Irti käteen kiinni kasvaneesta puhelimesta

tunnetila: ärsytys

Kirjoitin kuukausi sitten innoissani, kuinka koko syksyn kestäneet viikonloppumenot olivat vihdoin ohi. Fiilistelin jo pelkkää ajatusta siitä, miten saisin olla lokakuun lopusta jouluun asti kaikki viikonloput rauhassa kotona.

Olinkin kotona neljä viikonloppua putkeen (suorastaan ennenkuulumaton saavutus!), ja pääosin vain köllöttelin nuo viikonloput kotosalla. En tehnyt koko aikana juuri mitään tuotteliasta. Mutta arvatkaapa mitä tein? Arvatkaa, mihin käytin ison osan kauan kaivatusta vapaa-ajastani? No hemmetti puhelimen räpläämiseen ja somen tuijottamiseen!!!

Jo heti ensimmäisen vapaan viikonlopun jälkeen puhelimeni lähetti minulle ilmoituksen: Ruutuaikasi on noussut tällä viikolla 55% aiemmasta keskiarvosta. Saatoin selailla Instagramia tai lukea kännykästä uutisia vuorokauden aikana yhteensä 7 tai jopa 8 tuntia!! Ihan sairasta!

Olin odottanut vapaita viikonloppuja, jolloin voisin mennä salille jo aamusta, kokkailla vähän työläämpiä ruokia, haudutella aamupuuroa kunnolla, tehdä pitkiä kävelylenkkejä, tavata ystäviä, huoltaa neuleita tai vaikkapa ommella itselle jotain uutta kivaa syksyyn. Mitä vielä, en tehnyt noista haaveilemistani asioista mitään, vaan käytin kaiken aikani puhelimen tuijottamiseen.

Me aikuiset olemme kauhuissamme lasten netissä käyttämästä ajasta. Määräämme heille parin tunnin ruutuaikoja, ja ihmettelemme, kun lapset eivät tottele vaan nappaavat puhelimen käteen tämän tästä. ”On se niin kamalaa, kun nykyajan nuoret eivät ole enää ulkona niin kuin ennen. Halutaan vaan pelata ja selailla puhelinta.”

Kuinkahan monella aikuisella itsellään toteutuu tuo parin tunnin ruutuaika päivässä? Ei ainakaan minulla.

Välillä päätin, että nyt en enää istu nenä kiinni puhelimen ruudussa vaan teen jotain ihan muuta, mutta kappas, en keksinyt tilalle mitään muuta tekemistä. Kaikki muu tekeminen mitä keksin, liittyi siivoamiseen tai johonkin muuhun velvoitteeseen. En keksinyt mitään ns. kivaa tekemistä vaikka kuinka yritin, ja pian palasin takaisin kännykän ääreen ”rentoutumaan”. Ihan hemmetin surullista!

Kun olin kuukauden viettänyt kaikki viikonloppuni kännykkä kädessä, päätin hankkia parempaa seuraa, ja keksiä ihan jotain muuta tekemistä. Niinpä vietin viime viikonlopun äitini kanssa Porvoossa joulun avausta fiilistellen, ja Haikon kartanossa elämästä nautiskellen.

Seurasin puhelimeni ruutuaikaraportteja viikonlopun aikana muutamaan otteeseen, ja netissä käyttämäni aika putosi radikaalisti edellisviikoista. Viime viikonlopun aikana ruutuaikani oli noin 3 tuntia päivässä.

Käytin tuosta ajasta WhatsApp-keskusteluihin noin 1,5h. Googlailin ja käytin erilaisia appeja noin 40min/pvä (ruutuaikaraportin kategoriat hyöty ja tiedonhaku), kun hain kaikkea tarpeellista tietoa, esim. Porvoon sisustusliikkeitä ja niiden aukioloaikoja, Porvoon sisäisiä bussiaikatauluja ja taksin hintaa Haikkoon jne.

Muutaman kerran päivässä otin reissultamme kuvia, ja laitoin niitä Instagramiin, mutta en jäänyt sinne katsomaan muiden kuvia tai stooreja. Muuten pyrin olemaan puhelimella niin vähän kuin mahdollista. Ja tällöinkin äitini kysyi muutamaan otteeseen, että taasko sinä sitä puhelintasi räpläät.

Ero alituisesta puhelimen tuijottamisesta teki hyvää, enkä usko, että jäin viikonlopun aikana yhtään mistään paitsi. Mutta onhan se nyt huolestuttavaa, että minun oli pakko lähteä viikonlopuksi reissuun, jotten istuisi koko viikonloppua kotona puhelin kourassa.

Ensi viikonloppuna otan kyllä käyttöön tuon lapsille usein määritellyn kahden tunnin nettiaikaikkunan. Lähden vaikka pitkälle kävelylle ilman puhelinta, jos en keksi muuta tapaa pysyä kännykästä erossa!

Oletteko Te seuranneet puhelimistanne ruutuaikaraportteja? Suosittelen, vaikka ne saattavatkin olla kauhistuttavaa luettavaa.

7