Tärkeälle korulle uusi elämä

tunnetila: ilo

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Kaivelin teini-iässä usein äitini korurasiaa. Saatoin etsiä sieltä itselleni lainaan jotain kaunista, tai sitten vain kyselin tarinoita korujen taustalta. Erään kerran korurasiasta käteeni sattui hopeinen sormus, jonka iso violetti kivi kiinnitti huomioni. Äitini kertoi, että tuo sormus oli ensimmäinen lahja, minkä hän sai isältäni seurustelun alkuaikoina.

Vanhempani olivat pysähtyneet eräällä lukuisista iltakävelyistään kultasepänliikkeen eteen, ja äitini oli ihastellut ikkunassa esillä olevaa sormusta. Äitiini kovasti ihastunut isäni oli painanut sormuksen mieleensä, ja niinpä vähän ajan päästä äiti sai yllätyslahjaksi hopeasormuksen.

Saatoin kuvitella mielessäni ujon teini-ikäisen isäni, joka sydän pamppaillen marssi kultasepänliikkeeseen ostamaan juuri sitä oikeaa sormusta mielitietylleen. Ja sen hetken, kun isäni kaivoi jännittyneenä sormuksen taskustaan ja ojensi sen äidilleni. ”Mitä jos hän ei pidäkään siitä? Olikohan tämä edes se sormus, johon hän näyteikkunassa ihastui?” Sekä sen lämpimän läikähdyksen sydämessä, minkä äitini varmasti tunsi, kun hän näki saamansa lahjan. Voi tuota ihanaa nuorta lempeä!

Tarina vanhempieni seurustelun alkuajoilta oli minusta niin viehättävä, että kysyin äidiltä saisinko sormuksen itselleni muistoksi. Lupasin, että vaalisin sitä aarteenani. Äitiäni nauratti. Mikä aarre se nyt minulle olisi, eihän tuo hopeasormus ollut edes arvokas. Olin kuitenkin sitä mieltä, että se tunnearvo, mikä tuolla sormuksella meille kaikille on, on mittaamaton. Rahallisesta arvosta viis! Niinpä äitini antoi sormuksen minulle, ja se on ollut minulla, pääasiassa säilössä korurasiassani, jo parikymmentä vuotta.

Sormuksen hopeiset osat ovat mustuneet vuosien kuluessa, ja viimeksi kun pujotin sormuksen sormeeni, sen kivi putosi irti hapertuneesta istutuksesta. Ajattelin sormuksen tulleen tiensä päähän, mutta päätin säilyttää sitä edelleen. Vaikka sormus olisi rikki, ei sen tunnearvo ole silti kadonnut minnekään.

Sain alkukeväästä yhteydenoton kultaseppäartesaani Tarja Rantalalta. Tarinakoru -nimistä yritystä Nurmijärvellä miehensä kanssa pyörittävä Tarja oli törmännyt Tunnetilaan Instagramissa. Tarja kertoi minulle yrityksensä toiminnasta ja ehdotti yhteistyötä korujen tiimoilta.

Tarinakorun valikoimissa on runsaasti valmiita koruja timanttisormuksista lasten koruihin sekä korvakoruista hopealusikoihin. Tarinakoru valmistaa myös esimerkiksi upeita vihkisormuksia sekä uniikkikoruja ja liikelahjoja tilaustyönä, sekä korjaa rikki menneet korut.

Korujen valmistuksessa käytetään kierrätettyä kultaa ja hopeaa. Yksi upeimmista jutuista, mihin olen Tarinakoruun tutustuessani törmännyt, on heidän koruissa käyttämänsä yksilölliset suolapippuritimantit.

Suolapippuritimanteissa hiiltä on jäänyt timantin sisään mustiksi pilkuiksi ja sulkeumia vaaleiksi kuvioiksi. Näiden ominaisuuksien vuoksi timantit ovat saaneet nimekseen suolapippuritimantit. Jokainen suolapippuritimantti on omanlaisensa. Näitä ”epätäydellisiä” timantteja ei ole aikaisemmin hyväksytty koruihin.

Suolapippuritimantit kuitenkin rasittavat luontoa vähemmän lyhyemmän tuotantoprosessinsa kautta. Vaikka ne ovat väriltään kirjavampia ja tummempia, ne loistavat välkkyen valon purkautuessa niiden hiotuista pinnoista. On ekologista kerätä kaivoksista myös nämä epätäydelliset yksilöt, ja käyttää luonnon omia taideteoksia korujen kaunistuksena.

Uusien korujen valmistuksen ja tilaustöiden lisäksi Tarinakoru myös kunnostaa ja entisöi ihmisten vanhoja koruja. Korut voidaan kunnostaa alkuperäiseen muotoonsa, tai niistä voidaan tehdä täysin uudenlaisia tuotteita.

Heti kun sain Tarjalta viestiä yhteistyöstä, ajattelin äitini sormusta. Mitä jos Tarja voisi antaa äitini rikkinäiselle sormukselle uuden elämän? Kysyin äidiltäni luvan korun uudistamiseen, ja pari viikkoa sitten postitin hajonneen sormuksen Tarjalle Nurmijärvelle.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä retki Nurmijärvelle ja käydä tutustumassa Tarinakorun ateljeehen, mutta nyt kun elämme poikkeustilassa, jäivät matkasuunnitelmat toiseen kertaan. Onneksi posti kulkee, ja sormus on nyt saapunut turvallisesti perille.

Nyt on edessä se jännittävin vaihe, eli uuden korun suunnittelu ja toteutus. Olen kertonut Tarjalle minkälaisen korun haluaisin, mutta antanut kultaseppäartesaanille, korujen ammattilaiselle, kuitenkin aika vapaat kädet toteutuksen suhteen.

Sain Tarjalta jo muutamia luonnoksia korun uudesta ilmeestä, ja odotan kovasti, että pääsen jakamaan niitä kanssanne. Palataan näihin kuitenkin seuraavassa postauksessa, jossa esittelen suunnitelmia ja lopulta myös uuden valmiin korun. Voitte varmasti kuvitella, etten millään malttaisi odottaa!

7
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply
    Iina / MouMou
    21/04/2020 at 09:14

    EIKÄ! Nyt mä jännitän sekä sun, että Business Womanin blogissa, millaiset teidän koruista tulee. Ihana, ihana kamppis! ?

    • Reply
      Nina
      21/04/2020 at 09:31

      Vau, onko Piiallekin tulossa uusi koru?! Kiitos vinkistä, täytyykin käydä kurkkaamassa miltä siellä näyttää! 🙂

  • Reply
    Johanna
    21/04/2020 at 13:04

    Ei vitsit mikä aarre tuo sormus! En malta minäkään odottaa lopputulosta! 🙂 Tuleeko korusta uusi sormus vai jotain ihan muuta?

    • Reply
      Nina
      21/04/2020 at 14:45

      Samaa mieltä Johanna, tämä on kyllä aarre, vaikkei todelliselta arvoltaan suuri olekaan. <3 Olisi kyllä kiva kuulla, kuinka paljon isäni sormuksesta yli 40 vuotta sitten maksoi. Muistaisikohan hän? En paljasta vielä mihin suuntaan sormus tästä muotoutuu, vai jääkö entistä ehommaksi sormukseksi. 😉

  • Reply
    Satu
    26/04/2020 at 08:05

    Oi kun kiva idea tämä, toivottavasti sormuksesta tulee mieleinen!

    • Reply
      Nina
      26/04/2020 at 11:38

      Kiitos Satu, samaa toivon minäkin! Ja mitä olen nyt kultasepän kanssa puhunut, niin tosi ihanalta vaikuttaa! 🙂 Pian nähdään missä muodossa äitini sormus jatkaa ilahduttamistaan. 🙂

  • Reply
    Korukivi lähelle sydäntä - vanha sormus uuteen loistoon - Tunnetila
    31/05/2020 at 14:10

    […] kun pääsen esittelemään Teille millaisen uniikin korun Tarinakorun Tarja Rantala äitini vanhasta rikkinäisestä sormuksesta taikoi. Koru on ollut valmis jo tovin, mutta halusin ensin näyttää korun vanhemmilleni, ja sitten vasta […]

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.