tunnetila: ilo
Tällä viikolla tuntui moneen otteeseen siltä, että elän ihan tavallista elämää. Tai siis sitä elämää, jota aikana ennen koronaa elin.
Minulla oli torstaina työkeikka Tampereella. Paikalla piti olla kymmeneltä, joten aikaista aamuheräämistä vältelläkseni hyppäsin junaan jo keskiviikkona. Varasin taas itselleni kokonaisen hytin, joten pystyin hoitamaan yhden palaverin junasta käsin.
Seuraavaan palaveriin osallistuinkin jo Hotelli Tammerista. Palaverin lomassa tilasin lounassalaatin hotellin alakerran bistrosta huonepalvelun kautta. Etätyössä on kyllä ehdottomasti puolensa! Ihanassa hotellissa työskentely on paljon mukavampaa, kuin kotona keittiönpöydän ääressä kököttäminen.
Kun sain työt tehtyä ja läppärin kiinni, läksin seikkailemaan Tampereelle! Kävin hakemassa Tallipihan Suklaapuodista herkkuja (puodissa oli maskipakko), piipahdin Galleria Himmelblaussa katsomassa valokuvanäyttelyn (maski naamalla, vaikka galleriassa ei ollut silloin ketään muuta), ja kävinpä myös kävelemässä pitkospuita pitkin Finlaysonin tehtaan katolla!
Näin myös hienon Tampereen Valoviikkoihin kuuluneen Tanssivat vedet -teoksen, joka nousi Tammerkoskesta ja piristi pimeää iltaa. Yllättävän paljon asioita voi tehdä ulkona, tai sisällä hyvät turvavälit pitäen.
Illan lopuksi tapasin vielä ystävääni illallisen merkeissä. Illallistimme jo perinteiseksi treffipaikaksemme muodostuneessa Kaksiossa Aleksanterinkadulla. Kaksiossa oli mukavasti ruokailijoita, mutta turvavälit oli hoidettu erinomaisesti.
Ette usko, miten paljon maiseman vaihdos minua piristi! Ehdin olla kaupungilla työpäivän jälkeen kolme tuntia ennen illallistamme, mutta silti minusta tuntui, kuin olisin ollut reissussa pidempäänkin. Sain myös monta ”oi miten ihana nähdä ”lomakuvia”, mäkin haluan Tampereelle lomalle” -viestiä, kun jaoin kuvia puuhistani Instagramissa.
Tätäkö tämä tulee jatkossa olemaan? Dubain suihkulähteet muuttuvat Tammerkosken valoteoksiin, ja suurinta luksusta mitä keksiä saattaa, on illallistreffit ystävän kanssa ravintolassa.
Tampereen reissun lisäksi osallistuin tällä viikolla yhtenä iltana meikkikouluun, ja toisena iltana kävin teatterissa. Oli aivan valtavan ihanaa elää kuten ennen: matkustaa, nauttia teatterista ja olla työpäivän jälkeen mukana blogitilaisuudessa, mutta arvatkaapa mitä?! Huomasin heti, että nyt tuli tehtyä yhden viikon aikana vähän liikaa asioita. Tuntui, että uuvuin kaikista kivoistakin jutuista todella paljon.
Ennen tuo oli normaalia elämääni. Olin aina menossa, ja kun tekemäni asiat olivat kivoja, en aina edes huomannut niiden kuormittavuutta. Nyt kun korona on hiljentänyt tahtia ja poistanut ison osan aktiivista elämääni, huomaan, mikä on liikaa tai sopivasti.
Vaikka muuten toivoisin elämän palaavan mahdollisimman pian ennalleen, niin siinä mielessä poikkeuksellinen vuosi on tehnyt minulle hyvää, että huomaan paremmin mitä jaksan ja mitä en. Elämäni ei siis taida enää koskaan palautua ihan ennalleen, enkä taida edes haluta sitä.
11
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Niin hassua kuin se onkin, joskus tuppaa unohtumaan, että kivat asiat väsyttävät ihan yhtä lailla. Mä olin kyllä yksi kateellinen matkaseuralaisesi! Aloin jo suunnitella Tre reissua, ihana kaupunkiin kyllä?
Suosittelen reissua Tampereelle! Siellä on aina niiiiin ihana käydä! Olen asunut Tampereella opiskeluaikoinani 10 vuotta. Näinköhän sinne taas kotiutuisi, jos tulisi muutto eteen? En tiedä siitä, mutta sen tiedän, että ihan superkivaa siellä on aina käydä! <3
Hei !
Kuulostaa niin sellaiselta mitä itse olisin tehnyt Tampereella?
Itse kaipaan sinne Hesaan, lapsenlapset Tapiolassa ja tyttäreni kanssa oli mukava harrastaa kaikkea kivaa. Haluaisin teatteriin, elokuviin, näyttelyihin, ravintolaan, joogassa olisi myös kiva käydä siellä ( vaihtoehtoja enemmän) Tulikohan tästä valitus, lapsenlapsia olen kyllä tavannut, täällä on hyvä tilanne tuon Koronan suhteen. Odotan aikaa entistä, rakastan matkustamista ja kaupunkilomia. Sinun kuvat olivat ihania?
Voi Else, ymmärrän niin hyvin kaipuusi Helsinkiin ja yhteiseen aikaan tyttäresi kanssa. Omat äiti-tytär -viikonloput ovat minustakin ihan parasta aikaa! On niin kiva tehdä kaikkea yhdessä. Ja onneksi ollaan vuosien saatossa paljon kaikkea tehtykin. Mietittiin äitini kanssa juuri hetki sitten, että onneksi ollaan reissattu ja tehty paljon yhteisiä äiti-tytär -juttuja, jos tulevaisuudessa niitä ei voi enää niin paljon tehdä.
Tämäkin on hyvä muistutus siitä, että kannattaa aina kun on mahdollista, elää ja touhuta kaikkea, sekä viettää aikaa rakkaiden kanssa. Koskaan kun ei tiedä, milloin se alkaa olla mahdotonta. 🙁
Viime aikoina elämä on ollut aika lailla vain työtä ja viikonloppunakin paljon aikaa menee äidin asioiden hoitoon. Viime viikkoinen tilaisuutemme oli ihanaa, piristävää vaihtelua harmaan syksyn keskellä.
Oli kyllä tosi kiva nähdä kaikkia! Itsehän tulin tilaisuuten suoraan Tampereelta työmatkalta, joten olo oli vähän ryytynyt. Onneksi kiva ilta ja hyvä meikki piristi lookkia. 😀
Tunnistan niin itsessänikin tuon saman tunteen, mistä kirjoitit. Vaikka blogiin liittyvät tilaisuudet ovatkin niin piristäviä ja ihanaa vaihtelua arkeen, nyt korona-aikaan on ollut ihanaa tämä väljä aikataulu, mikä on rauhoittanut paljon elämää. Sopii mulle tosi hyvin. Olen ’ehtinyt’ tai käytännössä saanut aikaiseksi lähteä ulkoilemaan entistä enemmän, mikä on virkistänyt ja tuonut hyvää fiilistä niin paljon.
Tampere on melko vieras kaupunki, olen käynyt siellä lyhyillä reissuilla vain pari-kolme kertaa, joten nyt kun ei pääse Nizzaan eikä Palmaan, voisi suunnata sinne 🙂
Ihana että myös sinä olet löytänyt tästä poikkeuksellisesta ajasta jotain positiivista. Elämän rauhoiittaminen on varmasti tehnyt monille hyvää.
Suosittelen ehdottomasti Tampereen reissua kaikille! Ja kun mietit majoitusta, muista Tammer. 🙂 Tykkäisit varmasti!