tunnetila: ilo
Kuten kerroin, meillä oli taas vieraita koko viikonlopun ajan.
Perjantaina vietimme lukioaikaisen ystäväni kanssa ”aikuisten tyttöjen iltaa”. Söimme nepalilaista ruokaa ja maistelimme miltä maistuu tämän vuoden Beaujolais nouveau.
Lauantaina keski-ikämme laski mukavasti, kun joukkoomme liittyi ystäväni jälkikasvu. Neitokainen, joka täytti sunnuntaina 9v.
Olen aika tylsä täti, sillä ostan yleensä kummilapsilleni lahjaksi vaatteita tai jotain muuta järkevää. Nyt halusin juhlistaa pikkuneidin yhdeksättä ikävuotta, ja mietin mitä kivaa keksisin.
Tiesin hänen saaneen jo paljon lahjoja, joten halusin antaa hänelle jotain muuta kuin materiaa. Niinpä järjestin sunnuntaiaamulle herkkuaamiaisen.
Kävin ostamassa suklaapuoti Chjokosta käsintehtyjä suklaakonvehteja, macaronseja, vaahtokarkkeja ja riisisuklaita, ja lainasinpa heiltä myös kaunista kolmikerroksista tarjoiluastiaa. Suolaisiksi syötäviksi tein pikkuruisia kolmioleipiä ja pieniä riisipiirakoita.
Chjokossa tarjoillaan lauantaisin ihanaa High Tea – menuta, ja ajattelin ensin viedä sankarin sinne nautiskelemaan. Kun synttärit kuitenkin sattuivat sunnuntaille, eikä Chjoko ole sunnuntaisin auki, toin High Tea -kokemuksen meille kotiin. Ai vitsit miten hyvää kaikki oli!
Voi olla, että lapselle on pieni pettymys kun hän ei saakaan synttäripäivänä jännittävää paketinavaamiskokemusta. Toisaalta ajattelen kuitenkin niin, että lapsi luultavasti muistaa pidempään herkulliset macaronsit ja kauniin herkkutarjottimen, kuin jonkin lelun, joka hukkuu pian kaikkien muiden lelujen joukkoon.
Tykkään itse enemmän elämyksistä kuin tavarasta. Toivon, että saisin luotua mieleenpainuvia elämyksiä myös muille.
2
Ihana lahja pienelle tytölle! 🙂
8- ja 10-vuotiaiden tyttöjen äitinä sanoisin, että tuollainen elämyslahja on varmasti mieluisampikin kuin tavaralahja! Meillä ainakin tytöt ilahtuivat ylikaiken, kun toisen kummitäti vei molemmat synttärilahjaksi elokuviin (tytöillä synttärit kuukauden välein). Pienempi totesi elokuviin mennessä, että tämä on kaikista paras lahja!
Sitä tavaraa ja pientä krääsää kun tahtoo olla jo kyllästymiseen asti – tuon ikäiset lapset alkavat jo ymmärtää sen, että esim. lelu ei loppujen lopuksi ilahduta kovin pitkään (toki riippuu myös lelusta). Isompi usein osaakin jo pohtia, että kuinka pitkäaikainen ilo mistäkin asiasta tulee ja tykkääkö hän jostakin lelusta tms. niin paljon, että siihen kannattaa käyttää rahaa tai että ”minullahan on jo kyllä melkein samanlaisia aika monta, niin en tarvitsekaan tätä”. Olen tästä kehityksestä oikein iloinen 🙂 Vaikka myönnän kyllä, että tyttöjen kanssa on hyvin helppo sortua hömpöttelyyn ja kulutetaan välillä euroja Glitterissä ja Tigerissa, mutta toisaalta voidaan käydä noissa liikkeissä myös ihan vaan katselemassakin ihania tavaroita 🙂 Kunpa äitikin oppisi samanlaista itsehillintää huivi-osastolla 😀
Vitsit miten fiksuja tyttäriä sinulla Tarja on! Ovat selvästi tulleet äitiinsä… 😉 Ja mitä tulee tuohon huiviosastoon, niin jos naisen ainoita paheita on huivit, niin antaa mennä vaan! Onhan niitä sitten loppujen lopuksi ihan liikaa, mutta vähemmän ne vievät tilaa kuin vaikkapa takit. 🙂
On ne fiksuja ja nimenomaan äitiinsä tulleita 😀
Olet oikeassa: huivit vie paljon vähemmän tilaa kuin takit tai kengät tai laukut 🙂 Jos isännältä kysytään, niin noita edellä mainittujakin on ihan liikaa… Mutta eihän miehet oikein ymmärrä näitä asioita 😉
Ihanaa viikkoa sinulle!!
Heh, miehet ei aina oikein tajuu… 😀