Kun läheinen sairastuu

tunnetila: huoli

Kun läheinen, rakas ja tärkeä ihminen sairastuu yhtäkkiä vakavasti, on siitä kumpuava huoli jotain aivan hirveää.

Omat sairastelut, esimerkiksi kivuliaat ja lähes liikuntakyvyn vievät välilevyn pullistumat pääasiassa vain vituttavat, mutta kun huoli on todellinen ja toisesta, se tuntuu musertavalta. Kun mitään ei voi tehdä, vaikka kuinka haluaisi. Kun asiat eivät muutu, vaikka kuinka nipistäisi itseään ja yrittäisi ravistella itseä hereille painajaisunesta.

En ole viimeiseen kuukauteen syönyt kunnolla. Vatsaan on sattunut joka päivä ja ruoka on tuntunut takertuvat kurkkuun. Unta on riittänyt yössä muutamaksi tunniksi, kunnes huolestuneet ajatukset ovat vaihtaneet unen kanssa paikkaa. Väsymys ja murehtiminen ovat tehneet minusta tunteet pinnassa olevan zombien, joka unohtelee asioita ja pidättelee itkua palavereissa.

Minulle on ehdoteltu sairauslomaa, mutten ole halunnut sitä. Työt tuovat kuitenkin arkeen ryhtiä ja muuta ajateltavaa. Mitä siitä muka tulisi, jos olisin sairauslomalla? Minulla olisi ihan liikaa aikaa murehtia läheisen tilan lisäksi kertymään jäävää työtaakkaa. Onneksi etätyö mahdollistaa huoli-itkut kesken työpäivän, ja sen jälkeen olo taas hetkeksi helpottuu.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, etten ole vielä tähän ikään mennessä menettänyt ydinperheestäni tai läheisestä ystäväpiiristäni ketään. Olen tästä ihan valtavan kiitollinen. Ymmärrän, miten etuoikeutettua on saada pitää rakkaat ihmiset lähellä näin pitkään.

Mutta sellaista on elämä. Juuri kun alat kokea elettyjen vuosien mukanaan tuomaa rauhaa, sen ihanan henkisen seesteisyyden, joka poistaa elämästä turhan hötkyilyn ja alat kunnolla nauttia aikaansaannoksistasi, mahdollisesti myös elämäsi aikana kerrytetystä taloudellisesta turvasta, tuo rauha ja turvallisuudentunne repäistään pois.

Mitä vanhemmaksi elää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä elämästä alkaa poistua tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Sitähän tämä elämä on. Saamista ja luopumista. Olen ollut koko tähänastisen elämäni vahvasti saamapuolella, ja toivon koko sydämestäni, että saisin elää onnellisten tähtien alla vielä muutaman vuosikymmenen, ja että saisin pitää kaikki rakkaat lähelläni vielä pitkään.

Saimme sairaalasta tänä aamuna hyviä uutisia ja olo on juuri nyt toiveikas. Jatketaan tästä eteenpäin päivä kerrallaan, ja yritetään olla murehtimatta huomisesta. Ollaan läsnä tässä hetkessä ja rakastetaan ehdoitta, sillä tulevalle emme juuri nyt voi mitään.

Rakkautta Teidän kaikkien päivään! Ja näin isänpäivänä vielä bonushalit kaikille isille ja isätyyppisille hahmoille. Olette tosi tärkeitä!

32