tunnetila: ihastus
Kerroin viime viikolla, että minusta tulee suloisen pikkuneidin kummitäti.
Sievä pienokainen sai nimen viime viikonloppuna, eikä minun tarvinnut miettiä hetkeäkään, mitä veisin lahjaksi uudelle tulokkaalle.
Ystäväni Aino kertoi minulle viime tammikuussa salaisuuden. ”Haluaisin tehdä maailman hienoimman vauvakirjan.” Ajatus maailman hienoimmasta vauvakirjasta oli toki massiivinen, mutta Ainon tuntien en epäillyt hetkeäkään, etteikö tuo haave toteutuisi.
Hetken ajatusta kypsyteltyään Aino perusti Oot niin ihana -kirjalle FB-sivun, ja siitä tuo kahdeksan kuukauden synnytysvaihe alkoi.
Oot niin ihana -vauvakirjan sisältö syntyi juuri kuten Aino toivoi kirjan syntyvän, joukkoistamalla, yhdessä kirjan käyttäjien kanssa. Ainon taitavissa käsissä ihmisten toiveet täydellisestä vauvakirjasta muuttuivat todeksi. ”Mitä kirjaan tarvitaan, mitä voi jättää pois? Mikä on tärkeää, entä miten suhtaudutte siihen, tähän tai tuohon?”
Vuorovaikutusta Ainon ja asiasta kiinnostuneiden kesken oli huikea seurata somessa. Tykkäykset eri kanavissa lisääntyivät päivä päivältä ja ihmiset jakoivat ideoitaan FB:ssä ja Instassa. Ja Aino kuunteli.
Oot niin ihana -vauvakirja poikkeaa useista muista vauvakirjoista mm. siinä, että se sopii erilaisiin elämäntilanteisiin ja monenlaisille perhemalleille yksinhuoltajista sateenkaariperheisiin ja ydinperheisiin. Kirjassa ei esimerkiksi puhuta isästä ja äidistä, vaan lapselle tärkeistä ihmisistä.
Seurasin projektia innostuneena, mutta välillä vähän huolissani. ”Ethän ajatellut tekeväsi tätä koko hommaa yksin? Onhan sinulla kirjalle kustantaja?”, kyselin projektin syövereihin hautautuneelta ystävältäni. ”Älä huoli, kaikki järjestyy kyllä.”
Totta, niin järjestyi. Kirja on nyt valmis ja se on on eittämättä maailman hienoin vauvakirja! Kirjan konsepti, sisältö, kuvitus ja ulkoasu, ne ovat kaikki Ainon käsialaa. Ja kuten vähän aavistelinkin, Aino on myös kustantanut kirjan itse.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Heitä, jotka puhuvat ja unelmoivat, ja heitä, jotka toteuttavat hurjimmatkin unelmansa. Aino edustaa jälkimmäistä ihmistyyppiä niin vahvasti, etten voi kuin nostaa hänelle hattua.
Kun sain keväällä kuulla, että ystäväni saa lapsen, soitin heti Ainolle. ”Ystäväni saa lapsen elokuussa, onko vauvakirja siihen mennessä valmis?” Pienten laskutoimitusten jälkeen totesimme, että jos lapsi kastetaan syyskuun puolella, ehdin juuri saada painosta tulleen, uunituoreen kirjan pienokaiselle. Ja näin kävi!
Viime lauantaina pikkuneidin äiti sai käsiinsä Oot niin ihana -kirjan, ja jo muutaman päivän kuluttua sain ystävältäni viestin. ”Kiitos vielä vauvakirjasta. Se on ihan huippu!”
Kansiomuodossa oleva vauvakirja on niin hieno, että melkein tekisi mieli hankkia sellainen myös itselle. Ehdin jo todeta Ainolle, että seuraavaksi hän voisi toteuttaa samanlaisen kansion myös parisuhteesta.
Olisi kiva muistella miten suhde kehittyi ja mitä milloinkin tapahtui. Ja jos suhde päättyisi, kansioon voisi hankkia uudet välilehdet uuden suhteen varalle. Vanhan suhteen sivut voisi joko arkistoida, tai vaihtoehtoisesti vaikka polttaa kakluunissa, jos siltä tuntuisi.
Kuvat Oot niin ihana
6