tunnetila: skarppaus
Leppoisa kesä ja puihin kiipeily on loppu nyt! On syyskuun ensimmäinen päivä.
Sisällä alkaa olla jo päivisin niin hämärää, että täytyy käyttää valoja nähdäkseen mitään. Vettä sataa kaatamalla, metroasemat ja epäonniset ravintolat suljetaan kun vesi tulvii sisätiloihin. Ulos lähtiessä joutuu kaivamaan esille sukkia, umpinaisia kenkiä ja sadetakkeja. Sandaalit ja kepeät kesäasut pakataan jemmaan seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi. Missäs se D-vitamiinipurkki taas olikaan?
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan haaveilla ikuisesta kesästä. Paljaat varpaat, ihoa lämmittävä aurinko ja käsivarsia hivelevä lämmin tuuli ovat vaan niitä parhaita juttuja mitä tiedän. Kesän mukanaan tuoma huolettomuus ja löyhemmät aikataulut ruokkivat luovuutta. Yleinen hyvinvointini on kesäkuukausina vaan niin paljon parempi. Suhtautumiseni kaikkeen on kesäisin jotenkin lempeämpi.
Mitenkähän tuota lempeyttä ja huolettomuutta saisi tuotua mukaan myös syksyyn? Auttaisiko, jos yrittäisi jatkaa elämistä kuten kesällä? Pyrkisi jatkuvasti elämään ilman liiallista suorittamista.
Toisaalta luulen, että selviän pimeästä ja sateisesta kaudesta paremmin kun minulla on selkeät raamit ja aikataulut, joita noudattamalla pysyn kiinni arjessa. Kun suoritan aikatauluja päivä kerrallaan voin todeta, että jes, yksi viikko on tullut taas hoidettua kunnialla läpi.
Kalenterini alkaa olla syksyn osalta aika pinkeänä kaikenlaisista merkinnöistä, ja tavallaan se tuo arkeen tuttuutta ja turvaa. Tuntuu hyvältä tietää, että syksyllä on kaiken arkisen suorittamisen lisäksi myös paljon kivoja juttuja joita odottaa.
Että ehkä ne arjen rutiinit ovat sittenkin syys-, talvi- ja kevätkuukausien pelastus. Kesäkuukausina voi sitten olla hetken aikaa kuin ne kuuluisat Ellun kanat, ja antaa itselleen hyvällä omatunnolla vähän siimaa kaikesta suorittamisesta.
Syksy on nyt täällä, sille ei voi mitään. Yritetään siis tehdä siitä paras mahdollinen meille kaikille. Muistetaan ne valoa ja tunnelmaa luovat kynttilät, kaneliset kaura-omenapaistokset, pehmeät neuleet ja ystävien tapaamisen tärkeys. Ollaan toisiamme varten ja kysellään kuulumisia. Ettei kenenkään tarvitsisi kohdata syksyn mukanaan tuomaa pimeyttä yksin.
14