Murtunut kyynärpää ja kiitollisuutta paljosta

tunnetila: sekava

Täällä sitä sujuvasti kirjoitellaan blogipostausta, vaikka toinen käteni on kantositeessä. Kun vasen käsi on poissa pelistä, kirjoittaminen on hämmentävän vaikeaa. Mutta kuulkaapa tätä: en kirjoitakaan tätä postausta käsin, vaan sanelen tekstiä Google docsiin!

On mahtava huomata, miten hienosti sanelutekniikka nykyään toimii! Joudun jälkeenpäin lisäämään välimerkkejä ja satunnaisia kirjaimia sinne tänne, mutta pääosin sanelu toimii lähes moitteettomasti. Niin kätevää!

Kuten Instagram -seuraajani jo tietävät, liukastuin tiistaina työpaikkani pihalla ja kaatuessani mursin kyynärpääni. Näin jälkiviisana voi vain todeta, että näillä keleillä olisi pitänyt pysytellä turvallisesti kotona etätöissä. Noh, toivotaan että 3 viikkoa kantositeessä tekee kädelle ihmeitä. Haaveissa on, että käsi paranee nopeasti.

Sairastaminen ei sovi kaltaiselleni aktiiviselle ihmiselle ollenkaan. Jaksan pari päivää maata paikoillani, mutta sen jälkeen seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja alan murehtia ihan kaikkea. Siksi päätin laatia pienen kiitollisuuslistan asioista, jotka tässä nimenomaisessa casessa ovat hyvin.

Ensinnäkin olen onnekas, että satuin kaatumaan vasemman käteni päälle. Nyt kun huomaan, miten vaikeaa yhdellä kädellä toimiminen on, en voi kuin kauhulla miettiä miten pulassa olisin, jos oikea käteni olisi kantositeessä.

Näin terveysasemalla useita itsensä loukanneita. Moni heistä tuli vastaan kyynärsauvoin. Heidän vaivalloista etenemistään katsoessani olin kiitollinen myös siitä, että olin itse loukannut käteni. Myös päävamma olisi ollut mahdollinen, joten jälleen olin valmis uhraamaan kyynärluuni, jos joku paikka kerran piti murtaa.

Onneksi luussa on vain murtuma eikä käteni ole poikki.

Yksi tärkeimmistä kiitollisuuden aiheista, joita minulla tällä hetkellä on, on kaikki läheiset. Ja tietysti Te, someseuraajani. Se viestien määrä, jota olen Teiltä näiden päivien aikana saanut, on uskomaton! Viestinne oikeasti tsemppaavat minua ja auttavat jaksamaan.

Kiitos kaikista kirja- ja nastakenkävinkeistä, kiitos huolenpidosta. On ihana huomata, miten empaattisia ja hyvällä tunneälyllä varustettuja ihmisiä olen onnistunut saamaan lähelleni. Tässä somekiusaamisen maailmassa tuo ei ole itsestäänselvyys.

Tai no, suurin osa ihmisistä on varmasti pohjimmiltaan hyviä ja haluaa toisille parasta, mutta se pieni prosentti, joka kylvää riitaa ja eripuraa, on valitettavan äänekäs. Onneksi Te ette ole sellaisia. Päinvastoin. Kiitos siis että olette mukanani iloissa ja suruissa. Se on todella arvokasta.

Vaikka olen sitä mieltä, että asioita saa ja pitää välillä surra, murehtia ja märehtiä, niin kurjissa ajatuksissa ei kannata jäädä vellomaan. Kun vähän kaivelee, niin kyynärpään murtumiseenkin sai liitettyä aika monta positiivista asiaa. Toivotaan että positiiviset ajatukset auttavat paranemisprosessissa. Tai jos eivät auta, niin ne tekevät sairastamisesta ainakin vähän siedettävämpää.

Mukavaa viikonloppua Teille kaikille! Minä jatkan toipumista suklaakippo terveen käden kainalossa. Ja hei, olkaa ulkona supervarovaisia!

15