Ujoja toiveita minireissuista

tunnetila: toiveikkuus

Elämä on nyt parin kuukauden ajan tuntunut aika tavalliselta. On ollut taidenäyttelyitä, ryhmäliikuntaa, muutama lanseeraustilaisuus, illallisia ystävien kanssa ja jopa muotinäytös, jossa olin kutsuvieraana. On ollut AIVAN ihanaa!

Maskitta en kuitenkaan julkisilla paikoilla edelleenkään mielelläni ole (paitsi syödessä on pakko), ja jos ihmisiä on paljon tai jos joku tulee oikein lähelle, niin peruutan heti muutaman askeleen.

Turvavälien pitäminen on suomalaisille yleisesti ottaen varmasti helpompaa kuin tavatessa poskisuudelmia vaihtamaan tottuneille, mutta huomaan silti kavahtavani joka kerta kun joku tulee halaamaan. Toivottavasti viime vuosikymmenen aikana Suomessa yleistynyt halauskulttuuri ei katoa meiltä kokonaan tämän viheliäisen pandemian vuoksi.

pellavajakku Hulmu (saatu Weecos Ambassador -yhteistyön puitteissa), kashmirpoolo Marks&Spencer, nahkahousut by Malene Birger, kengät Pomar*

Tautitilanne oli jossain vaiheessa jo niin vähäinen, että uskalsin tehdä muutamia matkasuunnitelmia. Äiti-tyttäret -viikonloppu Tampereella, liikunnallinen reissu Vierumäellä ja ensimmäinen ulkomaanreissu (Tallinna) olisi ohjelmassa seuraavien viikkojen aikana. Voi kunpa tilanne ei muuttuisi taas pahempaan ja pääsisin viettämään kivaa aikaa hyvässä seurassa, mukavissa paikoissa!

Jos kaikki menee hyvin, niin Tampereen reissu olisi tiedossa jo tulevana viikonloppuna.

Yleensä Tampereen reissuni sisältää ylellisen yöpymisen Tammerissa. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli myös käydä teatterissa katsomassa Tampereelle siirtynyt Kinky boots. Päädyimme kuitenkin tällä kertaa karsimaan reissun sisällön ja keskitymme nyt yhteiseen aikaan tärkeiden perheenjäsenten kanssa.

Yövymme äitini ja siskoni kanssa Omenahotellissa ja aamiaiset sekä iltapalat ostamme huoneeseen itse. Tällä järjestelyllä vähennämme jo aika paljon kontakteja. Voi olla, että hieman kiikkerällä (ja yleensä vähän rikkinäisellä) Omppuhotellin vuodesohvalla nukkuessa tulee Tammeria ikävä, mutta näin mennään tällä kertaa. Tärkeintä on päästä viettämään aikaa läheisten kanssa, paikasta viis!

Onneksi kohta on taas joulu ja ihanan breikin arkeen tuova joululoma. Kyllä sitä aina tässä vaiheessa vuotta odottaakin!

Oletteko Te tänä syksynä uskaltautuneet reissaamaan koti- tai ulkomailla? Tai onko jouluksi matkoja suunnitteilla? Minä aion taas suunnata jouluksi vanhempieni luo, mutta toivon tosi kovasti, että keväällä, kahden vuoden reissaamattomuuden jälkeen, pääsisi edes hetkeksi uusiin maisemiin. Serkkuni uusi talo Italiassa olisi ihana nähdä, tai toisen, Portugalissa asuvan serkkuni taaperoa olisi kiva päästä moikkaamaan.

Saapa nähdä missä vaiheessa pandemiatilanne on keväällä. Ei me tästä kokonaan eroon taideta päästä koskaan.

Kuvat: Ida Hanhiniemi

6

(5) Kommentit

  1. Tarja says:

    Työmatka Brysseliin. Sitä veivattiin viime hetkiin asti, mutta lähdettiin. Tuntui virkistävät meistä kaikista! Turvallisuudesta pystyi hyvin huolehtimaan. Tuntui, ettei hotellisakaan ollut muita kuin meidän seurue. Kukaan ei tiettävästi matkalta tartuntaa saanut.
    Maaliskuulle on varattuna koko perheen matka. Yhtään ei osaa ajatella, mikä tilanne sitten on ja miten rokotukset vielä sitten suojaavat. Tuntuu, että elämää kuitenkin haluaa vähän suunnitella, eikä jättää kaikkia merkkihetkiä koronan takia juhlistamatta.
    Eipä olisi pari vuotta sitten uskonut, millaiseksi meidän elämä muotoutuu!

    1. Voi Tarja, ihaillen katselinkin kuviasi Brysselistä Instassa. Oli varmasti mahtava päästä vähän jonnekin toisaalle tuulettamaan mieltä!

      Joo, eipä olisi pari vuotta sitten uskonut millaiseksi tämä elämä muuttuu. En olisi uskonut, että vielä joskus joutuu jännittämään Tampereen matkaa. Voi itku! 🙁 Toivottavasti kevään reissunne toteutuu. Ei kai se muu auta kuin yrittää elää jatkossa niin normaalisti kuin mahdollista, vaikka tauti ei keskuudestamem poistuisikaan.

  2. Tämä maailman tilanne ei innosta matkustamaan. Valitettavasti täytyy todeta, että oma maailmankuva on mennyt aivan uusiksi ja olen huomannut, että tässä on isompi kuvio taustalla. Elän päivä kerrallaan, olen kiitollinen tästä hetkestä ja toivon, että historia ei toistaisi itseään.

    1. Kurjaa Vivi kuulla, että pandemia on vaikuttanut maailmankuvaasi. Uskon kuitenkin, että jollain tavalla me kaikki olemme tänä aikana muuttuneet. Se on kyllä totta, että jokaista hetkeä arvostaa nykyään joka päivä enemmän ja enemmän.

  3. […] edellisessä postauksessani haaveilla muutamasta minireissusta tulevien viikkojen aikana. Nyt kaksi kolmesta suunniteluista […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.