tunnetila: pohdiskelu
Blogini koki tällä viikolla yhtäkkisen hiljentymisen. Joka ilta otin läppäriin syliini ja avasin blogin kirjoittaakseni jotain. En kuitenkaan saanut sanaakaan kirjoitettua. Kurkkua kuristi ja sormet eivät liikahtaneetkaan näppäimistöllä.
Listasin mielessäni syitä miksei kirjoittaminen luista.
Töissä on ollut viime viikkoina todella kiireistä ja stressaavaa. Olen ollut iltaisin liian väsynyt kirjoittaakseni mitään. Yökylään saapunut ystävä ansaitsi huomioni enkä ehtinyt blogata. Temptation Island Suomi oli pakko katsoa. Astianpesukone oli tyhjennettävä. Kynnet piti lakata.
Lista alkoi oikeilla asioilla, mutta lopulta sille pääsi liuta tyhjänpäiväisiä tekosyitä. Tiesin kyllä mikä vei kykyni kirjoittaa.
Minulta kysyttiin alkuviikosta, olisiko kiinnostunut siirtämään blogini toiseen paikkaan. Pois omiltani, mukaan blogiyhteisöön.
Alkuvuodesta tapahtuneen, minulle kalliiksi tulleen blogikaappauksen jälkeen mietin, olisiko minun kannattavampaa olla mukana jossain blogiyhteisössä. Yhteisössä minulla olisi käytössäni it-tuki veloituksetta. Nyt maksan vahingon sattuessa suuriakin summia blogini toimivuudesta.
Kun minulta sitten kysyttiin halukkuuttani siirtää blogini ja sen kampanjamyynti toisaalle, aloin miettiä olisiko tuo ratkaisu ongelmiini. Samalla hetkellä kun aloin miettiä blogini siirtoa, ajatus lakkasi kulkemasta. Sanat eivät tipahdelleet näytölle normaalisti, eivätkä sormeni löytäneet näppäimistöltä kirjaimia. Menin täysin lukkoon.
Muutaman päivän pähkäiltyäni annoin periksi. Vaikka kuinka yritän, en näe itseäni minkään blogiyhteisön jäsenenä. Onnellisimmillani olen silloin, kun kaikki langat ja päätösvalta on omissa käsissäni. Maksoi mitä maksoi.
Kun ymmärsin tuon, minun oli heti helpompi hengittää.
Minulle tärkeintä on olla oman itseni herra. Haluan pitää blogini pienenä ja intiimiä yhteisönä, enkä halua kasvattaa blogini lukijamääriä ollakseni kaupallisille toimijoille kiinnostavampi.
Haluan, että blogini tunnetila on useammin ilo ja onni. Sen tavoitan vain olemalla rehellisesti sitä mitä olen, enkä yrittämällä olla jotain muuta.
Kuva: Ilona / Torpan Tyttö
25
Hienoa, Nina! Varmasti hyvä päätös. ❤
Kiitos Heidi! Uskon, että omillani olen onnellisin! Ja se on tärkeintä. <3
Hitto, miten hyvin kirjoitettu! 🙂
Kiitti Iina! <3
<3 Hienoa pohdintaa ja kirjoitusta. En ole lukenut blogeja pitkään aikaan, mutta palasin nyt lukemaan. Seuraa sydäntäsi ja intuitiotasi.
Kurja kuulla, että jouduit alhaisen toiminnan kohteeksi.
Kiitos, kun kirjoitat ja silloin kun haluat kirjoittaa ♡.
Ihana kuulla sinusta Viola! <3 Tuo kaappaustilanne oli ihan hirvittävä, mutta onneksi uskallan silti tehdä päätökset tunnepohjalla, en sillä mikä olisi taloudellisesti kannattavampaa.
Hyvä päätös! <3 Sydäntään täytyy kuunnella joka asiassa.
Kiitos Ninni! Olen tismalleen samaa mieltä! Sydämellä tehdyt päätökset on niitä oikeita. <3
Hieno kirjoitus! <3 Sinä tiedät, mikä sinulle sopii ja hienoa, että kuuntelet itseäsi. Blogiasi pitkään lukeneena tuntuu, että teit oikean päätöksen (vaikka kyllä minä lukisin juttujasi, olivatpa ne missä tahansa!). Blogisi hienous piilee juuri siinä, että teet sitä sydämelläsi ja omalle tyylillesi uskollisena. Tänne on aina mukava tulla! <3
Voi ihana Tarja, kiitos sanoistasi! Pelkään juuri sitä, että jos bloggaan muualla ja lukijamäärät kasvavat, en halua enää olla oma itseni. Tuota en missään nimessä halua tapahtuvaksi! Jos olen itse lakannut lukemasta blogeja jotka ovat muuttuneet liian kaupallisiksi tms, niin miksi muut lukisivat blogiani jos sille kävisi samoin?
Varmasti hyvä päätös. Sinun blogisi on yksi Suomen parhaista ja aito. Kiitos ihanasta blogistasi ?
Voi Nasu ihana, KIITOS! <3 Et usko miten moneen kertaan olen lukenut kommenttisi ja miettinyt, oletko nyt varmaan kirjoittanut se oikeaan blogiin. 😀 Mutta vaikka se olisi tullut vahingossa väärään blogiin, niin nautin siitä silti. 😀 Kiitos Nasu, teit päivästäni juuri valtavan paljon paremman! <3