoista pieneen marssivaan elefantiin asti) aloimme olla samalla aaltopituudella.

Kiertelimme tyttöjen kesken kaupungilla pariin otteeseen. Ehdin ihastua lastenvaateliikkeissä moneen kertaan. Miten ihania vaatteita ja kaikkia muita juttuja vauvoille onkaan!!! Kullanvärisiä (!) metallinhohtoisia tutteja, supertyylikkäitä reppuja vauvatavaroille, trendikkäitä vaatteita kaikenikäisille tytöille ja pojille jne. Mitä tahansa keksit tarvita, kaikkea löytyy!

Ihastuksen lisäksi järkytyin myös syvästi muutamien vaatteiden hintalappuja katsoessani. Kivannäköinen, mutta täysin tavanomainen takki maksoi yli sata euroa. Satasen!!!

Eikä tuo ollut vielä pahin. Monclerin untuvatakki taaperolle maksoi 629€. Kuusisataakaksikymmentäyhdeksän euroa!!! Takista, joka mahtuu hyvällä tuurilla yhden talven, huonolla pari kuukautta. Anteeksi nyt vaan, mutta ostaako joku oikeasti tuon hintaisia vaatteita lapsille?!

Halusin hemmotella vähän myös kummityttöni äitiä, joten kävimme ystäväporukalla sunnuntaibrunssilla lempikahvilassani Frangipanissa. Ai että kaikki oli taas hyvää. Frangipani ei petä koskaan!

Kummitytölläni oli brunssilla mukana omat eväät. Sain viime syksynä testiin kassillisen uudistuneita Muksu-tuotteita* kummityttöni vierailua varten. Kummityttöni maisteli viikonloppuna ainakin viittä eri makua, ja kaikki tekivät hyvin kauppansa.

Muksu päärynäherkku katosi parempiin suihin kaikista vauhdikkaimmin, joten se taisi olla kummityttöni lemppari. Eipä silti, vauvojen hedelmäsoseet ovat minustakin älyttömän hyviä. Ja mikä parasta, ne ovat yleensä sokerittomia ja niissä on hyvin vähän lisäaineita.

Saatan silloin tällöin ostaa jotain vauvan sosetta ihan itselleni, ja syödä sitä luonnonjogurtin kanssa. Tällä kertaa jätin terveelliset soseet pikkuneidille, ja vetäisin brunssilla jälkkäriksi vohvelin, jonka päälle pursotin kermavaahtoa, valutin toffeekastiketta ja ripottelin muutaman mini-vaahtokarkin. Uuuuuh!

Viikonloppumme oli täynnä tohinaa ja toimintaa, mutta yllättävän hyvin pieni ystäväni jaksoi pysyä menossa mukana. On tosi harmi, että kummityttöni asuu kaukana Helsingistä. Juuri kun ehdimme tutustua kunnolla, eikä läsnäoloni enää ujostuttanut häntä niin kovasti, joudumme taas eroamaan.

Näemme seuraavan kerran vasta kesällä, joten luulen, että tutustumme sitten taas uudestaan. Kuinkahan monta elefanttia joudun seuraavan kerran marssittamaan aurinkoista tietä eteen päin?

10
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply