Me mentiin naimisiin!

tunnetila: onni ja ilo

Voi kuulkaa, me mentiin naimisiin!

En ole koskaan ollut naimisiinmenijätyyppiä. En ole ikinä haaveillut prinsessahäistä, upeasta hääpuvusta tai jättimäisistä timanteista, joten kun päätimme mennä naimisiin niin sovimme heti, että teemme sen ihan omalla tyylillä ja vietämme meidän näköisen juhlapäivän.

Niinpä menimme naimisiin ihan kahdestaan, kertomatta asiasta kenellekään etukäteen. Varasimme jo kesällä ajan maistraatista joulukuulle vuosipäivämme yhteyteen, ja voitte kuvitella, että välillä oli vaikeaa olla kertomatta tulevaisuudessa siintävästä hääpäivästä kenellekään! Mutta yllätys onnistui täydellisesti ja oli ihana viettää mukava ja rakkaudentäyteinen päivä puolison kanssa kahdestaan. Kerroimme perheillemmekin uutisen vasta seuraavana päivänä.

Vihkimisen jälkeen kävimme illallisella Savoyssa ja yötä olimme Kämpissä. Ihanaa pientä luksusta molemmat!

Hääasuksi valitsin Katri Niskaselta valtavan kauniin Ariella -silkkipuseron ja puseroon yhdistin niin ikää Katri Niskasen mallistosta jo muutama vuosi sitten ostamani mustat Tulip -satiinihousut. Jalassa minulla oli Terhi Pölkin nilkkurit ja häälaukkuna Lovian musta nahkalaukku.

En halunnut hankkia häitä varten mitään turhaa, joten ainut uusi vaatehankintani oli tuo silkkipusero. Ja sitäkin voin käyttää ihan hyvin myös muualla kuin häissä. Olen sitä mieltä, että vaatteet on tarkoitettu pidettäväksi useammin kuin kerran!

Rennon, mutta silti tyylikkään ja juhlavan hääkampauksen minulle loihti luottokampaajani Mikko Woimasta. Simppelin perusmeikin tein itse. Halusin näyttää itseltäni, enkä olla yhtään virallinen tai omaan makuuni ”liian laitettu” minulle tärkeänä päivänä.

Korvissa minulla oli Aida Impactin helmikorvikset, jotka kunnostutin ennen juhlia. Lempikorviksistani toinen oli mennyt kovassa käytössä poikki, mutta onneksi Aida Impactilta voi ostaa korviksiin uusia renkaita. He myös huolsivat korvikset minulle uuteen uskoon paikan päällä odottaessani. Sain heiltä todella hyvää palvelua!

Kaulaan pujotin ikivanhan kultaketjun, johon ripustin helmikorukurssilla itse tekemäni helmiriipuksen. Tuntui kivalta yhdistää asuun jotain itse tehtyä!

Sormukset tilasimme lokakuussa Italian reissullamme milanolaiselta kultasepältä. Kävimme tutustumassa heidän pajaansa ja näimme missä sormukset tullaan valmistamaan ja kaivertamaan toiveittemme mukaisesti. Menimme tuolla samaisella Italian reissulla virallisesti kihloihin, joten päätimme että yhdet sormukset saavat ainakin toistaiseksi riittää.

Vaikka edellä totesin, etten ole haaveillut prinsessahäistä tai timanteista, niin nyt kun olen alkanut miettiä tarkemmin näitä sormusasioita, niin kyllä joku siro timantti olisi sittenkin aika kiva…

Suurimman haasteen päivään meinasi aiheuttaa hääkimppu. En nimittäin vielä häitä edeltävällä viikolla tiennyt, millaisen kimpun haluaisin. Selasin somea ja googlasin hääkimppuja tuntikausia. Eteeni tuli tuhansia valtavan kauniita kimppuja, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta.

Halusin yksinkertaisen, vuodenaikaan sopivan ja mieluiten kotimaisen kimpun. Lopulta marssin turhautuneena tuttuun kukkakauppaan ja päätin, etten poistu sieltä ennen kuin kimppu on valittu. Samalla hetkellä kun astuin sisälle kukkakauppaan näin sinne juuri tulleet valkoiset amaryllikset. Tiesin välittömästi, että siinä oli minulle se juuri oikea hääkukka. Yksinkertainen amaryllis täytti kerralla kaikki toiveeni hääkukan suhteen!

Hääpäivästämme tuli juuri sellainen kuin olimme toivoneet! Muistimme ottaa sormukset mukaan ja vihkiminen meni hyvin. Hääkukkani toimi upeasti hääasuni kanssa ja kietaisumalliseen silkkipuseroon sai taiottua ”laahuksen” hääkuvien ottamisen ajaksi. Illallinen oli todella herkullinen ja Kämp Span rauhallinen tunnelma jatkoi ylellistä fiilistä vielä seuraavaan päivään.

Hääkuvista puheen ollen, en voinut uskoa hääpäivän aamuna onneani kun katsoin ikkunasta ulos. Ulkona oli kuin tilauksesta alkanut sataa lunta! Olin toivonut valtavasti että saisimme lumisen päivän, ja tuo toiveeni toteutui. Otimme illan hämärtyessä hääkuvia myös ulkona, ja vaikka saatan näyttää kuvissa lumisateessa uitetulta koiralta, olin silti kuvien ottohetkellä valtavan onnellinen!