tunnetila: vinkkaus
Kävin viime vuonna aika paljon teatterissa. Näin todella erilaisia esityksiä useilla eri näyttämöillä. Näin mm. seuraavat näytökset: Rakas Evan Hansen* (Helsingin Kaupunginteatteri, *lehdistölippu saatu), Neljän päivän läheisyys (& Espoon teatteri), Edith Piaf (Tampereen Teatteri), Isobroidi & Pikkubroidi (Teatteri Jurkka), sekä Joitakin keskusteluja merkityksellisyydestä (Q-Teatteri). Nyt alkuvuodesta olen ehtinyt teatteriin kerran. Näin Takomosta Kansallisteatterin lavalle siirtyneen näytelmän Jäähyväiset kahvihuoneille.
Näin vuoden aikana teoksia hyvin erilaisista genreistä. Mukana oli esimerkiksi musikaaleja, kreisikomediaa ja koko perheen satu (Saiturin joulu Tampereen Teatterissa), mutta silti jokaisessa näkemässäni teoksessa oli taustalla samoja teemoja: yksinäisyys, ulkopuolisuus ja elämän merkityksellisyyden pohtiminen yksilötasolla.
Viime vuodet ovat olleet raskaita varmasti meistä jokaiselle. Tai ihme olisi, jos ei maailmalla vellonut pandemia ja siitä seurannut poikkeustila, tai viimeistään jatkuvasti lisääntyvät sodat, vaikuttaisi ihmisten mieliin. Teatterien tarjontaan nämä ajat ovat selvästi vaikuttaneet.
Vaikka tavallaan toivon aina teatteriin mennessäni, että unohtaisin seuraavien tuntien ajaksi omat ja maailman murheet, ja että pääsisin pakenemaan arjesta naurun ja ilon maailmaan, niin koen silti tärkeäksi, että teatterin avulla esille nostetaan myös vaikeita aiheita, joista muuten saattaa olla hankalampi puhua.
Näihin teemoihin liittyi myös erittäin vahvasti vuoden 2022 lopun oopperatapaus, Kaija Saariahon Innocence, jossa käsiteltiin kouluampumista.
Helsingin Kaupunginteatterin Rakas Evan Hansen on juuri tähän aikaan sopiva tärkeä musikaali, jossa puhutaan kipeistä asioista, erehdytään, kohdataan haasteita ja opitaan virheistä. Etenkin nuorille katsojille sopiva musikaali antaisi varmasti ajattelemisen aihetta ja keskustelunavauksia vaikkapa kouluihin. Voi miten olisin itse nuorena nauttinut, jos olisimme käyneet oman luokan kanssa teatterissa!
Rakas Evan Hansen pähkinänkuoressa:
Connor Murphyn vanhemmat löytävät kuolleen poikansa taskusta kirjeen. Se on erään lukiolaispojan, Evan Hansenin, itse itselleen kirjoittama tsemppikirje. Se on kirje, jota ei ollut tarkoitus kenenkään nähdä, joka johti valheeseen, jota ei olisi koskaan pitänyt kertoa.
Tästä saa alkunsa tapahtumien pyörre, jonka keskellä on Evan Hansen, yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö lukiolainen, joka haluaisi löytää itsensä ja tulla nähdyksi.
Rakas Evan Hansen on rakastettavan aito musikaali, jolla on suuri sydän. Se on syvästi inhimillinen, voimakkaasti koskettava ja hyvin samastuttava musikaali täynnä toivoa. Rakas Evan Hansenissa on kaunis musiikki, toinen toistaan upeampia balladeja ja tarttuvia popbiisejä, jotka jäävät ihanasti soimaan päähän.
Rakas Evan Hansen on tarina itseksi kasvamisen vaikeudesta ja itsensä löytämisen voimasta. Se on tarina nuoruudesta, tarina vanhemmuudesta ja tarina nopeasti kasvavista lapsista ja äideistä, jotka pysyvät aina lapsensa rinnalla. (Teksti: HKT)
Rakas Evan Hansen menee vielä helmikuun loppuun HKT:ssa ja lippuja näyttää olevan vielä saatavilla. Jos et ole sitä vielä nähnyt, niin suosittelen aloittamaan teatterivuoden 2024 tällä maailmalla usein palkitulla musikaalilla.
Alkaneelle vuodelle minulla on jo liput kahteen uuteen ensi-iltaan. Saapa nähdä ollaanko myös tänä vuonna samojen teemojen ympärillä kuin viime vuonna, vai onko auringon alla nyt jotain uutta.
Käyttekö Te teatterissa? Olisiko Teillä mielessä joku näytelmä, joka minun täytyisi ehdottomasti nähdä tänä vuonna? Laittakaa teatterivinkit jakoon, niitä on aina tosi kiva saada!
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / HKT
6