Sunnuntaiahdistus

tunnetila: pohdiskelu

Vappuaaton aamu. Sade ropisee ikkunaan. Tyypillinen vappusää Suomessa.

Sateesta huolimatta heräsin tänä aamuna suunnattomaan onnentunteeseen. Tajusin, että vaikka tänään on sunnuntai, huomenna ei silti tarvitse mennä töihin. Nousin ylös seitsemältä, sillä en malttanut antaa sunnuntain lipua ohi.

Nuorempana ahdistus maanantaiaamun kouluunmenosta alkoi hiipiä mieleen vasta sunnuntai-iltana nukkumaan mennessä. ”Yäk, aamulla kun herään, on mentävä kouluun!” Nykyään tuo sama tunne on hiipinyt sunnuntaiaamuihin. ”Voi ei, tästä alkaa viikon viimeinen vapaapäivä, huomenna töihin!”

Minulla on kiva työ josta pidän. Miten sinne meneminen voikin tuntua välillä näin ahdistavalta?

takki ja neule Uniqlo, housut Rosemunde,
huivi H&M Premium*, lenkkarit Nike*

Kun pääsen töihin siellä on yleensä ihan kivaa. Kiireistä, mutta kivoja työkavereita ja muutenkin mukavaa. Vaikka tiedän tuon, niin silti ajatus töihin menosta saa tavallisena sunnuntaiaamuna aikaan kurkkua kuristavan tunteen.

Miten pelkkä ajatus työstä ehtii muuttua valtavaksi möröksi jo yhden vapaapäivän jälkeen? Tunnistatteko Te itsessänne samanlaisen sunnuntaiahdistuksen, tai oletteko kenties päässeet siitä jotenkin eroon?

Nyt aion nauttia tästä ylimääräisen vapaan mukanaan tuomasta onnentunteesta koko päivän. Ja huomenna tsemppaan itseni alkavaan viikkoon sillä ajatuksella, että tuleva työviikko on normaalia lyhyempi. Hurraa!

Minulla ei ole vapulle mitään suunnitelmia. Nautin kotona olosta täysin siemauksin, enkä luo itselleni yhtään aikataulua tai pakollista tekemistä. Tassuttelen vaikka koko pitkän viikonlopun kotona villasukissa jos siltä tuntuu, enkä näytä nenääni ulkona. Satakoot, en anna sen pilata hyvää mieltäni!

Hauskaa vappua kuomat! Toivottavasti vappusuunnitelmanne onnistuvat säässä kuin säässä!

Kuva: Ilona / Torpan Tyttö

8
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply
    Psuliina
    30/04/2017 at 10:34

    Sunnuntaiahdistus on niin tuttu juttu! Ja samaa olen miettinyt, että mistä se oikein tulee? Eihän se töissäolo ole niin kamalaa kuitenkaan että miksi jo pelkkä tieto alkavasta työviikosta ottaa niin koville?

    • Reply
      Nina
      30/04/2017 at 10:53

      No niinpä!!! Kun töihin menee, niin siellä on yleensä ihan kivaa. Toki huonojakin päiviä jolloin kaikki menee pieleen tulee, mutta pääosin tykkään olla töissä. Miksi siis miettiä noita asioita jo etukäteen? Siinä menee samalla pilalle se viimeinenkin vapaapäivä! 🙂 Ihan niin kuin lomalla. Lomalla minusta paras hetki on se, kun astun työpaikan ovesta ulos ja loma on edessä. Siitä eteenpäin on vain alamäkeä, kun tietää että lomapäivät vähenee. 😀 😀

      • Reply
        pauliina
        30/04/2017 at 18:43

        psuliina! ei kyllä se mun kommentti oli. 😀

        ja lomilla siis sama juttu. voi meitä. 🙂

        • Reply
          Nina
          30/04/2017 at 19:48

          Heh, minä vähän jo mietin että kukas tuo psuliina on. 😀

  • Reply
    Tarja
    01/05/2017 at 12:18

    Että tunnistanko tuon tunteen!? Kyllä vaan, erittäin vahvasti. Olen itse tulkinnut, että jokin on silloin pielessä, että töihin menosta tulee tosiaankin jo yhdessä vapaapäivässä ihan täysi mörkö. Välillä nimittäin oli aika, että näin ei ollut ja olin todella iloinen, kun sunnuntai-iltanakin oli tosi kiva olo, eikä töihin meno ahdistanut lainkaan. Periaatteessa työni on ihan kivaa, toki stressaavaa, mutta ihan kivaa. Tällä hetkellä uskon, että ahdistus johtuu siitä, että olen niin uupunut monen asian seurauksena ja en ehdi levätä riittävästi viikonlopun aikana. Työn vaatimukset ahdistavat, kun periaatteessa vain haluaisi olla ihan rauhassa. Kesälomaa odotellessa (siellä tosin on se muutto takaisin omaan kotiin odottamassa…). Ja lottovoittoa 😀
    Aurinkoista vappua! (se nimittäin todellakin paistaa myös täällä pohjoisessa!!)

    • Reply
      Nina
      01/05/2017 at 13:41

      Voi miten tylsää että myös sinä Tarja tunnistat tämän saman oireen. 🙁 Luulen tosin, että se on aika yleistä työssäkäyvillä ihmisillä. Mä olen alkanut lotota ihan tosissani. Tai siis ennen lottosin kerran vuodessa, nykyään muutaman kerran kuussa. Peukut pystyyn että päävoitto osuu joskus jommalle kummalle meistä. Annetaan sitten toisillemme pienet bonukset siitä ilosta, että olemme löytäneet toisemme blogimaailman kautta, ja tsempanneet toisiamme arjen pyörteissä jo vuosia. 🙂

      • Reply
        Tarja
        01/05/2017 at 16:12

        Varmastikin aika yleistä työssä käyvillä. Sitä työtä kun usein on enemmän kuin ehtii tehdä. Eikähän siitä saisi valittaa, kun on se työ, jossa käydä, kun toisilla ei ole ollenkaan.. Sama täällä: lotottua tulee sen verran usein nykyisin, että jos ne summat olisi laittanut säästöön, olisi voinut lähteä viikoksi etelän lämpöön 😀 Mutta toisaalta: jos onni potkaisisi, voisi muuttaa sinne etelään palmun alle! Ja ilman muuta: bonuksia tulossa sinullekin, jos jättipotti löytää tiensä minun tililleni! Kiitos tosi paljon siitä, että olet tuonut iloa ja hyvää mieltä tähän joskus niin ryydyttävään arkeeni! <3

        • Reply
          Nina
          01/05/2017 at 22:02

          Voi että miten me Tarja kamppaillaan ihan samojen asioiden kanssa! On kuin omia ajatuksiaan lukisi, kun lukee mitä kirjoitat. Olen kivassa, koulutustani vastaavassa työssä, joten tuntuu ettei saisi valittaa. Ymmärrän kyllä että olen omalla alallani aika etuoikeutettu, mutta silti jokaisen kokemus jaksamisesta ja jaksamattomuudesta on subjektiivinen. Eli tuntuu ettei saisi valittaa, mutta pieni marmatus silloin tällöin kyllä virkistää 🙂

          Lottopottia odotellessa, puolin ja toisin. 😀 <3

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.