tunnetila: pohdiskelu
Arvatkaa mitä mietin nykyään usein? Sitä, että olen blogannut jo yli 11 vuotta, eikä sinä aikana elämässäni mikään ole muuttunut.
Moni kanssani samaan aikaan aloittanut bloggaaja on tuossa ajassa saanut opintonsa valmiiksi ja aloittanut työelämän. Parisuhteita on tullut ja mennyt, perheitä on perustettu. Nuoresta, opiskelijaelämää elävästä sinkusta on tullut perheenäiti, ja elämänpiiri, kiinnostuksen kohteet ja blogin sisältö ovat saattaneet muuttua täysin.
On myös vaihdettu maisemaa ja muutettu toiselle puolelle Suomea tai jopa ulkomaille. Te, noiden blogien seuraajat, olette päässeet elämään noiden bloggaajien kiinnostavia elämänvaiheita yli vuosikymmenen, ja olette saaneet jännittää mukana päästäänkö opiskelemaan, tai kestääkö parisuhde välillä raskaankin vauva-arjen.
Minä olin 11 vuotta sitten elämässäni aika pitkälti samassa pisteessä missä olen nyt. Minulla on sama mies ja sama työpaikka. Asun edelleen Helsingissä, eikä lapsia ole tullut.
huppari Samuji, housut ABLE, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, kengät Stella McCartney/Zadaa/DIY
Kirjoitin blogini ensimmäisen postauksen maaliskuussa 2008 järkevästä kuluttamisesta. Toin jo tuolloin postauksissani esille kotimaista muotia, nuoria suunnittelijoita ja suomalaista designia. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa YHTÄÄN mihinkään.
Silloin tällöin minulle iskee selkäjumi, ja se kirvoittaa blogiin sadattelupostauksia, mutta muuten kaikki on pääosin sitä samaa tasaista menoa, mitä elämäni on oikeastikin ollut kaikki nämä vuodet.
Helposti voisi todeta, että tylsää on, ja draamaa ei tästä blogista kannata tulla hakemaan. Täällä ei puida suuria massoja kiinnostavia parisuhdeongelmia, eikä havitella julkisuuteen pääsystä. Täällä ei myöskään haaveilla bloggaamisen muuttumisesta harrastuksesta työksi, tai politikoida mihinkään suuntaan, eikä provosoida vahvoilla väittämillä.
Täällä ollaan vaan. Arkinen elämä soljuu eteenpäin, ja kun bongaan uusia kivoja juttuja, kerron niistä Teille.
Kysymys kuuluukin: miten ihmeessä Te olette jaksaneet kulkea mukanani kaikki nämä vuodet? Jotkut Teistä ovat lukeneet Tunnetilasta jorinoitani jo yli vuosikymmenen. Jestas sentään!
Olisi ihan hirmuisen kiva kuulla, miksi jaksatte olla mukanani edelleen, päivästä ja vuodesta toiseen. Jos ette halua kommentoida julkisesti, niin laittakaa minulle vaikka sähköpostia. Luen kaikki saamani viestit varmasti!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe
12
Rakas Nina: olemme mukana, koska sinä olet ihana ja aito! <3
Miksi minkään pitäisi muuttua, jos olet tyytyväinen elämääsi?! Sinulla on kaikki hyvin ja sen huomaa sinusta. Ja se on minusta ehdottoman virkistävää! Niin paljon on maailmassa pahaa oloa ja pahaa mieltä ja pahoinvointia ja on hienoa, että jos joku on iloinen omasta elämästään ja osaa jakaa sitä myös muille, niin se on ehdottomasti tarpeen. En aio hävitä täältä ruudun takaa mihinkään eli jatka vain bloggaamista ja minä jatkan lukemista vaikka vanhainkotiin saakka 😀
Lisäksi muistutan sinua siitä, että sinähän olet tehnyt vuosien saatossa vaikka millaisia irtiottoja, joista itse vain haaveilen: ollut New Yorkissa, käynyt kielikursseilla, ollut Espanjassa 🙂 On ollut kiva olla noilla reissuilla mukana, kun oma elämä on aika lailla yksillä hoodeilla. Voin myös todeta, että oma elämäni on ollut viimeisen 11 vuotta melkoista muutosta. Se on raskasta. Jokunen vuosi sitten aloin toivoa vain sitä, että olisipa ihan tavallista, eikä tapahtuisi yhtään mitään!! Nyt n. vuoden päivät on ollut aika tavallista ja tämä on just hyvä.
Ihanaa loppuviikkoa! <3
Rakas Tarja, juuri sinua ja sinunlaisiasi varten jaksan kirjoittaa jorinoitani vuodesta toiseen! Olet hämmästyttävän ihana ihminen! <3 Kiitos kun muistutit, että onhan minulle tapahtunut vaikka mitä tässä vuosien saatossa. Ja jotenkin liikutuin, kun muistit New Yorkin, kielikurssit ja Espanjan. Siitä näkee, että olet mukanani keskittyneesti, ja oikeasti luet mitä kirjoitan. Se vasta on ihanaa! Kiitos! <3
On niin kiva kuulla, että myös sinä nautit tavallisuudesta ja arjesta. Jotenkin helpottavaa kuulla, että kaikki eivät tänä päivänä hae vain muutosta muutoksen vuoksi. Se kun tuntui välillä olevan ihan vallitseva trendi.
Ihanaa viikonloppua sinulle Tarja! Oot paras! 🙂
<3 Ite oot paras! 🙂
<3
Tykkään just ehkä siksi, että samaistun, koska mullakin on kaikki aika samanlaista, vaikka toki oma elämä on jonkin verran matkalla muuttunut. Se on välillä kiva tulla blogiin, missä ei hengästyttävästi tapahdu koko ajan jotain. Ainakin itse en voisi pelkästään tällaisia blogeja lukea, kävisi aika raskaaksi. Lisäksi mä myönnän, että olen yhä eniten blogien lukija, siksi arvostan myös hyvää tekstiä ja sellaista täältä löytyy aina. Nykyään pitäisi olla miljoona kanavaa, että ”olisit jotain”.
Itse en kuuntele lainkaan esim. Podcasteja, Instankin niin toisten katsominen kuin omakin on hetkittäistä. En todellakaan käy sielläkään joka päivä, ei yksinkertaisesti ole aikaa, koska arvotan somen ulkopuolisen elämän somea tärkeämmäksi, töiltäni kyllä ehtisin, mutta en vapaa-ajaltani. Snapchatin aikoinaan latasin vain poistaakseni sen.
Samaistuminen on kyllä tosi tärkeää blogimaailmassa. Itse en lue yhtään blogia, jonka bloggaajien kanssa minulla ei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita, tai joihin en voi millään tasolla samaistua. Podcasteja en minäkään juuri kuuntele. Yhden silloin, toisen tällöin. Minäkin luen mielummin kirjoitettua tekstiä. Lukemisen väheksyminen on nykyään ihan kamalaa! Siksi haluankin pitää viimeiseen asti kiinni kirjoitetusta tekstistä, olisi se kohta kuinka vanhanaikaista tahansa.
Minäkin olen varmaan lukenut blogiasi 10 v? Mistähän sen saisi tietää…
Se, että kerrot arjestasi ja juhlasta – parasta! Olet aito ja oma itsesi. Kiitos! <3
Ps olisi kiva tavata ja vaihtaa kuulumisia livenä 🙂
HeidiV
Heidi kyllä, aika nopeasti löysit sinäkin blogiini sen aloittamisen jälkeen. Ja ihana että löysit! On niin parasta, että jaksat kommentoida tänne vielä vuosienkin jälkeen.
Olisi kyllä kiva nähdä! Seuraavan kerran kun piipahdat Helsingissä vaikka teatterissa, niin olisi ihana käväistä kahvilla ja ottaa oikein ihanat leivokset! 🙂
Se on se aitous, levollisuus, arjen havainnointi, toisista ja itsestään arvostavasti kirjoittaminen (ja kohtelu), matkakohteet, välillä vinkit – näistä palasista on mielestäni iso, onnistunut osa Tunnetilaa rakennettu. Kiitos, kun olet ja kirjoitat <3.
Voi Viola, kIITOS sinulle! Miten kauniisti kirjoititkaan! Toisten ja itsen arvostaminen ovat kyllä asioina todella tärkeitä. Aika harvoin tässä maailmassa pärjää, jos puskeen eteenpäin yksin, muista välittämättä. On siis todella tärkeä näyttää muille, että arvostaa toisia ihmisiä sellaisena kuin he ovat. <3
Hei ! Ehkä juuri siksi pysyn lukijanasi, ei kaiken tarvitse muuttua. Itse en jaksa seurata juurikaan YouTube tehtyjä juttuja, siksi kun tykkään kirjoitetusta tekstistä. Vaatteet ja kaikki kuvasi kolahtavat, samoin matkasi. Pysyn edelleen lukijanasi, melkoalussa aloin seurata. Kiitos
H.else, ihana kommentti, kiitos! <3 On niin ihana kuulla, että te pitkäaikaiset seuraajat olette mukanani ja myös tukenani aina!
Samoilla linjoilla täälläkin; sama mies, sama koti, sama työ, melkoisen samanlaiset ajatukset kuin kymmenen vuotta sittenkin. Ihan tavallista arkeakin on kiva seurata, mutta olethan sinä tosiaan ollut maailmalla tavallisen arjenkin lomassa, olemme päässeet pikku seikkailuillekin kanssasi.
Totta Tuuli tuokin! Onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä vuosien saatossa. Tuntuu vaan kun perusasiat on samat, että onko sitä jo niin hajuton ja mauton, ettei kohta kukaan enää jaksa. 😀
Mutta sitähän se elämä on suurimmalle osalle meistä: tavallista arkea. Arkea sitten piristävät ne kivat vaatehankinnat ja pikku reissut, joista sinun blogistasi saa lukea. Itse en ainakaan kaipaa mitään sen ihmeellisempää. Lisäksi on tosi kivaa, että vastaat aina kommentteihin eikä täällä kommenttiboksissa riidellä. Täällä on kiva tunnelma ja rauha maassa 🙂 Jatka vaan samaan malliin ja pidä blogisi itsesi näköisenä 🙂
Hei niin kiva Ellu kun toit tuon kommenttiboksin tunnelman esille! En tiedä muistanko kiittää Teitä lukijoita tarpeeksi usein siitä, että juttelette täällä niin hyvässä hengessä ja kannustatte usein myös toisianne. On aivan ihanaa, että blogissani on sellainen tunnelma, missä jokaisen on hyvä olla, eikä täällä käydä provosoitumassa ja puhumassa toisista kurjaan sävyyn. Eli kiitos myös Teille, kun teette blogistani niin rauhallisen ja asiallisen paikan, jonne on turvallista kaikkien tulla. <3
Viihdyn täällä mainiosti vuodesta toiseen, koska tämä on kuin koti ja sinä olet kuin vanha ystävä, vaikkei ”oikeasti” tunnetakaan. Vaikka täytyy sanoa, että kymmenen vuoden aikana olen varmaan kommentoinut täällä paljon, että uskoisin sinulla olevan aika hyvä käsitys siitä millainen olen. 😀 Täällä on aina tyylikästä ja mielenkiintoista. Ja hyvä fiilis, sillä myös paskana hetkenä se aitous puhuttelee ja koskettaa, ja siitä tulee hyvä fiilis.
Äläkä huoli, kyllä sinulla on ollut kaikenlaista menoa ja meininkiä näinä vuosina. Omat jutut vaan tuntuvat usein ”pienemmiltä” kuin muiden jutut, vaikkei se ole ollenkaan niin. Kaikkien jutut ovat merkittäviä.
Sama ihana mies minullakin on ollut kaikki nämä vuodet, mutta olen tässä ajassa valmistunut, ollut useassa eri työpaikassa ja asunut kolmessa eri kaupungissa. Nyt on ollut hyvä, melko tasainen tilanne jo hetken, paitsi töitä saisi olla vähemmän. Reilun vuoden olen ollut nykyisessä virassani, enkä aio kyllä heti vaihtaa, sillä hommat ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja porukka mukavaa.
Kuten monet ovat jo sanoneet, kaiken ei tarvitse koko ajan muuttua. Muutosta on usein elämässä väkisinkin melko lailla, joten if it ain’t broken, don’t fix it. Sulla on Nina voittajaresepti tässä. <3
Virpiiiiiii! Oot <3 Ja kuten arvelit, minulle on muodostunut sinusta tietty kuva näiden vuosien aikana. Se on aika ihanaa, koska te tiedätte minusta hirveästi, selkävaivoista lähtien, mutta minä en tiedä yhtään, ketkä blogiani lukevat. Reiluuden nimissä on siis kivaa, että te ihanat annatte myös minulle itsestänne jonkin verran.
Kiitos Virpi sinulle valtavan kauniista sanoistasi. Ihanaa että olet! <3
Parhaasi yritit piilotella sun blogia silloin ???
Heh, kyllä mä siinä monta vuotta onnistuinkin! Ja hei, vieläkin on aika harvassa tutut ihmiset esim. töistä, jotka tietää mun blogistani.
Blogisi on aito, levollinen, kuin ystävän juttuja lukisi. Nautin tavastasi kirjoittaa asioista. Ja sinulle on tapahtunut vaikka mitä, kun juttujasi täältä maaseudulta päin lukee. Jatka vaan samalla hyvällä meiningillä.
Voi kiitos Seija kauniista kommentistasi! Me ollaan viime aikoina alettu vähän haaveilla maalle muuttamisesta! Siellä olisi se tietty rauha ja levollisuus, mutta halutessaan siellä voisi tapahtua ihan vaikka mitä! 🙂
No sehän on juuri parasta, että täällä on meininki pysynyt samanlaisena; että ne jutut, joista on tykännyt alun perinkin (aitous, samaistuttavuus, ystävällinen ilmapiiri jne. jne.) löytyvät täältä edelleen. Eikä se tarkoita sitä, että se olisi paikallaan jumittamista – koko ajanhan sullakin tapahtuu elämässä kaikkea mielenkiintoista ja ihanaa (matkoja, tapahtumia, kielikursseja ja muuta, mistä et kirjoitakaan) – vaan että just se tyyli kertoa tästä kaikesta on sellainen sinulle tyypillinen ja jo vuosien ajalta meille lukijoille tuttu. Ja se on musta just ihanaa! Samoin vuorovaikutus lukijoiden kanssa on täällä sun tontilla ihan ainutlaatuista <3
Voi koshka! Oot ihana! <3 Mä tykkään lukijoistani ja vakikommentoijista niin älyttömästi, ettet tiedäkään! Juuri Te teette tästä ympäristöstä kivan ja levollisen olla, ja siksi jaksan vuodesta toiseen kirjoittaa elämästäni ja myös niistä arkisista asioista. Kiitos että olet ja kommentoit!
Minuun vetosi blogissasi pohdiskeleva tyyli ja nuo tunnetilat, se aitous. Toki kaikkia postauksia en millään ehdi lukemaan, koska en vietä muutenkaan blogien parissa aikaa niin paljon kuin ehkä haluaisin, koska aika on rajallista ja muut asiat ovat priori, mutta just tällaiset postaukset ovat niitä helmiä. Niin, kysymys kuuluu: oletko tyytyväinen elämääsi?
Minä olin tilanteessa, jossa turhauduin hyvin, hyvin suuresti siihen, että elämä junnasi vain paikoillaan, joten päätin tehdä muutoksen ja sillä tiellä ollaan. Minulle muutos oli hyvä ja totesin, että epämukavuusalueelle meno kannattaa. Juuri nytkin olen epämukavuusalueellani ja ennen se olisi pelottanut, mutta nyt olen sitä mieltä, että asiat järjestyy ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu! 🙂
Kiitos erinomaisesta kommentista Vivi! Minä olen toisaalta tyytyväinen elämääni vailla sen suurempia muutoksia, mutta sitten taas välillä kyllästyttää aivan vietävästi! Tykkään kuitenkin työstäni, miestä en halua vaihtaa, ja Helsinki on asuinpaikkana kiva, joten ihan välttämättä mitään suurempia muutoksia ei oikeasti tarvitsisi tehdä. Muutoksenhalu kuitekin ottaa välillä vallan, ja alamme suunnitella maalle muuttamisesta tai pidemmästä reissusta ulkomaille. Jotenkin kun kuitenkin kaikki on kunnossa ja tykkää elämästä tällaisena kuin se on, ei viitsisi tehdä mitään ihan superradikaaleja tai pysyviä ratkaisuja, jotka voisivat muuttaa elämää myös huonompaan suuntaan. Katsotaan minne elämä kuljettaa! 🙂
Ihanan paljon kommentteja täällä! <3 Sun juttuja on mielekästä lukea, vaikka ne kertoisivat styroksipalloista. 🙂
😀 😀 😀 Oot ihanin! <3
Tuntuu että kaikki on aikaisemmissa kommenteissa jo sanottu, mutta samoilla ajatuksilla täälläkin: aitous ja samaistuttavuus. Ja ihanat vaatevinkit ja reissut. Kiitos niistä. Jatkathan samalla linjalla <3
Voi kiitos Leena! <3 Jatketaan samalla tavalla, ei taida vanha koira enää uusia temppuja oppia. 😀
Voi Nina, et tiedäkään kuinka rentouttavaa on lukea blogiasi! Mulla tulee välillä korvistakin välillä draama, jota pukkaa joka tuutista. Siksi(kin) mun kiinnostus lukea (tiettyjä)blogeja, lehtiä ja seurata televisiota on vähentynyt hurjasti. Olisin, ja olen, enemmän kiinnostunut ihan tavallisesta elämästä. JOtenkin kaiken tämän kiihtyvän maailmanmenon lisäksi en tarvitse yhtään lisää virikketiä! Mieluummin katselen tanskalaista maajussia hhehe! Mulla vähän lipsahti vähän laajemmalle ajatukset, mutta íhan varmasti osaat lukea rivien välistä, mitä itse on osannut paremmin ilmaista 😀
Täytyy kyllä myös lisätä, että blogien suhteen on alkanut vähän tylsistyttää sekin , jos bloggaajien jokainen postaus on yhteistyö.Toki, ymmärrän sen että joillekin se on se ainoa työ ja palkka, ja siksi tottakai yhteistöitäkin on, ja pitääkin olla. HIukan vain se aitous tuntuu kärsivän tällöin. Täällä olen viihtynyt monta monituista vuotta, eikä yhteistyöt ole koskaan häirinnyt yhtään, koska sen huomaa että olet aidon oikeasti valinnut kumppanit siksi että arvostat heitä ja heidän sanomaansa. Huh, mitä epäloogista ajatuksenjuoksua ja kirjoittelua, parempi etten lue sitä ollenkaan, SEND!
Saara!!!! Oot jotain ihan parasta! <3 Kiitos kommentistasi! <3 Ihana kuulla, ettet kaipaa draamaa, vaan blogini rauhallisuus saa sinut palaamaan tänne aina uudestaan ja uudestaan. Olet tainnut lukea blogiani miltei alusta asti? Se jos mikä on mieletöntä!
Blogimaailma alkaa tänä päivänä olla sellaista tasapainottelua "normipostausten" ja yhteistöiden kanssa, että välillä olen hukassa itsekin. Joskus tekisi mieli tehdä yhteistyö jonkun brändin kanssa ihan siksi, että brändin edustaja, joka yhteistyöhön pyytää, on kiva tyyppi, mutta jos kyseinen tuote ei sovi blogiini tai ole lempparini, en vaan voi tehdä sitä. Silloin tulee pahoittaneeksi jonkun mielen, mutta toisaalta pysyn silloin kuitenkin rehellisenä seuraajilleni ja itselleni. Myönnän itsekin lopettaneeni monen blogin lukemisen sen vuoksi, etten enää saa postauksista sitä mitä kaipaan, eli ihmistä ja aitoa olemista, vaan jokainen postaus on joku yhteistyö. Haluan seurata elämänmakuisia blogeja, en mainoskanavia.