Browsing Tag

kierrätys

Ylimääräisestä tavarasta eroon – Neljän kirppiksen vertailu

10/01/2021

tunnetila: vinkkaus

Muutimme heinä-elokuun vaihteessa ja päätin silloin hankkiutua kerralla eroon paljosta tavarasta. Annoin tavaroita ystävilleni ja tein lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Ison osan tavaroista möin erilaisilla kirpputoreilla. Tavara liikkui kirppiksillä mukavasti, joten ajattelin nyt hieman vertailla neljää eri tapaa, jolla myyntiä tein.

Kiertoon lähti aika paljon vaatteita, mutta myös kodintarvikkeita ja -tekstiilejä. Vaatteet möin pääasiassa kolmessa paikassa: Zadaassa, Emmyssä ja Préportéssa. Kodintarvikkeet löysivät uudet kodit FB-kirppiksen kautta.

Mutta nyt niihin lupaamiini eri myyntipaikkojen vertailuihin!

Zadaa

Kirppisappi Zadaa on blogini lukijoille jo varmasti tuttu paikka (olenhan Zadaa-fani!), mutta kerrataan vielä miten homma toimii.

Lataa Zadaa-appi puhelimeesi. Rekisteröidy. Täydennä profiilisi (strategiset mitat, kengän koko ja vartalomalli). Näiden tietojen jälkeen palvelu etsii sinulle palvelussa kirjautuneena olevat ”kroppakaksoset”, eli ihmiset, jotka ovat kanssasi suht saman kokoisia. Tämä helpottaa ostamista ja myyntiä valtavasti!

Pääset selailemaan sinulle sopivan kokoisia vaatteita, ja myyntiin laittamasi vaatteet taas näkyvät heille, joille tuotteesi ovat sopivia. Erittäin kätevää!

Vaatteiden ostaminen Zadaan kautta on todella helppoa ja mutkatonta, mutta jos haluat myydä, et ostaa, myös tuotteiden myyntiin laittaminen onnistuu yksinkertaisesti. Hieman työlästä se tosin on, mutta helppoa joka tapauksessa.

Kuvat myyntiin laitettavista tuotteista napsitaan näppärästi kännykällä (kuvia voi olla 4 kpl), ja sen jälkeen täydennetään tuotetietolomake. Valitaan mm. koko, tuotteen kunto ja hinta. Tuotteesta voi myös halutessaan kertoa muutamalla sanalla.

Zadaan plussat myyjän kannalta:

  • tuotteet saa hinnoitella itse
  • myyntiin voi laittaa mitä tahansa brändejä
  • laaja ostajakunta (saman appin kautta ostoksia voi tehdä Suomen, Tanskan ja Saksan Zadaasta)
  • mutkaton paketointi (Zadaassa myydyn vaatteen voit pakata vaikka muovipussiin, kunhan suljet sen kunnolla pakkausteipillä)
  • helppo tuotteiden postitus (paketti maksaa aina saman verran, ja maksu hoituu Zadaan omalla koodilla, ei erillisillä postimaksuilla)
  • turvallinen tuotteiden postitus (Zadaa vakuuttaa kaikki lähetetyt paketit 10 000 euroon asti)
  • varma rahojen saanti (Zadaa huolehtii rahan siirrosta puolestasi)
  • kokeilin vaatteiden ja asusteiden lisäksi myydä Zadaassa myös kosmetiikkaa, muutamia kirjoja ja kodin pientuotteita, ja kaikki meni
  • tuotteet liikkuvat Zadaassa hyvin
  • myynnin voi lopettaa kun itsestä siltä tuntuu

Zadaan miinukset myyjän kannalta:

  • tuotteiden kuvaamiseen menee aikaa (jos mitenkään mahdollista, niin vaatteista kannattaa ottaa myös kuvia päällä)
  • postitusrumba (jos myynnissä on paljon tuotteita, varaudu juoksemaan lähimmällä Ärrällä tai muussa Matkahuollon pakettipisteessä usein)
  • ihmiset saattavat kysellä myynnissä olevista tuotteista kaikennäköistä (välillä saa olla jatkuvasti puhelin kädessä kun kysymyksiä tulee paljon), tai tinkivät kohtuuttomasti, esim. hintapyynniltään 120€ maksavasta takista voidaan tarjota 10€ (tinkiminen on kirppiksillä sopivaa, mutta kohtuuttomat hintatarjoukset ärsyttävät ainakin allekirjoittanutta)

Muita Zadaata käsitteleviä postauksiani löydät mm. näistä linkeistä: Zadaa – ja homma toimii, Luksuslöytöjä Zadaasta, Kuinka tehdä löytöjä Zadaasta?

Emmy

Emmy on kotisivujensa mukaan Suomen suurin verkkokauppa second hand -tuotteille. Emmy toimii kuin mikä tahansa merkkituotteiden verkkokauppa, mutta siellä myynnissä olevat vaatteet ja asusteet ovat kierrätettyjä.

Myynnistä kiinnostunut luo Emmyyn käyttäjätilin ja lähettää tuotteitaan myyntiin. Tuotteita voi laittaa myyntiin viemällä muovipusseihin pakatut tuotteet esim. kauppakeskuksissa oleviin Emmyn kierrätyspisteisiin, tai (pääkaupunkiseudulla, Turussa, Oulussa ja Tampereella) Emmyltä voi tilata myös kotinoudon pientä korvausta vastaan.

Kotinoudossa tuotteet pakataan esim. pahvilaatikkoon ja sovitaan noutopäivä. Tuotteet noudetaan sovitusti, ja kun ne ovat perillä Emmyssä, niiden laatu tarkistetaan, tuotteet kuvataan, kuvaillaan sanallisesti myyntiteksteihin, hinnoitellaan ja laitetaan myyntiin.

Jos myyntiin lähetetty vaate on rikki tai muuten myyntiin kelpaamaton, se joko palautetaan myyjälle, tai laitetaan kierrätykseen. Ihan miten myyjän kanssa on sovittu.

Emmyn plussat myyjän kannalta:

  • helppous (Emmy on helpoin kirppispalvelu ikinä! Myyjän ei parhaassa tapauksessa tarvitse kuin laittaa myyntiin tulevat tuotteet pahvilaatikkoon, täyttää myyntilähete ja tilata kotinouto. Kaiken muun hoitaa Emmy.)
  • varma rahojen saanti (Emmy huolehtii rahan siirrosta puolestasi)
  • jos tuotteet ei mene kaupaksi (myyntiaika 6kk), Emmy voi lahjoittaa myymättömät tuotteet hyväntekeväisyyteen tai kierrätykseen (tuotteiden palauttamisesta lähettäjälle tai hyväntekeväisyyteen laittamisesta sovitaan ennen myynnin aloittamista)
  • Emmyllä on muutamia kumppaneita (esim. Nanso, Papu, Reima ja Stockmann), joiden kanssa Emmy tekee yhteistyötä. Myyntituotot voi valita Emmystä joko rahana, tai Emmyn tai yhteistyökumppaneiden lahjakortteina. Jos myyjä valitsee tuotot lahjakorttina, myyntituoton päälle maksetaan 10% lisätuotto.

Emmyn miinukset myyjän kannalta:

  • myyntiin ei voi laittaa kaikkia brändejä (Emmyllä on pitkä lista brändeistä, joita he eivät ota vastaan, eli tuotteita lähettäessä täytyy olla tarkkana, ettei turhaan lähetä tuotteita, jotka päätyvät suoraan kierrätykseen)
  • tuotteiden hinnotteluun ei voi itse vaikuttaa (muutama oikeasti arvokas tuotteeni myytiin Emmyssä mielestäni pilkkahintaan. Hinnat oli niin edulliset, että tavara myytiin hetkessä, enkä ehtinyt olla yhteydessä Emmyyn mielestäni liian edullisista hinnoista (se on kuulemma mahdollista). Nuo pari myyntiä jäi vähän harmittamaan.)
  • iso proviisio myynneistä etenkin edullisempien tuotteiden kohdalla (esim. jos tuotteen myyntihinnaksi laitetaan 45,90€ myyjä saa siitä 19,58€. Yli 100€:n tuotteissa tuotto taas on 72,70% myyntihinnasta. Tämä on mielestäni hyvä tuottoprosentti.)
  • alepäivät ja myynnin lopettaminen (Emmyllä on silloin tällöin alennusmyyntejä, jolloin tuotteita myydään halvemmalla. Ostajan kannalta alepäivät on tietysti kivoja, ja silloin myös tavara liikkuu paremmin, mutta välillä omien tuotteiden alennetut hinnat vähän kylmäävät. Olisi kiva päättää itse, mikä on tuotteen minimihinta, jonka alle sitä ei haluaisi myydä, vaan ottaisi tuotteen vaikka mielummin itselleen takaisin. Myös myynnin loppuvaiheessa tuotteiden myyntihintoja lasketaan jopa -60%. Noin tavarasta pääsee kyllä eoon, mutta osan näistäkin tuotteista ottaisi mielummin takaisin itselleen, kuin luopuisi niistä tuohon hintaan.)

Préporté

Jos asut Helsingissä ja haluat myydä vaatteita ja asusteita perinteisellä itsepalvelukirppiksellä, niin parhaat kokemukset minulla on Fredalla sijaitsevasta Préportésta.

Osoitteessa Fredrikinkatu 34 oleva kaksikerroksinen kirppis on ollut kahdella myyntikerralla osaltani menestys. Toisella kerralla myymättä taisi jäädä kolmet kengät. Kaikki muut tuotteet (täysi rekillinen vaatteita takeista t-paitoihin, monta kenkäparia, laukkuja, asusteita ja koruja) menivät kahdessa viikossa.

Oli pikkasen hyvä fiilis, kun kirppiskamoja myyntiin roudatessa mukana oli iso matkalaukku ja kolme jättimäistä kassia, ja lähtiessä tavarat mahtuivat reppuun. Tavarasta eroon pääsemisen lisäksi ilahdutti toki myös tilille kilahtanut myyntivoitto, lähes 900€.

Préportén plussat myyjän kannalta:

  • kirppiksen hyvä sijainti (joka kerta kun olen käynyt Préportéssa, siellä on ollut mukavasti ihmisiä ostoksilla (koronarajoitukset ja suojaukset on toki nykyään huomioitu)
  • kirppiksen hyvä maine laadukkaiden tuotteiden löytöpaikkana (myynnissä esim. second hand Chanelia sekä muita huippumerkkien tuotteita, mutta silti esim. H&M:n hyväkuntoiset vaatteet myyvät hyvin)
  • sähköinen myyntijärjestelmä (tuotteet hinnoitellaan verkossa, ja voit seurata kotona reaaliajassa mitkä tuotteet on myyty)
  • myyntirekkiä ei tarvitse käydä myyntiviikkojen aikana järjestelemässä (kirppis on todella siisti, ja sen henkilökunta pitää siisteydestä ja tuotteista hyvää huolta)
  • jos sinulla on vain yksi tuote, vaikkapa joku merkkilaukku jonka haluaisit myydä, voit varata Préportésta myyntiajan myös yksittäiselle tuotteelle
  • jos asiakas haluaa tinkiä tuotteen hinnasta, kirppiksen henkilökunta soittaa sinulle ja kysyy voiko hintaa laskea (tämä on ollut itselle kiva yllätys ja osoitus hyvästä palvelusta)
  • Préportén Instargam-tili on aktiivinen, ja siellä nostetaan esille myynnissä olevia juttuja (näin myyntijaksoni aikana monta kertaa storyissa omia vaatteitani, ja kas, kyseiset vaatteet myytiin saman tien <3)

Préportén miinukset myyjän kannalta:

  • tuotteiden hinnoittelurumba (tuotteiden hinnoittelussa menee paljon aikaa, mutta toisaalta hinnat saa määritellä itse)
  • myytävien tuotteiden roudaus kirppikselle (autolla tavaroiden roudaaminen kirppikselle olisi helppoa, mutta autottomana ratikassa valtavien laukkujen kanssa seikkaillessa tulee välillä kiroiltua ihan kunnolla)
  • 14 päivän myyntijakson hinta on tällä hetkellä 113€ (jakso on aika arvokas, joten myyntiin kannattaa olla jotain vähän arvokkaampaakin, ettei saldo jää nollille. Myyntijakson hinnan päälle veloitetaan vielä myyntiproviisio 10%)

kuvissa päällä viimeisin löytöni Zadaasta: uudenveroinen Pierre Robertin merinovillainen mekko

FB-kirppis

AV! YV! Vapautan! Ostan! Eiku en sittenkään osta. Saisiko tarkempia kuvia? Miten vanha tuote on? Voitko mitata vielä sen ja tuon mitan? Voitko postittaa? Sopiiko nouto rautatieasemalta, vai käytkö koskaan Tikkurilassa ja voisit tuoda sen samalla? Tulen noutamaan huomenna. En mä tänään pääsekään. Ootko kotona ylihuomenna? Onko tämä vielä myynnissä?

Kaikki oman alueeni Facebook-kirppiksellä myymäni tuotteet saivat uuden kodin, mutta jatkuva säätö ostajien tapaamisten ja aikataulujen kanssa kävi niin rankaksi muuttorumban keskellä, että ei kiitos enää ikinä!

Jokainen ostaja oli tosi mukava ja tuli paljon kivoja kohtaamisia, eikä kukaan tehnyt minulle niitä kuuluisia FB-kirppis ohareita (sovitaan treffit, mutta ostaja ei koskaan saavu), mutta raskasta tuo oli silti.

Positiivisin asia FB-kirppiksessä oli se, että tuotteista pääsi eroon todella nopeasti kun myynnin teki omalla asuinalueellaan. Parhaassa tapauksessa heti myynti-ilmoituksen julkaisun jälkeen tuli viesti ”Ostan ja voin noutaa heti!” Ja kas, vartissa kahvikone oli uudessa kodissa ja poissa muuttokuormastamme.

Summa summarum. Jos haluat tuotteista nopeasti eroon, kokemukseni mukaan FB-kirppis on paras myyntipaikka. Jos taas haluat päästä helpoimmalla, tilaat Emmyltä kotinoudon ja odottelet myyntivoittojen rapsahtelevan tilillesi tai lahjakortille. Toki joudut maksamaan tuosta helppoudesta aika ison siivun tuotoista, mutta jos haluat vain päästä tavarasta eroon, niin Emmy on siihen hyvä paikka.

Zadaata voin suositella myyntipaikaksi, jos haluat lisäillä tuotteita myyntiin hiljakseen. Muutaman tuotteen kuvailu päivässä ei juuri rasita, ja ”oman butiikin” kanssa touhuaminen on välillä aika kivaakin. Vuosien saatossa Zadaahan muodostuneet ”vakiasiakkaat” on myös mahtavia. Yhtenä kesänä sama neitokainen osti minulta itselleen koko uuden garderobin syksyä varten!

Jos taas et jaksa valokuvata tai postitella tuotteita, mutta viitsit hinnoitella ja roudata tavarat myyntiin, on livekirppikset, esim. oma lempparini Préporté mahtava paikka myydä.

Onko Teillä näin vuoden alussa perinteinen ”nyt siivoan kaapit ja haluan tavaroista eroon” -fiilis? Minulla vähän olisi, mutta hitsit kun ei taida olla enää mitään myytävää tuon viime kesän tehopuhdistuksen jälkeen…

Kivaa mutta kallista – 24h omaa aikaa Helsingin keskustassa

06/09/2020

tunnetila: pohdiskelu

Vietin perjantaista lauantaihin 24h unelmavuorokautta. Maleksin ilman kiirettä kaupungilla. Kävin Kämp Gallerian alakertaan avatun Valokuvataiteen museo K1:n avajaisnäyttelyssä. Söin maittavan salaattilounaan uudessa GASM-kahvilassa ja tein hyvän mallikappalelöydön Kämp Gardenin valloittaneesta Design Marketista.

Istahdin myös uuteen The Glass -kahvilaan pienelle herkkupalalle, ja siitä suunnistin vielä Galerie Forsblomiin katsomaan Ola Kolehmaisen näyttelyn.

Galleriakierroksen jälkeen saavuin kimpsuineni ja kampsuineni St. George hotelliin, josta olin varannut itselleni yhdeksi yöksi pienen, mutta oikein sievän ja yllättävän tilavan huoneen.

Kävin hotellin kylpylässä virkistäytymässä, ja myöhemmin illalla sain hotellille ystäväni kylään. Nautimme ihanan kolmen ruokalajin illallisen St. George hotellin yhteydessä olevassa leipomo-kahvilassa, ja nappasimme myös kuvia Zadaan kanssa tekemääni yhteistyötä varten.

mekko Fracomina, kengät Massimo Dutti, laukku Mario Valentino / kaikki ostettu käytettynä Zadaasta, tuotteista saatu alennusta yhteistyön merkeissä

Täydellinen 24h jatkui vielä seuraavana päivänä, jolloin heräsin ajoissa aamiaiselle, ja ehdin vielä kylpylään aamu-uinnille ja saunaan ennen huoneen luovutusta.

Hotellilta jatkoin matkaani yhteen Helsinki Design Weekin tapahtumista, eli kotimaisen huulipunabrändi HAVU Cosmeticsin huulipunapajaan. Loin pajassa itselleni (ehkä vähän vahingossa) aika täydellisen nudepunan, josta riittää iloa piiiiiitkäksi aikaa!

Huulipunatehtailun jälkeen käväisin vielä Liike-shopissa sovittelemassa sieltä löytyneitä ihania ale-juttuja (Helsinki Design Weekin kunniaksi esim. Miia Halmesmaan loput kesämalliston vaatteet olivat -50%!!!), mutta valitettavasti oma kokoni oli lähes kaikista vaatteista loppu, joten poistuin Liikkeestä tyhjin käsin.

Lopulta palasin aika tarkalleen 24h:n jälkeen takaisin kotiin, ja kruunasin täydellisen vuorokauteni pizzalla.

Oli ihan superihanaa viettää omassa rauhassa ns. unelmavuorokausi, mutta vasta kotona aloin miettimään, miten valtavan etuoikeutettu olen, että voin silloin tällöin viettää tällaisia päiviä.

Unelmavuorokauteen Helsingin keskustassa saa näppärästi kulumaan rahaa vaikka tonnin, mutta maltillisella menollakin rahaa menee helposti yli 500€. Minulla meni vuorokauden aikana ruokiin yli 100€ (tarjosin kyllä ystävälleni illallisen), hotellihuone maksoi 216€ (huone oli tarjouksessa), museon sisäänpääsymaksu ilman Museo- tai alennuskortteja oli 10€, huulipunatyöpaja maksoi 45€ ja shoppailuun saa tietysti menemään rahaa niin paljon kuin kukkaron nyörit antavat myöden.

Tässä maailman tilanteessa suuntaan enemmän kuin mielelläni kaikki liikenevät euroni kotimaassa matkailuun, suomalaiseen muotoiluun,  kotimaisille brändeille ja ravintoloille, mutta aika hemmetin monta stay cation viikonloppua täytyisi pystyä viettämään, että tilanne pelastuisi edes vähän. Näillä hinnoilla se ei ole ainakaan itselleni kovin usein mahdollista.

Onneksi upeita, nautinnollisia ja kokemuksellisia viikonloppuja voi viettää myös ilmaiseksi luonnon helmassa retkeillen tai vaikkapa mökkeillen. Autottomana Helsingin keskustassa asuvana on kuitenkin niin paljon helpompaa mennä turvamääräyksiä noudettavaan hotelliin (St. Georgessa mm. kylpylän kävijämäärät oli rajoitettu ja aamiaiselle pääsi sisään porrastetusti), kuin hypätä bussiin, ja ajella tunti jos toinenkin maski kasvoilla metsän siimekseen nauttimaan luonnosta.

Millainen olisi juuri nyt Teidän unelmavuorokautenne, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa? Varaisitteko hulppean mökin lapista, sviitin ihanasta kaupunkihotellista, lähtisittekö mökille tai metsään yöpymään laavussa, vai olisitteko kenties kotona ja pötköttelisitte rauhassa sohvalla vailla pakkoa tehdä yhtään mitään?

Kuvat: Vilma

Unelias päivä

28/08/2020

tunnetila: väsymys

Perjantaiaamu, kello 7.30.

Ihanaa, ei tarvitse vielä nousta, sillä tänään on perjantai ja vapaapäivä! Tänään on aikaa heräillä rauhassa, käydä kaupungilla hoitamassa asioita ja syödä jossain kivassa paikassa lounasta. Lounaan jälkeen voisin käydä jossain jälkkärilläkin. Iltapäivällä paneudun hetkeksi blogin pariin, ja illalla on vielä tiedossa treffit työporukan kanssa. Niin kiva päivä tulossa! Taidan vielä nukkua vähän, kun ei ole pakko herätä näin aikaisin.

Kello 9.30

Hyvänen aika miten paljon kello on! Kuinka mä nyt näin pitkään nukuin? Nyt täytyy nousta aamupalan tekoon. Taidan syödä aamiaisen olohuoneessa, että pääsen pehmeälle sohvalle. Hmm, mitenkäs mua vielä näin väsyttää? Käynpä tähän vähän pitkäkseni, kun tuo tee tuossa vielä hautuu.

Kello 11

Ei hemmetti, nukahdinko mä taas?! Huh, aika tujuksi ehti tämä tee hautua yli tunnissa, ja ihan kylmääkin tämä jo on. Miten mua väsyttää nyt koko ajan näin paljon? Kohta täytyisi lähteä asioille, enkä ole vielä aamiasta saanut syötyä. Jos mä vaikka lukisin vähän, kun en muutakaan jaksa tehdä.

huppari Marimekko (Zadaa), mekko KappAhl*, korvikset Arena CPH (Zadaa), reppu Lilian Urquieta, sandaalit Ancient Greek Sandals (Zadaa)

Kello 14

(Herään sohvalta mieheltäni tulevaan tekstiviestiin.) Mitä hei nyt oikeesti? Mikä mua oiken vaivaa? Miksi mä vaan nukun koko ajan? Nälkäkin on, mutten jaksa lähteä ulos lounaalle. Kaikki päivän asiatkin on jääneet hoitamatta. Postissa piti käydä ja vaikka missä. Nyt mä ryhdistäydyn ja teen makaroonilaatikkoa. Se on tehokasta ruoanlaittoa, sillä samasta satsista syödään huomennakin. Pakko saada jotain järkevää aikaiseksi.

Kello 16

Jes, sainpas tehtyä ruokaa ja hyvää tuli. Nyt voisin kyllä ottaa pienen ruokalevon. Paitsi ai hemmetti, mun täytyy olla tunnin päästä tapaamassa työkavereita! Nyt kyllä väsyttää niin paljon, etten mä oikeasti voi mennä yhtään minnekään. Pakko perua treffit, vaikka olisi ollut tosi kiva nähdä uutta tiimiä myös vapaa-ajalla.

Siihen se sitten meni, vapaapäiväni pelkkään nukkumiseen. Ai että harmittaa! Mutta arvatkaa mikä harmittaa eniten? No se, että edes harmittelen tuota. Se, että ajattelen jotenkin hukanneeni nyt tämän päivän.

Päivä on mielestäni mennyt heti hukkaan, jos en ole ollut tuottelias, hoitanut asioita tai tehnyt paljon juttuja. Niin sanotusti ”ottanut kaikkea irti” vapaapäivästä.

Kuten fiksut ihmiset samaa aihetta liippaavaan IG Storyyni tänään kommentoivat, niin aina ei todellakaan tarvitse jaksaa tehdä yhtään mitään. ”Omaa kroppa pitää kuunnella ja se kertoo sulle nyt että lepää.” ”Voispa vaan kellahtaa sohvalle! Ihana mahis!” ”Sielu, keho ja mieli kaipaa lepoa.” ”Voi kun mäkin pääsisin rauhassa pötköttelemään ilman häiriötekijöitä!”

Olen luullut oppineeni ottamaan rennosti ja olemaan tekemättä mitään jos siltä tuntuu, mutta jotenkin nyt, kun mieli olisi halunnut tehdä ihan muuta kuin kroppa, tuon tekemättömyyden ja ”laiskottelun” hyväksyminen on paljon vaikeampaa.

Toivottavasti koko päivän lepo on nyt tehnyt tehtävänsä, ja olen huomenna täynnä uutta energiaa. Ihanaa viikonloppua Teille kaikille! Kuunnelkaa kehoanne, ja touhuilkaa viikonloppuna sen toiveiden mukaan!

Kuvat: Vilma

Löytöjä Karjalohjalta

30/06/2020

tunnetila: ilo

Vietin viime viikonlopun Karjalohjalla Lohja Spa & Resortissa. Vaikka reissu oli taas täynnä työhommia, niin ehdin silti todeta reisun aikana moneen kertaan, miten mahtava tapa kylpyläviikonloppu onkaan aloittaa kesäloma!

Olimme Karjalohjalla siis pääosin töissä, eli päivitimme Iinan kanssa Lohja Span IG-tiliä koko viikonlopun (käykää kurkkaamassa joko Lohja Span tai Tunnetilan IG:n highlighteista mitä viikonloppuna puuhailimme), mutta ehdimme silti tehdä kylpylän aktiviteettien lisäksi vähän muutakin. Kävimme nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä Karjalohjan keskustassa!

Googlailin ennen kylpylään lähtöä Karjalohjan tapahtumia, ja ilokseni löysin tiedon Kylätalo kehrän pihapiirissä järjestettävästä pihakirppiksestä ja pop up-kahvilasta. Päätimme siis lauantain ratoksi kävellä Spasta kylätalolle, ja käydä vähän kurkkaamassa löytyisikö kirpputorilta jotain kivaa myös meille.

uimapuku Uniqlo, housut Pull&Bear (second hand), sandaalit Havaianas

Päiväkävely kirppikselle kannatti. Iina löysi kirppikseltä pojalleen takin syksyksi, ja minä bongasin rekiltä Pull&Bearin pellavaiset kesähousut. Korkeavyötäröisten, todella leveälahkeisten ja lähes käyttämättömien housujen hinta oli kolme euroa, joten en kauaa miettinyt lähtevätkö housut mukaani.

Halusin heti laittaa uudet lomahousut jalkaani, ja näissä kuvissa housut onkin helteisen päivän kunniaksi yhdistetty uimapukuun. Hotellihuoneemme minibaarista ostettua valkoviiniä oli aika kiva nautiskella hotellin pihapiirissä, paahteelta suojaavien puiden katveessa, uudet pöksyt jalassa!

Pihakirppiksen lisäksi piipahdimme parissa kävelymatkalle sattuneessa kiinnostavan näköisessä liikkeessä. Liikkeistä toinen oli iso antiikkiliike, jonka valikoimissa oli todella paljon astioita, kodintarvikkeita, taidetta ja vaatteita.

Löysimme Iinan kanssa molemmat antiikkiliikkeestä vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta vielä siinä vaiheessa maltoin pitää kukkaroni nyörit kiinni.

Mobile Pay alkoi kuitenkin niin sanotusti laulaa seuraavassa butiikissa, johon törmättiin niin ikää Keskustien varrella. (Kävelimme koko ajan kylpylältä samaa tietä (Keskustie) Karjalohjan kylätalolle asti.) Huomasimme tien vieressä Maalaispuoti -kyltin, ja toki puotiin oli päästävä.

Maalaispuodissa myytiin mm. paikallisia käsitöitä, erilaisia herkkuja mausteista karkkeihin, käsintehtyä kosmetiikkaa, ja sitten se rahahanani avannut juttu; hyvin kohtuuhintaisia ja superkauniita kashmirvilttejä!

Silittelin unelmanpehmeää vilttiä niin pitkään, etten voinut enää päästää sitä käsistäni. Niinpä edulliseksi kaavaillulla kirppisreissulla meni hieman ennakoitua enemmän rahaa, mutta kokoonsa nähden viltti oli kyllä hintansa puolesta todellinen löytö.

Ostamani viltti on mukana näissä kuvissa, ja se on kyllä kaikin puolin ihana!

Tällaiset löydöt tuli tehtyä viime viikonloppuna. Kiva kylpyläviikonloppu, ja bonuksena antoisa piipahdus kesäkirppiksille. Ei lainkaan huono alku kesälomalle, vai mitä?!

Kuvat: Iina / Moumou

Korukivi lähelle sydäntä – vanha sormus uuteen loistoon

31/05/2020

tunnetila: onni

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Tänään on vihdoin se päivä, kun pääsen esittelemään Teille millaisen uniikin korun Tarinakorun Tarja Rantala äitini vanhasta rikkinäisestä sormuksesta taikoi. Koru on ollut valmis jo tovin, mutta halusin ensin näyttää korun vanhemmilleni, ja sitten vasta esitellä sen muille.

Koru oli minulla mukana kun kävin toissa viikolla tapaamassa perhettäni. Äitini alkoi hetken korua ihasteltuaan muistella sormuksen ostohetkeä ja siskoni kertoi muistavansa tuon sormuksen lapsuudestaan. Isäni, joka sormuksen äidilleni osti, ei taas muistanut sormusta lainkaan. Hän totesi ostelleensa äidilleni ihastuksen alkuhuumassa niin paljon kaikkea, ettei kuulema voinut muistaa yhtä tiettyä sormusta. Miehet!

Kuinka sormus sai uuden elämän?

Lähetin rikkinäisen sormuksen Tarjalle postitse. Kerroin, että toivoisin sormuksesta tehtävän riipuksen tai kaulakorun pitkällä ketjulla. Minulla on monia kauniita sormuksia, muttei yhtään todella rakasta kaulakorua. Tästä korusta tulisi nyt sellainen!

Korun saavuttua ateljeehen Tarja puhdisti sormuksen ja tutustui sormuksen materiaaleihin. Kävi ilmi, että sormuksen hopea oli pitoisuudeltaan 830, eli alempaa mitä nykyään käytetään (925). Jotenkin tuo hopean pitoisuus liikutti minua valtavasti.

Se kertoi kiinnostavaa ajankuvaa 70-luvun alun Suomesta ja maailman muuttumisesta. Aloin miettiä, miten nykyään monista edullisia asusteita ja koruja myyvistä ketjuliikkeistä saa aitoja hopeisia koruja (925 pitoisuudella) muutamilla euroilla, ja 70-luvulla edullisempaa hopeaa on myyty kultasepänliikkeessä.

Hopean pitoisuus vei minut myös ajatuksissa hetkeen, jolloin isäni oli säästänyt rahaa sormukseen. Jos sormuksen hopea olisi ollut laadukkaampaa ja sormus kalliimpi, niin se olisi kenties jäänyt kokonaan ostamatta.

Tarja piirsi käsin erilaisia suunnitelmia riipuksen muodosta ja koosta, ja minä annoin hänelle muutamia sanoja, joiden toivoin kuvaavan korua. Kevyt, siro, sievä, klassinen, ylellinen. Pitkä ketju, kivi lähellä sydäntä. 

Tiesin, ettei äitini vanhalla sormuksella ollut juuri muuta kuin tunnearvoa, mutta uskalsin silti lähettää sen Tarjalle ja kysyä saisiko hän pelastettua siitä edes jotain. Yllätys oli valtava ja todella mieluisa, kun Tarja kertoi saavansa uusiokäyttöön koko sormuksen!

Saisin toivomani pitkän ketjun, ja siihen sormuksessa käytetyn kiven. Kiven ympärille tehtäisiin pelkistetty hopeareunus. Tämän lisäksi ketjuun tulisi mukaan myös äitini sormus, jossa saatiin säilytettyä vanhat kaiverrukset mukana.

Olin valtavan innoissani Tarjan ideasta ja suunnitelmista. Oli myös kiva nähdä, miten suunnittelija käytti työssään vanhaa kunnon lyijykynää. Kaikki käsityö on näin 3D aikana mukavaa vaihtelua.

Viikko suunnittelusessiostamme Tarja lähetti minulle kuvia valmiista korusta. En ollut uskoa silmiäni! Äitini vanha sormus kivineen oli kiiltävä, kirkas ja kaunis, ja se istui pitkään kaulakoruun täydellisesti!

Tarjan ottamat kauniit kuvat korusta vaaleanpunaisten hentojen kukkien kanssa saivat ilon kyyneleet silmiini. En olisi prosessin alussa osannut edes kuvitella, miten kaunis lopputulos tulee olemaan. Eteenkään kun minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, millaisen korun haluaisin. Onneksi annoin Tarjalle vapaat kädet!

Jos Teiltä löytyy korurasiasta tai lipaston nurkasta vanhoja koruja, joita ette jostain syystä enää käytä, suosittelen todella lämpimästi ottamaan Tarinakoruun yhteyttä. Oli niin kivaa miettiä yhdessä Tarjan kanssa korulle uutta elämää. Vanhoista koruista saa metallin sulattamalla tehtyä ihan mitä vaan! Tämä on kierrätystä, järkevää kuluttamista ja kotimaista käsityötä parhaimmillaan!

Postauksen toinen kuva minun ottamani, loput kuvat Tarinakoru