tunnetila: harmistus
Instagram -feediäni viime viikkoina seuranneet ovat nähneet elämäni hyvinkin valoisana. Olen saanut olla etätöissä kotona ja viettää kokonaisia päiviä sänkyyn pystytetyssä etätoimistossa. Kotona olen nauttinut kauniista keväisistä tulppaaneista, piristänyt aamuani raikkailla sitruunoilla ja juonut litroittan herkullista teetä kauniista teekupista.
Olen löytänyt monta kivaa kosmetiikkauutuutta, mm. tulevan kesän lempparikajalin, ja kihartanut hiuksiani päivien piristykseksi. Olen päässyt myös tutustumaan todella, siis todella erinomaiseen gluteenittomia tuotteita valmistavaan ruotsalaiseen brändiin nimeltä Fria, ja saanut Frian tutustumistilaisuudesta mukaan ihania leivonnaisia myös kotiin.
Kaiken tämän lisäksi kävin eilen vielä juhlistamassa blogikollegani Anskun blogin 5-vuotissynttäreitä ja nautiskelin juhlissa minttuisesta raakakakusta ja hyvästä seurasta. Samalla synttärireissulla kävin vielä Arelan varaston tyhjennyksessä ja ostin vaatekaappiin muutaman perusvaatteen lisää.
Instagram-feedin mukaan elämäni on siis näyttäytynyt hyvinkin mukavana ja leppoisana. Totuus on kuitenkin toinen. Olen ollut enemmän tai vähemmän flunssassa jo neljä viikkoa. Nieluviljely on otettu, poskiontelot ultrattu, keuhkot kuunneltu ja korvat tutkittu kahteen kertaan. Tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään, joten joku virus kehossani jyllää. Lääkärini totesi että viruksen aiheuttamat flunssat kestävät usein nelisen viikkoa, joten täytyy nyt toivoa että kun tiistaina tulee täyteen neljä viikkoa kamalaa oloa, oloni alkaa helpottaa.
Kivalta näyttäneet kotitoimistokuvat ovat siis johtuneet pääosin siitä, että oloni on ollut niin flunssainen etten ole jaksanut lähteä töihin. Onneksi etätyön tekeminen onnistuu. Sitruunasta olen yrittänyt saada lisää energiaa voimattomaan oloon ja särkeviin jäseniin. Ihanat herkkukuvat taas ovat niistä tilaisuuksista, joihin olen uskaltautunut osallistumaan työpäivien jälkeen. Suurimman osan viime viikkojen tilaisuuksista olen kuitenkin jättänyt väliin, ja olen pujahtanut suoraan töistä kotiin päästyäni peiton alle lepäämään. Muutamassa tilaisuudessa olen käynyt, sillä välillä on tullut sellainen olo, että on pakko päästä tapaamaan ihmisiä tai muuten pää räjähtää. Neljä viikkoa makaamista käy todella hermoille.
Muutoin elämäni on ollut viimeiset viikot niistämistä, yskimistä, nenäkannuttelua, korvasärkyä, kurkkukipua ja väsymystä. Ihan perseestä! Toivotaan että Instagramin siloiteltu maailma muuttuu pian todeksi eikä jokaisen kuvan taustalla ole tätä kipeää oloa.
Omasta tylsästä olostani huolimatta RAKKAUDENTÄYTEISTÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille! Olette huikeita arjen sankareita!
Ps. Muistattehan upean koruarvonnan. Valitse suosikkisi ja voita se täällä!
0
Minäkään en yleensä kerro huonoja asioita, em usko, että lukijat jaksaisi lukea ainakaan liian usein, mun huonoja juttuja. Kaikkea ei pidä paljastaa. Oli kiva nähdä eilen ?
Kiitos samoin Maiju, oli kiva nähdä!
Vaikka blogini heijastaa elämääni sen lähes kaikilta osa-alueilta, se ei ole todellisuudessa muuta kuin pintaraapaisu. Uskon (ja tiedän), että lukijani ovat fiksuja ihmisiä ja tietävät tuon. Mietin kuitenkin usein teinejä, jotka lukevat suosikkiblogejaan fanaattisesti ja ihannoivat bloggaajien upeaa elämää. Ajattelevatko he, että tuo on se kaikki mitä bloggaajan elämään todella kuuluu? Merkkilaukkuja ja täydellisyyttä vailla huolen häivää. Se on oikeastaan aika pelottavaa.
Tsemppiä ja paranemista sinulle Nina! Minusta on ihanaa, että olet rehellinen ja kerrot omasta elämästäsi sellaisena kuin se on. Myös bloggaajat ovat ihmisiä ja myös bloggaajat voivat sairastua ym. ym. En usko, että kukaan lukijasi ajattelee, että elämäsi on pelkkää kakkua ja kuoharia, kiharoita ja kajaleita. Ja on todellakin aika pelottavaa, että jotkut teini-ikäiset ehkä lukevat blogeja ja ajattelevat, että joidenkin elämä todella voisi olla pelkkää hattaraa ja kuplia ja tuntevat epäonnistuvansa, jos oma elämä ei ole lähellekään sellaista.
Ihania siitä huolimatta nuo postaukseen laittamasi kuvat ja niistä tulee hyvä mieli! Olet uskomaton ja ihana leidi, kun jaksat omasta kipeilystäsi huolimatta jakaa meille hyvää mieltä. Puhumattakaan siitä, että näytät kuvissa upealta! (tuo huivi… arvasit varmaan, että kiinnitän erityistä huomiota juuri huiviin ;))
Ihanaa sunnuntaita myös sinne! Muista levätä ja hemmotella itseäsi! Toivotaan, että flunssa alkaa helpottaa heti tai ainakin pian <3
Voi kiitos ihana Tarja! Sinä kyllä aina onnistut piristämään päivääni kommenteillasi. Kiitos! <3
Hauska että bongasit kuvista tuon huivin. Huivi on täydellinen! Uutta Balmuirin kesän silkkihuivisarjaa nimeltä Como. Huivin nimi tulee siitä, että huivi on valmistettu Comolla Italiassa. Oma huivini on sävyltään ebony ja se on ehkä maailman klassisin ja upein väritykseltään. Täyttä rakkautta! 🙂
Ihanaa äitienpäivää sinulle Tarja!
On tehty tutkimuksiakin siitä, että esim. Facebookissa kerrotaan mieluusti ne positiiviset kuulumiset. En minäkään sinne murheitani postaa. Enkä epäonnistuneita kuvia 😉
Tosi kurja tauti sinulla! Toivottavasti tokenet pian <3 Kevätaurinko lämmittää jo 🙂
Joo, emmeköhän me kaikki näytä itsestämme vähän siloitellumpaa kuvaa FB:ssä ja netissä muutenkin. Kaikilla on kuitenkin omat murheensa ja surunsa, se tulee aina muistaa.
Tuosta kevätauringosta… Täälläkin kyllä aurinko paistaa, mutta tuuli on aivan jäätävä. Täällä on niin kylmä, että olen siirtynyt viime aikoina takaisin ohutuntuvatakin käyttöön. 🙂 En parane koskaan jos palelen trenssissä ulkona joka päivä. Tulisi jo kesä!!!
Ihania ja aurinkoisia kuvia! Ja mitä herkkuja, yummy!! 😛
Täällä kärsitään samoista flunssan oireista, tosin vasta kolmatta päivää… mutta olo on tosi ryytynyt jo nyt.
Todella onnistunut ajoitus sairastumiselle, kun lapsosen valmistujaiset on loppukuusta ja tehtävää olisi vaikka millä mitalla… No, tyypillistä minun tuuriani. 🙂
Pikaista paranemista sinulle ja leppoisaa sunnuntaipäivän jatkoa!
Hih, kuvista saa kyllä sellaisen kuvan etten ole muuta tehnyt kuin herkutellut. 🙂 Ja onhan se tavallaan tottakin. Kyllä kipeänä ansaitsee vähän herkkuja (eli joka päivä… köhöm..)… 😉
Voi ei, toivottavasti sinuun ei iske näin sitkeä flunssa vaan pääsette juhlimaan valmistujaisia kunnolla. Pikaista paranemista sinullekin ja ihanaa sunnuntai-iltaa!
miksi minä en ikinä näytä noin hyvältä sairaana?? epäreilua! mutta paranehan pian, sairastelu on tosiaan perseestä. ja joo, ihana huivikin (taas)!
Heh, voi Pauliina! Kyllä minä kuule valitsin aika monen kammotuskuvan joukosta nämä mitkä julkaisin. Osassa kuvista oli hehkeys aika kaukana. 🙂
Kiitos huivikehuista, Balmuir tekee vain täydellisiä huiveja! <3
Tylsää. Itse olen viidettä päivää flunssassa ja olen jo ihan loppu. Toisaalta vielä onneksi menee paremmin kuin parin vuoden takaisessa mykoplasmassa, joka jatkui seitsemän viikkoa kun lääkärit eivät osanneet diagnosoida. Se vei voimat kuukasiksi, tästä toipunen nopeastikin.
Hui kamalaa, seitsemän viikon mykoplasma on ollut varmasti todella uuvuttava ja raskas kokemus. Toivottavasti selvisit omasta flunssastasi tällä kertaa minua vähemmällä ja olet jo terve!