tunnetila: murheellinen
Kävin New Yorkissa enkä itkenyt kertaakaan. Olin tosi reipas tyttö.
Muutaman kerran rintaa puristi niin, että oli pysähdyttävä hetkeksi tasaamaan hengitys. Myös kurkkua kuristi ja vatsasta kouraisi, mutta kyynelkanaviin asti nuo tunteet eivät yltäneet.
Pelkäsin mennä kaupunkiin, sillä ajattelin etten kestä kohdata kaikkia ihania suosikkipaikkojani Manhattanilla. Toisin kävi. Jokainen noista paikoista toi minulle olemassaolollaan ainoastaan hyvää mieltä ja ihania muistoja. Asiat, jotka saivat kyyneleet kirvelemään silmissäni, olivat kaupungissa tapahtuneet muutokset.
Entinen kotipaikkamme Lower East Side oli hiljentynyt valtavasti. Joogakouluni oli muuttanut toisaalle, kaksi lähikuppilaa oli poissa ja asuntomme viereisen taidegallerian toimitilat olivat tyhjillään. Ennen ihmisiä kuhisseet kadut näyttivät hiljaisilta ja jotenkin lohduttomilta.
Pienet kivat paikat olivat muuttuneet ketjuravintoloiksi, vanhoja rakennuksia oli jyrätty maan tasalle ja kaikkialle rakennettiin lisää pilvenpiirtäjiä.
Hintataso kaupungissa oli muuttunut kohtuuttomaksi ja kodittomina kaduilla kerjäsivät resuisten kadunmiesten lisäksi ihan tavalliset ihmiset ja nuoret pariskunnat.
Tippiä annettiin palveluammateissa oleville ennen noin 15%. Nyt tipin määrä oli noussut yli kahteenkymmeneen. Palkat eivät ole nousseet hintatason mukaan ja ihmisten on elettävä jollain. Silti tuo tipin määrä kirpaisi joka ilta ihan tavallisen (noin 80 dollaria kahdelta maksaneen) illallisen päälle.
Älkää ymmärtäkö väärin, meillä oli tosi ihana matka ja olin pääosin onnesta soikeana tutuissa, minulle tärkeissä paikoissa. Silmäni loistivat kilpaa lempeästi lämmittävän auringon kanssa ja hihkuin joka päivä moneen otteeseen onnellisena. Varsinaisena lomakohteena kaupunki on kuitenkin tainnut menettää silmissäni hohtonsa.
Tällä kertaa matkamme pääasiallinen syy oli paikallisten ystäviemme tapaaminen, ja ystävät jos mitkä ovat tärkeä syy matkustaa. En kuitenkaan usko, että minun tulee jatkossa lähdettyä New Yorkiin enää vain lomailemaan. Ystävien tapaamisen lisäksi tulevilla reissuillani täytyy olla jokin muu funktio. Lomailla taidan jatkossa ihan jossain muualla.
Lomamme oli tästä jetlagissa kirjoitetusta avautumispostauksesta huolimatta oikein onnistunut, ja näimme ja koimme paljon kivoja juttuja. Söin reissussa esimerkiksi ehkä maailman hienoimman pirtelön, joka ilahdutti kovasti.
Iloisempia reissupostauksia on siis tulossa heti kun jetlag helpottaa!
8
Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus ja kuulisin tästäkin aiheesta mieluusti lisää! Kiva että joku ottaa puheeksi myös nämä ”vakavammat” aiheet sen ainasen yksipuolisen hehkuttamisen lisäksi. Yhtään väheksymättä niitä hehkutuspostauksia koska onhan kaupunki nyt vaan niin ihana <3
Kiitos Kiki! Minuakin välillä vähän ärsyttää pelkkä New Yorkin hehkutus kaikkialla. Samat ongelmat siellä on kuin muuallakin, jotkut asiat jopa räikeämmin pielessä kuin monissa muissa paikoissa. Ehkä palaan tilanteen pohdiskeluun uudestaan jossain vaiheessa.