tunnetila: pohdiskelu
Kolmas joululomaviikkoni on alkanut. Olen ihan superonnellinen, kun saan lomailla vielä tämän viikon! En olisi ollut lainkaan valmis menemään tänään, loppiaisen jälkeen, töihin.
Tein nimittäin viime viikolla valtavaa ajatustyötä tulevaisuuden suhteen. Pohdin työtäni ja sen kuormittavuutta, mutta myös sen tärkeyttä minulle.
Vaikka olin lomalla, olin silti jatkuvassa sähköpostiyhteydessä esimieheeni (joka ei ollut lomalla, onneksi!) ja suunnittelimme vuotta 2020. Tiesin, että jostain olisi luovuttava, jotta voisin vähentää töitä ja aloittaa toivomani nelipäiväisen työviikon.
huivi H&M Premium*, toppatakki Voglia*, laukku Marimekko, housut Marks&Spencer*, kengät Pomar*, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki
Olin luvannut tehdä ratkaisun vuoden loppuun mennessä, joten minulla oli paljon pohdittavaa joulun ja uuden vuoden välipäiville. Voin kertoa, että tuo pohdinta kävi ihan työstä.
Mietin kaikkia kivoja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Voisinko luopua kivasta työporukasta ja mielenkiintoisesta työstä? Jos hyppään uuteen, mitä saan tilalle? Paraneeko vaihtamalla vai voiko muutos olla huonompaan suuntaan?
Lopulta päätin, että luovun työstä, jota olen tehnyt jo 13 vuotta. Työssä sinäänsä ei ole mitään vikaa, mutta ehkä aika on nyt kypsä muutokselle. Päätin myös, että alan tehdä nelipäiväistä työviikkoa 1.2. lähtien.
Voi jestas mikä helpotus valtasi koko kehon, kun sain vihdoin tehtyä päätöksen, ja lähetin viestin esimiehelleni. Valtava taakka putosi harteilta, mutta samalla taas alkoi hirvittää. Oliko ratkaisu oikea? Pärjäisinkö uudessa hommassa, jota ryhtyisin tekemään? Nähtäväksi jää!
Minulla alkaa siis uusi vaihe työelämässä 1.2. Miten jännittävää!
Ajattelin, että nelipäiväinen työviikko vapauttaisi yhden kokonaisen päivän viikossa bloggaamiselle, ja sen myötä pystyisin rentoutumaan viikonloppuisin, kun blogihommat jäisivät sieltä pois.
Eilen minulle tuli kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että työelämään kaipaamani uudistus ei ole ainut asia mitä haluan. Päätin eilen, että lopetan myös blogini kirjoittamisen 1.2.
Ajatus blogin lopettamisesta tuntuu täysin absurdilta, sillä olenhan tehnyt tätä ison osan vapaa-ajastani jo kohta 12 vuotta. Mitä ihmettä teen kaikella sillä ajalla, mikä bloggaamisesta vapautuu? Mitä teen sillä yhdellä vapaapäivällä viikossa, minkä nyt saan, kun siirryn nelipäiväiseen työviikkoon? Miten pärjään ilman Teitä kaikkia ihania ihmisiä? En tiedä.
Kerroin asiasta eilen muutamalle ystävälleni. Kaikki hämmästyivät. Yleisin kommentti oli: ”Älä nyt sentään lopeta! Voit ottaa pidemmän blogiloman ja katsoa miltä tuntuu.”
Vaikka sivullisesta saattaa tuntua, että mitä hittoa sitä miettimään ja vatuloimaan, kyseessä on vain blogi, sen kun lopetat kirjoittamisen, niin kyseessä on kuitenkin todella iso elämänmuutos.
Tällä hetkellä olen mietintöjeni kanssa (ystävieni tuella) siinä pisteessä, että pistän blogini tauolle 1.2., ja katson miten pärjään ilman. Jottei minun tarvitsisi kuitenkaan luopua kaikista Teistä superihanista ihmisistä, joihin olen saanut blogini kautta tutustua, pyydän teitä seuraamaan minua Tunnetilan Instagramissa.
Jospa Instagramista tulisi meille uusi leppoisa paikka, jossa vaihtaa kuulumisia ja olla mukana toistemme arjessa. Se olisi kivaa!
Suunnitellut muutokset elämässäni tulevat tapahtumaan vasta 1.2. Siihen asti porskutetaan menemään ihan kuten ennenkin. Eli blogi päivittyy normaalisti vielä neljän viikon ajan.
Mahtavaa alkanutta vuotta Teille kaikille! Olette rakkaita, tärkeitä ja upeita jokainen!
17
APUA! Nytkö tää on päätetty?! <3
No eilen oli päätetty kokonaan lopettaminen, mutta yön yli nukuttuani aloin nynnyillä, kun luin ystäviltäni (siis myös sulta <3) saamiani viestejä. Mutta nyt on muutoksen aika.
Instasta huolimatta tulen kyllä kaipaamaan blogiasi, jos kokonaan sen lopetat. Ymmärrän silti, bloggaaminen todella vie aikaa.
Kiitos Tuuli, olipa ihanasti sanottu! <3 Toinen bloggaaja sen todella tietää, miten työlästä blogin säännöllinen ylläpitäminen on. Vaikka bloggaaminen on suurimmalta osin superkivaa ja paras harrastus ikinä, niin silti silloin, kun blogin päivittämisen alkaa kokea taakkana, silloin täytyy painaa pause -näppäintä.
Minä niin ymmärrän Nina päätöksesi ja sen taustat! Olen sanonut, että sinä olet kaikista tärkein ja ennen kaikkea sinun hyvinvointisi! Jos tuntuu, että blogista luopuminen kasvattaa hyvinvointiasi, niin silloin se on oikea ratkaisu.
Olen itsekin pyöritellyt jos jonkinlaisia ajatuksia joululoman aikana ja pohtinut, että miten jaksan omassa työssäni, kun kuormitus on usein niin kova, että valvon sen takia öisin ja kuljen sitten pää sumuisena, vaikka pitäisi olla skarppina. En osaa sanoa, mikä tähän olisi paras ratkaisu – kokeilen nyt ensin oman asenteen muutosta ja koetan ottaa lunkimmin. Katsotaan, miten se puree 🙂
Olen kyllä hirveän surullinen, että en enää saa lukea kirjoituksiasi, mutta toivottavasti yhteytemme säilyy! Olet tärkeä <3
Instagrammissa tavataan!
Ihanaa muutosten vuotta sinulle! <3
Voi Tarja! <3 Itkeä pillitän täällä kotona läppärin äärellä. Jokainen omistamani laite piippaa viestejä teiltä ihanat ystäväni, ja olette kaikki ihan superkannustavia ja mahtavia! Miten mä olenkin onnistunut saamaan ympärilleni tällaisen tukiverkon ihmisistä, joista suurta osaa ole edes tavannut livenä?! Blogin perustaminen on kyllä parhaita asioita, mitä elämässäni olen tenhyt.
Toivottavasti myös sinä Tarja saat työelämän balanssiin, eikä sinun tarvitse enää jatkossa valvoa töiden takia öitäsi. Toki työ on tärkeä osa elämää, mutta se on silti vain työtä. Oma itse ja läheiset ovat oikeasti ne tärkeimmät asiat maailmassa. Eli nyt lunkisti vaan eteenpäin. Teemme aina varmasti parhaamme, ja sen on riitettävä. <3
Muistan niin tuon tunteen, kun taakka tippuu harteilta. Teit oikean päätöksen, että kuuntelit itseäsi ja teit muutoksen. Onnea uusiin tuuliin työrintamalla! <3
Bloggaaminen vie yllättävän paljon aikaa ja tästä syystä, viime vuonna oma postaustahti hiljentyi aikalailla eli ymmärrän täysin päätöksesi. Toivottavasti kuitenkin törmäillään jossain, jos päätät kokonaan lopettaa. On ollut ihanaa tutustua sinuun Nina <3
Kiitos Marina ihanasta kommentistasi! On ollut tosi kiva tutustua sinuun! <3 Jos päätän lopettaa blogini, niin mietin, että voisi yrittää rakentaa Tunnetilan Instagramista pääkanavaani. Vielä siellä ei ole minulla suurta määrä seuraajia, mutta ehkäpä jos siihen suuntaan lisäisi vähän paukkuja, niin siitä voisi saada jotain irti. Eli jos hyvin käy, niin ollaan mahdollisesti yhteyksissä myös jatkossa työasioiden merkeissä. 🙂
Oi ei Nina?Mutta josko tauko ja näet mitä kaikkea, mm. lisää aikaa elämä tuo. Löytyykö paloa blogin pitämiseen vielä tai jos hitaammalla temmolla.
Instassa nähdään ihana Nina ja upeita päätöksiä oman hyvinvoinnin eteen, mikä on loppupeleissä kaikkein tärkeintä. ?
Kiitos Tiia sanoistasi! <3 Oma hyvinvointi on kyllä prioriteetti 1, ja siihen on nyt pakko panostaa. Toivottavasti tekemäni muutokset vievät oikeaan suuntaan! <3
Ymmärrän kyllä tilanteesi, mutta ikävä tulee tätä blogia! Tämä on ollut semmoinen hyvän mielen paikka, ja visuaalisesti ihanan rauhoittava. Kiitos tähänastisesta <3
Täytyypä aktivoitua instan puolella, toivottavasti sama tyyli ja tunnelma jatkuu siellä 🙂 Kaikkea hyvää uuteen työhön ja vapaa-aikaan!
Kiitos Leena! Olen niin iloinen että olet seurannut blogiani! Toivotaan, että saisin Instan toimimaan haluamallani tavalla, ja että pääsisin siellä tutustumaan myös vähän Teihin, seuraajiini. Tällä blogissa kun se on aika yksipuolista. Te tiedätte mitä minulle kuuluu ja onko selkä kipeä, mutta minä tiedän teistä tosi vähän. Muuttuukohan se Instan myötä? Jännittävää nähdä! 🙂
Mahtavaa, että teit päätöksen työsi suhteen! Onnea uusiin työkuvioihin!
Harmi, kun blogisi loppuu 🙁 mutta sun päätös. Mitäs teen sillä lukuajalla… (enköhän keksi jotain :))
Ollaan yhteyksissä Instassa ja ehkä livenä 🙂
Kiitos Heidi onnitteluista! Onnea uuden edessä tarvitsee aina! <3 Voi miten ihanasti mietitty tuo, että mitä teet blogini lukemisesta vapautuvalla ajalla.<3 Ehkä me keksitään yhdessä jotain kivaa, jotain uutta mikä ei liity blogiin. Pitäisiköhän mun alkaa Tubettamaan? 😀 😀 😀
Kun olet kertonut tunnetiloistasi ja ajatuksistasi palautumisen, kiireen ja paineiden kanssa, olen miettinyt milloin päätät blogin lopettamisesta. Olen jopa vähän pelännyt sitä, koska kuten tiedät, on blogisi ollut yksi ”lempipaikkojani” jo yli 10 vuotta. Mutta tiedätkö Nina, olet yli vuosikymmenen ilahduttanut ja inspiroinut meitä elämäsi muiden kiireiden ohella niin kipeänä kuin terveenä. Se on aivan upea saavutus ja varmasti korvaamaton kokemus. Olet ottanut meidät mukaasi et vain mielenkiintoiseen arkeesi, mutta myös matkoillesi. Olemme jakaneet herkkiä ja vaikeitakin asioita. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen sinulle kaikesta! Olen oppinut sinulta paljon, ja vaikken tunne sinua oikeasti, olet mielestäni upea, rohkea ja ihana!
En ole instagramissa (koitan pysyä somesta mahd. kaukana töiden ulkopuolella), mutta harkitsen kyllä liittyväni, jotta näkisin kuulumisesi. 🙂
Tulet mihin tahansa johtopäätökseen, olen varma että se on sinun kannaltani oikea, ja vain sillä on oikeasti väliä. Uskon myös, että me kaikki ymmärrämme, vaikka olisimmekin surullisia.
Kiitos Nina todella paljon aivan kaikesta! <3
Virpi <3 <3 <3 Olen lukenut kommenttisi varmaan 20 kertaa, ja joka kerta alan itkeä. Jokaisen lukukerran jälkeen totean, etten voi ikinä lopettaa bloggaamista, koska en halua jättää teitä maailman ihanimpia ja tärkeimpiä lukijoita. Ihan kuin olisin eroamassa parisuhteesta, missä kaikki on hyvin ja molemmat rakastavat, mutta silti toisen vain on pakko lähteä. Äääää! Miten surullista!
Ihan kaikki mitä yllä kirjoitat on totta. Olemme jakaneet vuosien aikana valtavasti asioita, ja on ihan uskomatonta, että olemme taivaltaneet yhdessä yli 10 vuotta. Et voi koskaan edes aavistaa, miten suuri merkitys sinulla on ollut jaksamiseeni blogimaailmassa.
Eräs ystäväni sanoi, että hän ei voi käsittää miten mun blogissani ei ole koskaan paskoja kommentteja. Sitä en käsitä minäkään, en ole koskaan käsittänyt. Jotenkin tänne vaan on kasaantunut joukko ihmisiä, joiden sydän on kultaa ja jotka haluavat muille hyvää. Ehkä se kertoo siitä, että te kaikki voitte myös itse hyvin, eikä ole tarvetta painaa muita alas, tai saada pahaa mieltä aikaan. Olen siitä mielettmän kiitollinen! Sinä Virpi olet ollut kaikki nämä vuodet yksi tuon välittävän ja muita kunnioittavan tunnelman luojista. Olen siitä ikuisesti kiitolinen! Virpi, olet minulle tärkeä, kävi blogin kanssa miten kävi! <3
Voi Nina <3. Muutosten tuulet on mun mielestä aina hyväksi ja vaikka jään takuulla kaipaamaan sun blogitekstejä mikäli tulet siihen päätökseen että tämä oli tässä, en jotenkin osaa olla surullinen, kun uskon että muutos tekee sun hyvinvoinnille niin hyvää. Ja sit on insta ?
Blogiin liittyy valtavasti hyviä muistoja; eihän me oltais tutustuttu ilman sitä. Oot rakas!
Kiitos Ida, niin kauniisti sanottu! <3 Mä liikutun ihan superpanjon teidän kaikkien sanoista ja siitä, miten mun hyvinvointini on teille tärkeintä. Oon niin onnellinen, että aloitin bloggaamaan lähes 12 vuotta sitten. Blogi on tuonut elämääni ihan järjettömän määrän hyvää ja kaunista, ja sinä Ida olet yksi tärkeimmistä! <3
Huimia ja hienoja päätöksiä uuteen vuoteen! Sun hyvinvointi on pääasia ja jos tällä hetkellä tuntuu siltä, että blogi vie enemmän kuin antaa, on hyvä ottaa paussia. Onnea uusista työkuvioista ja kevennytetystä työviikosta, molemmat varmasti oikeita askelia parempaan oloon ja vointiin ♥︎ Mitä ikinä blogin kanssa lopulta päätätkään, on se juuri oikea ratkaisu. Oot rakas ♥︎
Kiitos Kay kaikesta kannustuksesta! Oot kans rakas! <3 Välillä täytyy olla itsekäs, jotta hyvinvointi paranee. Selkäni siis tulee kiittämään, jos/kun en istu läppärillä kaikkia iltoja, mutta henkisestä hyvinvoinnista en tiedä... Henkistä päomaa kun tämä blogi on tuonut elämääni vuosien saatossa ihan valtavasti.
Olet oman elämäsi supertähti ja sen vuoksi on välillä tehtävä suuria päätöksiä, jotta tähti jaksaa loistaa 🙂 Rohkeita päätöksiä olet tehnyt, toivon, että muutokset lisäävät hyvinvointiasi. Ihanaa, että sinua voi kuitenkin seurailla Instagramissa jatkossakin. Palataan asiaan siis siellä 😉
Hei ihanasti sanottu tuo supertähteys! <3 Toivon itsekin, että muutokset ovat hyvästä, ja helpottavat stressiä ja myös selkäkipua. Ainakin Instassa nähdään jatkossa! Jee! 🙂
Oh noooo! Mutta tietysti sinun on mentävä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja auttaa voimaan paremmin! Kuulostaa kyllä siltä, että nuo isot muutokset ovat juuri oikeita päätöksiä keventämään sun askelia ja siitähän on ainoastaan pakko olla iloinen sun puolesta, vaikka blogia kaipailemaan jäisikin <3 Mutta ei nyt vielä heipatella täällä, nythän on vasta tammikuu 🙂
No just niin, nyt on vasta tammikuu! Käytin eilisen lomapäiväni pienimuotoiseen itkeskelyyn: ”Byää, en halua lopettaa, koska en halua jättää mun blogiystäviä!!” Sitten totesin, että pitikin rykäistä tällainen juttu ulos tässä loman aikana. Menee nyt loma pilalle kun piti nautiskella, mutta nyt vaan itkettääkin. 😀 Mutta kiitos sinulle ihanista sanoistasi ja ymmärryksestä! Tiedän, että jaksamiseni on teillekin tärkeää. <3
Isoja päätöksiä, mutta nyt jos koskaan!
Itse olen elänyt kohta 8kk tämän lauseen mukaan: ”Elämäsi muuttuu vasta sitten kun sitoudut enemmän omiin unelmiisi kuin muiden toiveisiin”, ja sen perusteella ottanut askelia. Eli vaikka me täällä itketään, että älä lopeta tms. niin muista tuo lause! <3
Minulla on mietinnässä insta-tilistä (ainakin toisesta) luopuminen, joten jos niin käy, niin sitten meidän pitää vaan whatsappailla. Ja NÄHDÄ (!!!)
m
Kiitos M, erittäin hyvä lause ja ohjenuora, jota elämässä seurata! Mutta joo, jos tämä blogi nyt kokonaan hiljenee, niin sitten täytyy pitää yhteyttä enemmän muilla tavoin. Ja vaikkei hiljenisikään, niin livetreffit on aina silti parhaat! <3
Hei ! Haikealta tuntuu, olen niin tykännyt blogistasi, kiva kun voi seurata instassa.
Omat päätökset ovat tärkeitä kumminkin ja niiden mukaan eletään. Kaikkea hyvää sinulle❤️
Kiitos Else kivasta kommentistasi! Sinun kanssasi me ollaan jo Instassa juteltu jonkin aikaa. Tosi kiva kun laitat myös siellä välillä kommenttia. ❤️
Blogin lopettaminen on hyvä päätös, koska se on pidemmän aikaa sua raastanut! Laita mulle viestiä, mihin hommaan siirryt!!!
Blogin lopettaminen käytännön tasolla tuntuu hyvältä, mutta pala on silti kurkussa eikä kuristava ote hellitä. Äh miten vaikeita juttuja nämä on!
Kun luin sun tekstiä, enkä ollut vielä päässyt ystävien kanssa keskustelu kohtaan asti, olin jo huutamassa tänne, että älä lopeta vielä kokonaan. Jos vaikka tuleekin olo, että haluaisi joskus jotain kirjoittaa. Sitten kun vaikka vuosi on kulunut, etkä ole tänne palannut kertaakaan, on ehkä aika laittaa ns. pillit pussiin lopullisesti.
Ihana ja rohkea päätös nelipäiväinen työviikko. Toivon, että ennen omaa väsymistäni ja burn outia, olisi alkanut vaatia sitä, ennen lopullista hajoamista. Se olisi voinut helpottaa. Tosin ehkä sitä tarvittiin, koska sen työn lopettaminen toi elämääni kaikkea muuta. Tällä hetkellä oma vapaa/ja työaika ovat täydellisessä balanssissa, mitä nyt jouluna oli poikkeuksellisen kiire ja päivät liian täynnä, mutta se oli odotettavissa ja joulu on vain kerran vuodessa. 🙂
Hih, ehdotuksesi blogitauosta on vahvassa harkinnassa. Voi olla, että kun töissä tulee isoja muutoksia, niin blogi voisi silloin toimia tuttuna turvasatamana. Jos kaikesta vanhasta luopuu kerralla, voi jäljelle jäädä tyhjyys, eikä mistään saa oikein kiinni.
Aivan ihana kuulla, että olet saanut työt ja vapaa-ajan balanssiin. Se on kumma kun suurin osa ihmisistä luovuttaa liian suuren taakan alla vasta siinä vaiheessa kun on viimeinen pakko. Onneksi sinä olet kunnossa. ❤️
Onnea hienoista ja haikeista päätöksistä. Lämmin hali! ❤️
Kiitos Anna-Maria! Katsotaan mitä uutta elämä tuo tullessaan! 🙂
Kiitos Nina kirjoituksistasi vuosien varrella. Tässä blogissa on poikkeuksellinen aura meille lukijoille, mutta se ei saa himmentää sinun valoasi/jaksamistasi. Päätöksesi on varmasti oikea, oli se stoppi tai tauko tai mitä vain. Viisasta huomioida omaa jaksamistaan – kaikkea parasta uuteen elämänvaiheeseesi ♥️.
Kiitos Viola että olet ollut mukanani jo vuosia! Olipa ihanasti sanottu tuo ”poikkeuksellinen aura”! Ihan valtavan kauniisti sanottu, ja niin mielettömän kiva kuulla! <3 Kiitos muutenkin kauniista viestistäsi, sen sisältö lämmittää sydäntäni suuresti! Ihanaa alkanutta vuotta sinullekin Viola! <3
Kiitos♥️!
<3
Rohkeita päätöksiä olet tehnyt <3 Omasta terveydestään huolehtiminen on yksi tärkeimmistä asioista elämässä! Ja jotta siinä onnistuu, on tehtävä radikaalejakin päätöksiä ja olla sopivasti itsekäs. Vaikka blogin pitäminen onkin sinulla harrastus, on se myös työtä. Ja jotta oikeasti hyötyisit siitä nelipäiväisestä työviikosta, niin varmasti blogin pistäminen tauolle/lopettaminen on tässä kohtaa järkevää. Blogiasi tulee kyllä ikävä, mutta onneksi Instassa seuraan jo Tunnetilaa 🙂
Ellu, sinä juuri oikealla hetkellä täydellisen oikeiden sanoja lausuja! <3 Et usko missä surun suossa olen viimeiset päivät ja yöt tarponut. En voinut uskoa, miten päätös blogin lopettamisesta vaikuttaa minuun Tuntuu, kuin koko identiteettini olisi kadonnut, vaikke mitään vielä ole edes lopettanut. 🙂 Mutta juuri tuo oma jaksaminen on PAKKO ottaa nyt prioriteetiksi, ja suunnata kaikki fokus siihen. Ja jee, onneksi ollaan jo Instassa yhteydessä! <3
[…] alussa ilmoitin myös lopettavani blogini. Noh, täällä sitä edelleen kirjoitellaan, eli lopettamispäätöksessä en pysynyt. Olen […]