Silottelemattomammaksi, aidommaksi elämäksi

tunnetila: pohdiskelu

Hei miten ihmeellinen sana – silottelemattomammaksi! Tuo sana on tullut mieleeni usein kun olen miettinyt mihin suuntaan some on viime aikoina muuttunut.

Nuoret sosiaalisen median käyttäjät toivovat somelta realistista, rosoistakin otetta. Kuvia julkaistaan käsittelemättöminä, tai jos niitä käsitellään, niin kuvien laatua saatetaan huonontaa tai rajata niitä epäkonventionaalisesti. Kauneuskäsitykset ovat muuttuneet ja suositut sisällöntuottajat näyttävät tekevän kaupallisia yhteistöitä räpsäisemällä yhden kuvan vähän sinne päin.

Olen ollut uudesta suunnasta välillä vähän ihmeissäni. Olen miettinyt itsekseni onko edellä mainitut räpsyt, omasta mielestäni kaikkea muuta kuin houkuttelevan näköiseksi tehdyt kuvat sitä, mitä mainostaja on vaikuttajalta kampanjan ostaessaan toivonut. Mutta sitähän se juuri on! Jos mainostaja olisi halunnut erilaista kuvastoa, niin silloin hän olisi tehnyt yhteistyön erilaisen vaikuttajan kanssa.

Minuun tuo uusi tyyli ei kuluttajana oikein pure, mutta ei sen pidäkään. En ole kyseisten kamppisten kohderyhmää, vaikka niihin somessa törmäänkin. Olen auttamattomasti liian vanha. Somen kohderyhmäajattelu on nykyään todella jäsentynyttä, ja tiedän heti kuvia vilkaistessani mikä kuva on tarkoitettu minulle, mikä ei.

mekko Cocoonhouse* (saatu Weecos brändilähettiläänä), koru Lillan Helsinki*, korvikset Pernille Corydon

Vaikka mainoskuvien arkipäiväistymistä vähän ihmettelenkin, niin olen kuitenkin iloinen sosiaalisen median kuvaston muuttumisesta. Kauas on tultu siitä, kun jokainen kuva julkaistiin filtterin läpi ja ihohuokosia blurrattiin kuvankäsittelyohjelmilla, jotta kuvista saatiin (muka) täydellisiä. Kuvia katsoessa ei välillä tiennyt kenen feediä selasi, koska kuvat olivat niin monella ihmisellä täysin samanlaisia.

Kuvaston muututtua somen käyttötarkoitus on samalla myös muuttumassa. Ennen somen selaaminen saattoi olla pakoa arjesta. Nykyään realistisemmat kuvat tuovat maailman lähemmäs. Kuvat kertovat uutisia ja avaavat silmiä myös erilaisuudelle. Kuvat kertovat, että ihmisiä tässä ollaan kaikki. Jokainen ihan tavallinen, omanlaisensa.

Se, mitä pitää kauniina, viehättävänä tai kiinnostavana, on hyvin paljon opittua. Myönnän itsekin olleeni ensin vähän hämilläni uuden, realistisemman otteen äärellä. ”Miksi tällä tyypillä on lähes 400k seuraajaa? Nämä kuvathan on ihan… outoja… Mikä tässä kuvassa edes on, ja miten päin tätä täytyy katsoa?” Nyt olen kuitenkin päättänyt opiskella uutta kuvastoa ja sitä, miten maailma tämän hetken nuorille vaikkapa Instagramissa näyttäytyy.

Kaikesta näkemästään ei tarvitse pitää, mutta olen aika varma, että oman turvallisen kuvallisen maailman haastaminen tekee kaikille hyvää.

Tämän postauksen kuvat olen ottanut itselaukaisimella. Aluksi poseeraukset menivät hyvin ja olin kuviini tyytyväinen. Kun sitten sain päähäni hypähtää viehättävästi ja höyhenen kevyesti sängyllä, kuten suositut instagrammaajat tileillään hypähtelevät, alkoi mennä totaalisesti pieleen.

Poikkeuksellisesti en tuhonnut näitä kuvia, vaan julkaisin ne viime viikolla Tunnetila IG:n stooreissa. Kuvat saivat valtaisan suosion. ”Lisää tätä!”- toivottiin monesta suusta.

Millaisia blogeja tai millaista IG-kuvastoa Te seuraatte? Millaisista kuvista pidätte? Haluatteko nähdä realistisia kuvia elämästä vai hemmotella itseänne visuaalisesti kauniilla, viimeisen päälle mietityillä sisällöillä? Vai tarvitaanko vielä molempia puolia, silmäkarkkia ja arjen todellisuutta?

Olisi tosi kiva kuulla millaisista sisällöistä Te pidätte!

12

(2) Kommentit

  1. Tarja says:

    Mun valinta olisi sekä että 🙂 En jaksa innostua kokonaan silotellusta jutusta, koska se ei ole todellista, mutta totta kai sille on aikansa ja paikkansa: visuaalisuus elää varmasti meissä kaikissa. Rosoisuus, arkisuus, realistisuus viehättää, koska se on todellista. Oma elämäni on enimmäkseen rosoista, mutta en kyllä osaakaan kaikkia keinoja siloittelemiseen 😀

    1. Sekä että on minusta hyvä valinta. 🙂 En itse tykkää käyttää kuvien sävyjä rajusti muuttavia tai kaunistavia filttereitä ja muistan joskus tuskailleeni sitä. Omat kuvat kun näyttävät monien muiden kuviin verrattuna aina liian ”tavallisilta”. Mutta toisaalta tykkään itsekin katsella ”tavallisia” kuvia, en liian käsiteltyjä. Ehkä se on tässä kuten kaikessa muussakin: tavallisuus ja aitous on just hyvä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.