Tavoitteena maalilinjan ylitys – Kuinkas sitten kävikään?

tunnetila: jännitys

Lauantaiaamu, 9.9.2023, klo 10.00..

Olen ollut koko aamun niin jännittynyt, että mahaan sattuu. Söin tuhdin aamiaisen vaikka tuntui, etten jännitykseltäni pysty syömään mitään. Heikotus ja jännityksestä johtuva hontelo olo on kuitenkin saatava nyt pysymään poissa, joten ruoan saaminen alas on tämän päivän prioriteettilistallani ykkösenä.

Ai mikä minua jännittää? No se, että olen ilmoittautunut illalla juostavaan Midnight Runiin, ja siellä 10km:n juoksusarjaan.

Ja mikä tuossa sitten jännittää? No esimerkiksi se, etten ole ikinä tätä ennen yrittänyt juosta kymmentä kilometriä. Iso osa juoksua harrastavista ihmisistä kipaisee kympin lenkin aamuisin kevyenä peruslenkkinä, mutta minä en ole vielä koskaan jaksanut juosta kymmentä kilometriä, tai no, en ole koskaan edes uskaltanut yrittää.

Kuten Sport-geenitesti (testi tehty kaupallisessa yhteistyössä) minulle muutama vuosi sitten kertoi ”Molemmat alleelisi (suorituskykyyn liittyen) ovat räjähtävää voimaa tuottavia ja suorituskykysi on tältä osin painottunut nopeusvoimaan. […] Nämä perinnölliset ominaisuutesi kasvattavat kestävyyskuntoasi hieman keskivertoa hitaammin”.

Kehoni ja suorituskykyni on siis parhaimmillaan pikamatkoilla tai vaikkapa salitreenauksessa, ei hitailla pitkän matkan juoksulenkeillä. Vaikka olen aina liikkunut paljon ja ollut monilla mittareilla mitattuna tosi hyvässä kunnossa, en ole silti jaksanut juosta kuin ihan lyhyitä pätkiä kerralla.

Jännitystä illan koitoksen suhteen lisää se, että puolitoista vuotta kestäneen sairastelun aikana luulin jossain vaiheessa, etten voi juosta tai liikkua aktiivisesti enää koskaan. Sykkeeni nousi välillä jo kävellessä niin hurjiin lukemiin, että olin tämän tästä EKG:ssä ja sydänfilmejäni seurattiin säännöllisesti.

Pientä toivoa paremmasta toi lopulta sydämen rasitustesti, josta sain huojentavia uutisia. Testissä poljetaan pyörällä äärirajoille asti, ja sydämen toimintaa ja hapenottokykyä monitoroidaan tarkasti koko rasituksen ajan. Jaksoin testin aikana polkea pyörällä hyvin, ja sydän sai koko ajan tarvitsemansa määrän happea. Tuon testin jälkeen uskaltauduin (lääkärin luvalla) aloittamaan pikku hiljaa hyvin maltillisen lenkkeilyn.

En uskaltanut lähteä lenkeille suin päin, joten otin osaa Hanna Himangan ja Joonas Laurilan järkkäämään ihka ensimmäiseen JOOHANRUNiin syystalvella 2022. Olin jutellut Hannan kanssa sairastelukierteestäni, ja ihana Hanna halusi tarjota minulle JOOHANRUN juoksukurssin testimielessä. Emmehän voineet tietää, pytynkö osallistumaan juoksuohjelmaan lainkaan.

Kiitos Hannan ja Joonaksen, otin sairastelukauden jälkeen ensimmäisiä haparoivia juoksuaskeleita syksyllä 2022. Siitä lähtien olen jolkotellut menemään pieniä lenkkejä aina terveenä ollessani. Välillä olen ollut mukana JOOHANRUN-kursseilla (kurssit on mahtavia, suosittelen jokaiselle juoksemisesta haaveilevalle!), välillä olen juossut kursseilta saamillani opeilla ihan muuten vaan.

Juoksemiseni on edelleen sillä tasolla, että vuorottelen jokaisella lenkillä kävelyä ja juoksua. En ole vieläkään tehnyt yhtään lenkkiä ilman välikävelyitä, ja miksi tekisin? Liikettä se kävelykin on, ja vie yhtälailla eteenpäin. Ylämäkiä en esimerkiksi jaksa juosta ollenkaan ja se on ihan ok.

Illalla on siis edessä Midnight run -tapahtuma ja elämäni ensimmäinen 10km:n juoksu! Juoksu, jota en siis tietenkään aio juosta kokonaan, vaan rytmitän juoksua tutuilla välikävelyillä. Tärkeimpänä tavoitteenani on päästä maaliin asti. Ja vaikka olisin koko porukan viimeinen, niin mitä sitten. Jonkun on kuitenkin oltava viimeinen.

Ja jos voimat hiipuu, jalat alkaa krampata tai polvi vihoitella, niin on myös ihan ok keskeyttää juoksu. En ole tuolla yrittämässä kovaa aikaa tai näyttämässä mitään yhtään kenellekään, en edes itselleni. Olen ihan valtavan ylpeä jo siitä, että olen uskaltanut ilmoittautua mukaan. Vuosi sitten tähän aikaan nimittäin luulin vielä, etten pysty enää koskaan juoksemaan.

–

Postaus päivitetty: Lauantai-ilta 9.9.2023 klo 23.00.

Elämäni ensimmäinen kymppi on takana! Juoksu kulki, askel oli kevyt ja vauhti oli koko ajan tosi tasainen. Juoksin koko matkan, askeltakaan en kävellyt. Ohittelin ihmisiä ylämäissä! Tulin täysissä voimissa maalilinjan yli.

Jestas sentään miten iloinen olen, ja aivan tolkuttoman ylpeä itsestäni! Ylitin kaikki tavoitteeni moninkertaisesti!

 

15