Kun huolikehä ei riitä

tunnetila: huoli

Olette saattaneet joskus kuulla Vaikuttamisen kehät -mallista. Mallilla pyritään auttamaan ihmisiä käsittelemään heidän elämäänsä vaikuttavia huolia ja murheita. Mallissa paperille piirretään sisäkkäin kolme ympyrää, joista keskimmäinen ympyrä on pienin, ja sitä ympäröi kaksi suurempaa kehää.

Sisimmälle, kontrollin kehälle kirjoitetaan asioita, jotka aiheuttavat sinulle päänvaivaa, mutta joihin voit itse vaikuttaa. Tällainen asia voi olla vaikka joku päätös, johon voit vastata kyllä tai ei, ja asia ratkeaa omalla päätöksellä haluamaasi suuntaan.

Keskimmäiselle, vaikuttamisen kehälle kirjataan niitä asioita, joihin voit omalla toiminnallasi vaikuttaa, mutta joista et voi päättää. Uloimmalle, huolen kehälle tulevat ne asiat, joihin et voi vaikuttaa tai joista et voi päättää.

Kuulin mallista ensimmäistä kertaa vuosia sitten, ja olen pitänyt sitä aika hyvänä ohjenuorana. Moni yöuniini negatiivisesti vaikuttanut asia on ratkennut sillä, kun olen todennut että tämän asian minä voin itse päättää, eli nyt loppuu soutaminen ja huopaaminen, joo vai ei, ja olen tehnyt näin vaikeitakin päätöksiä.

Toista vaikuttamisen kehää olen käyttänyt esimerkiksi silloin, kun mursin kyynärpääni. En jäänyt murehtimaan murtumaa, vaan aloin heti kuntouttaa kättä kun sain siihen luvan. Treenasin käden liikeratoja ja voimaa niin paljon kuin pystyin, vaikken lopulta voinut vaikuttaa siihen, toimiiko käsi enää koskaan niin kuin ennen murtumaa. Tiesin kuitenkin tehneeni parhaani ja päätin, että se saa riittää.

Uloimmalle huolen kehälle olen pyrkinyt sijoittamaan kaikista suurimmat huolet ja murheet, esimerkiksi maailmalla käytävät sodat ja pandemiat, jotka ovat nekin välillä vieneet yöunet. Toki olen voinut antaa keräyksiin rahaa, olen hankkinut Suomeen tulleille ukrainalaisille ruoka-avustuksia jne., eli pienesti olen pyrkinyt vaikuttamaan myös näihin ulkokehällä oleviin ns. isoihin asioihin, mutta omalla toiminnallani en voi sotia, pandemiaa tai ilmastonmuutosta lopettaa.

Vaikuttamisen kehät ovat olleet elämässäni jo pitkään ja auttaneet jäsentelemään asioita. Mutta mitä tehdä silloin, kun kohdalle sattuu niin suuri huoli ja murhe, että tuntuu ettei mikään huolikehä riitä? Kun huoli on henkilökohtainen ja niin valtava, että se vyöryy jokaiselle kehälle, vaikka järjellä ajateltuna tiedän, etten voi vaikuttaa asioihin millään tavalla.

Toivon sydämestäni voimia jokaiselle, jonka uloin huolikehä on niin täynnä, ettei asioiden jäsentely tai järjellä ajatteleminen ole enää mahdollista. Yritetään vaan muistaa hengittää.

21