tunnetila: tykkäys
Jokainen minut vähän paremmin tunteva tietää, että minulle pukeutumisessa tärkeintä on mukavuus ja se, että on pukeutunut ns. säähän sopivasti. Hikoilu ja paleleminen ovat molemmat ärsyttäviä olotiloja. Ja se, jos kastuu sateessa läpimäräksi, se vasta hirveää onkin.
Jalkojen kastumisen olen saanut taklattua jo vuosia sitten, siis silloin, kun aloin käyttää pääsääntöisesti Pomarin kenkiä (Pomar on pitkäaikainen yhteistyökumppanini*). Isossa osassa kotimaisen Pomarin kengistä on Suomen säätiloihin sopiva goretex-pinnoitus. Se tunne, kun jalat pysyy kuivina ja lämpiminä, vaikka seisoisit tyylikkäät nahkakengät jalassa vesilätäkössä, on yksi parhaista!
Myös sadetakkeja olen rakastanut jo pitkään, mutta myönnettävä on, että vähänkin lämpimämmällä säällä sadetakissa hikoilu ei ole suosikkiasioitani. Vaikka minulla on upeita ja teknisiä sadetakkeja, niiden hengittävyys on silti aina hieman ongelmallista. Mutta NYT, nyt olen kuulkaa löytänyt kaikille syksy- ja kevätsäille takin, josta minulla ei ole yhtään huonoa sanaa sanottavana!
takki Voglia* (saatu alennusta), merinopoolo Katri Niskanen, nahkahousut Malene Birger, laukku Johanna Gullichsen, kaulaliina Balmuir*, tennarit Pomar*, korvikset itse tehty, sormus Lillan Helsinki*
Kotimaisen Voglian IRIS-takki on IHANA!! Ihastuin takkiin jo pari vuotta sitten kun sen ensimmäisen kerran Voglialla näin. En kuitenkaan ostanut takkia silloin, sillä etsinnässä oli tuolloin pidempi trenssi.
Parin vuoden ajan olen aina vuodenaikojen vaihtuessa muistellut Iristä, ja tänä syksynä, kun yhdellä Tampereen reissullani kastuin matkalla hotellille ja levittelin märkiä vaatteitani kuivumaan ympäri hotellihuoneen pientä kylppäriä, päätin hakea itselleni oman Iriksen. Olihan Iris ulkoiselta olemukseltaan ihanan rento ja tyylikäs, mutta kaiken lisäksi sen kangas on myös vettä hylkivää.
Oman Irikseni löysin Tampereelta Mielan valikoimista (tuotteesta saatu brand ambassador-alennus*), enkä muista, että olisi ollut hetkeen näin tyytyväinen mihinkään ostokseeni. Takki on juuri sitä, mitä olen pukeutumiseeni jo vuosikaudet kaivannut, mutta en vain ole ymmärtänyt sitä aikaisemmin.
Reilunkokoisen takin alle mahtuu paljon kerroksia, joten palelu ja hikoilu on kerroksia muuttamalla hallittavissa. Pienet vesisateet pysyy hyvin takin ulkopuolella (kaatosateessa en ole vielä takki päällä ulkoillut) ja olo on kaikesta mukavuudesta ja säähän sopivasta pukeutumisesta huolimatta tyylikäs.
Tykkään myös takin kauluksesta, joka pystyyn nostettaessa suojaa hyvin kaulaa. Ehkä jos yhden asian voisin takkiin vielä toivoa, niin se olisi huppu. Tosin minulla on niin söpö neuloshuppu odottamassa viileämpiä säitä, että huppu voisi olla sen kanssa vähän tiellä.
Mutta siis, ihana takki, ja iloitsen siitä näillä säillä joka päivä. Ennustan meille Iriksen kanssa pitkää, onnellista ja (positiivisessa mielessä) kuivaa tulevaisuutta!
Kuvat: Anna-Maria / SecretWardrobe
9