Kadonnut makuaisti ja muita murheita

tunnetila: toivottomuus

Tee, kahvi, aromaattinen juusto, ruisleipä, suolakurkku, sitruuna, salmiakki, sour cream & onion -sipsi, tikka masala paneer-juustolla ja basmatiriisillä. Ihan sama mitä suuhuni laitan, ne kaikki maistuvat tällä hetkellä samalta. Eli ei miltään. Tuore sitruuna kirvelee huulia ja chili tuntuu polttavalta kurkussa, mutta maku, tai siis mauttomuus, on kaikessa silti sama.

Nyt Se on siis myös täällä. Tuo maailman pariksi vuodeksi sekoittanut virustauti.

Tauti alkoi kurkkukivulla, päänsäryllä ja kokovartalokolotuksella. Kotitestit näyttivät parin päivän ajan negatiivista ja ehdin jo toivoa, että vaikka olin altistunut, selviäisin pelkällä tavallisella flunssalla. Kävin kuitenkin virallisessa testissä ja testitulos oli positiivinen.

Oireeni ovat pysyneet lähes koko ajan samoina. Välillä kolotukset ja kiputilat ovat olleet lievempiä, välillä etenkin murtunutta kättä on särkenyt ihan vietävästi. Lisäksi yhtenä päivänä kärsin kovasta kuumeesta. Silloin särki erityisesti kättä, korvia, niskaa, leukoja ja polvia. Omituiset kipupisteet.

Pohdin edellisessä postauksessani mitä jos sairastun nyt edes pienesti, enkä jaksa jumpata kättäni? Voiko paraneminen keskeytyä? Voiko käsi jäädä lopullisesti virheasentoon tai jäädä kipuilevaksi? Tuo pelkäämäni tilanne on ollut nyt totta, ja käden tila huolestuttaa minua kovasti. Pelkojani ei ole lainkaan helpottaneet saamani kommentit vaarallisista jälkitaudeista, tai vaikkapa tämä kovasti tsemppaava lausahdus: ”Se virushan pystyy tunkeutumaan mihin vaan! Se voi nyt ihan hyvin tunkeutua sun käden murtuneeseen luuhun ja aiheuttaa pysyvän haitan, esim. reuman!”

Kiitos, juuri tämän halusinkin kuulla, kun muutenkin on paha mieli ja kaikki huolestuttaa.

Kun vain pötköttelee sängyssä eikä oikein muuta voi eikä jaksa, niin somen ja uutisten selaaminen on yleensä helppoa ja leppoisaa ajanvietettä. Toisin on nyt. Jos en törmää somessa sodasta kertoviin uutisiin, niin törmään juttuihin, joissa kerrotaan miten voi helpottaa ahdistusta synkän uutisvirran keskellä. Vinkkeinä on ne ainaiset omatkin lempparini, eli liikunta, ulkoilu ja herkuttelu.

Tosi kiva saada tähän hetkeen noita vinkkejä, sillä mitään muuta en pääni kasassa pitämiseksi haluaisikaan nyt tehdä, kuin päästä treenaamaan, kävelylle aurinkoiseen säähän tai syömään pullaa. Sairaana en pysty kuitenkaan juuri muuhun kuin pötköttelyyn. Makuaistin mentyä herkutellakaan en voi, joten alkaa olla aika vähissä kaikki arjesta irrottavat piristävät asiat.

Asia mikä onneksi ilahduttaa, on ulkona paistava aurinko. Vaikka en nyt pääse ulos siitä nauttimaan, niin se on silti lupaus saapuvasta kesästä. Toinen asia, josta huomasin äsken saavani iloa, oli omenan rouskuttelu. Ei omenakaan miltään maistunut, mutta siitä tuli kuitenkin suuhun raikas tunne ja rouskuttaminen oli mukavan aktiivista tekemistä. Pieneksi on ilot käyneet.

Toivottavasti Teillä kaikilla menee paremmin kuin meikä-marmattajalla. Toivottavasti olette pystyneet pitämään maailman murehtimiseen sopivasti etäisyyttä. Pidetään peukkuja, että seuraava postaukseni sisältäisi jo iloisempia asioita.

19

(10) Kommentit

  1. Toivottavsti paranet pian.

    Ihmisten hyvät teot ovat nostaneet apeaa mielialaa. Klaus kävi hakemassa viisi Ukrainan pakolaista Suomeen viime viikolla ja kälyni Mariia on kerännyt Unicefille tuhansia euroja tekemällä rannekoruja, joita voi lunastaa häneltä tekemällä vähintään 50€ lahjoituksen Unicefille. Pieniä putkia, mutta merkityksellisiä autetuille.

    1. Kiitos Tuuli! <3 Olen ilolla seurannut läheistesi upeita auttamisen tekoja. Niin hienoa työtä molemmilta! <3 Itse olen lahjoittanut rahaa täältä sängyn pohjalta. Mihinkään muuhun ei oikein nyt pysty. Toivotaan että tuo hulluus loppuu pian, ja nuo kerätyt varat voitaisiin käyttää jälleenrakentamiseen ja ihmisten hyvinvointiin sodan jälkeen. Tilanne on aivan kestämätön. 🙁

  2. Siis pieniä tekoja…

    1. <3

  3. Kikka says:

    Oi, ikava juttu. Lepaile ja eti vaikka joku uus sarja katottavaks. Jos et oo viela kattonu ruotsalaista Bonus Family Netflixista, suosittelen. Toppen!

    Pikasta paranemista. Ymmarran etta maholliset jalkiseuraukset mietityttaa mutta yrita laittaa ne omaan pikku lokeroonsa. Kylla se siita. Potkottele ja popsi omenoita ja toivottavasti pian parempia herkkuja makuaistin kanssa!

    1. Ihana kuulla sinusta Kikka! Ja kiitos tsemppaamisesta. Ei tässä muu auta kuin elellä päivä kerrallaan ja toivoa, että parempia päiviä olisi tulossa. Ärsyttää vaan kun olo tuntuu junnaavan paikallaan. Mut ei auta kuin ottaa lisää omenoita rouskuteltavaksi. 😀

  4. Suosittelen meditointia ja lepoa. Meditoinnilla on positiivisia vaikutuksia, joten sitä kannattaa tehdä joka päivä. Olen myös parantanut itseäni meditoinnin voimalla.

    1. Kiitos Vivi! <3

  5. Hups, kommentti lähti ennen aikojaan! Eli jos lohduttaa, olen parantanut itseäni meditoinnilla ja minua se on auttanut suuresti. Siksi voin sitä suositella. Ja tietenkin toivon kovasti paranemisia sinulle! Suurimmalle osalle se on onneksi lievä ja voit tehdä paljon oman immuniteetin vahvistamiseksi, kuten esim. huolehtia D- ja C-vitamiinien saannista. Ja onhan tuota itse tautia mediassa paljon liioiteltu. Enkä näin sano vain minä, vaan Salmisen Mika on tämän myös myöntänyt julkisesti. Eli kannattaa jättää uutiset ja keskittyä omaan itseensä ja paranemiseen. Tsemppiä!

    1. Olen onnistunut jättämään uutiset ja oikeastaan koko somen viime viikkoina tosi vähälle, ja se on tehnyt kyllä hyvää! Ei toki ole minua parantanut, mutta mieli on ainakin parempi. 🙂 Meillä puolisoni pääsi taudista tosi vähällä, minulla on sitkeämpää sorttia. Mutta toivotaan että tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.