tunnetila: pohdiskelu
Juuri kun pääsin sanomasta, että elämässäni mikään ei koskaan muutu, alkoi pientä värähtelyä tapahtua. Sain mm. lääkäriltä varovaisen diagnoosin selkäkipuiluni syystä.
Vaikka kyseessä oli vasta alustava epäilys ja asiaa alettiin vasta tutkia, niin silti menetin yöuneni moneksi yöksi. Ehdin jo miettiä, mitä kaikkia muutoksia diagnoosi toteutuessaan elämääni toisi. Yön pimeinä tunteina mietin kaiken tietysti pahimman kautta, ja suru ja epätoivo olivat vallata levottomana laukkaavan mielen.
Testitulokset ja röntgenit kertoivat kuitenkin hyviä uutisia, joten yksi selkäsairaus on nyt karsittu pois epäilysten listalta. Huh mikä helpotus!
jakku H&M Premium*, pellavatoppi Nanso, pellavahousut Max & CO, korvikset Butoni Design*, laukku Marimekko/Zadaa/DIY, espadrillot NOME*
Seuraavaksi yöuneni vei työpaikan organisaatiouudistus. ”Palettia laitetaan uuteen uskoon, ja nyt olisi hyvä sauma vaihtaa työtä jos kiinnostaa”, kaikki sanoivat.
Muutama päivä kului, ja pian pöydälläni oli ideat kolmesta uudesta työstä. Kaikki omalla tavallaan kiinnostavia, mutta… Aika iso mutta. Mitä jos hyppy uuteen on ajatuksena toisaalta kiinnostava ja virkistävä, mutta toisaalta taas pelkkä ajatus saa palan kurkkuun ja hapen loppumaan? Mitä jos on nykyiseen tyytyväinen, niin kannattaako vaihtaa pelkän muutoksen vuoksi? Olenko nyt ihan hölmö, jos en tartu uuteen? Mitä jos tulevat työkaverit ei olekaan kivoja? Mitä jos en tykkääkään uudesta työstä? Mistä pieni ihminen tietää mitä tehdä?
Siinä meni sitten taas muutama yö valvoessa, vatvoessa ja miettiessä. Haluanko oikeasti? Enkö halua koska olen nykyiseen tyytyväinen, vai enkö halua koska en uskalla ja olen nynny?
Noh, nyt tämäkin on ratkennut, eikä ainakaan toistaiseksi mikään muutu. Eli paljon melua (ja menetettyjä yöunia) jälleen kerran tyhjästä.
Näiden asioiden lisäksi olen menettänyt yöuneni ja viikottaiset lepohetket viime aikoina myös mukavien asioiden vuoksi. Olin mm. työmatkalla Kööpenhaminassa toissa viikonloppuna, ja viime viikonlopun olin Jyväskylässä kummipoikani perheen luona.
Yöunet Jyväskylässä jäivät aika vähiin, kun mm. saunoimme ystäväni kanssa yöllä puoli neljään herätyksen ollessa jo kahdeksalta. Rakkaan seuran ja kivan viikonlopun jälkeen väsymys on kuitenkin erilaista, kuin huolesta valvottujen öiden jälkeen.
Tällä viikolla ja tulevana viikonloppuna tarkoituksenani on vihdoin levätä, ja saada nukuttua univelkoja pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun elämässä on käynnissä pientä turbulenssia, on nukkuminen osoittautunut minulle näin vanhemmiten hieman hankalaksi.
Nukahdan aina hyvin, mutta herään muutaman tunnin jälkeen. Onko Teillä hyviä vinkkejä siihen, miten nukahtaa uudelleen sen jälkeen, kun herää klo 4.15, eikä uni tule millään? Uni loppuu, keho käy kierroksilla, ja mieli alkaa käydä läpi yleensä hämmentävän synkkiä asioita.
En usko, että olen ainut stressissä yöunensa menettävä, joten vinkit tulisivat varmasti monille tarpeeseen.
Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe
5
Joo tuttua on. Mä kärsin vuosikaudet unihäiriöistä kunnes sain helpotuksen. Nyt sit pikkuvauvan kanssa herkästi keikahtaa taas häiriön puolelle, jos hermosto jää ylivireystilaan. Mua auttaa jokailtainen ohjattu 10 min rentoutusharjoitus juuri ennen nukkumaan käymistä, kofeiinin vähentäminen tai välttäminen ja kevyt liikunta päivällä ulkona. Ja päivän aikana, aina kun huomaa kiireen tai jonkinlaisen paineen tunteen olevan läsnä, lasken hartiat, rentoutan vatsan ja palleahengittelen hetken (eli sisäänhengityksellä vatsa pullistuu ja uloshengityksellä se laskee). Halauksia! ❤️ Nämä stressi- ja palautumisasiat on mulle työnkin puolesta tuttuja juttuja, joten sano vaan jos voin jeesaa jotenkin muutenkin ❤️
Kiitos vinkeistä Anna-Maria! <3 Mä teen kans vartin venyttelyn ennen nukkumaanmenoa, ja kuuden jälkeen juon vain kofeiinitonta teetä. Noilla kikoilla nukahdan kuin tukki, ja se on ihanaa! 🙂 Uni kuitenkin loppuu ihan kesken joskus kolmen neljän maissa (menen nukkumaan viimeistään klo 23, yleensä jo aikaisemmin), ja jos nukahdan vielä uudestaan, niin se tapahtuu joskus puoli kuuden maissa. On ihan superärsyttävää valvoa neljästä puoli kuuteen ja tietää, että kohtahan tässä täytyy sitten herätä. Olen miettinyt kannattaisiko minun vaan nousta suihkuun silloin neljältä ja mennä töihin vaikka kuudeksi, mutta sitten menettäisin täysin koko illan, eikä sekään ole minulle hyvä ratkaisu. Iiiiiso hali takaisin! <3
Onpa ollut kaikkea! Nyt lepoa ja lempeyttä 🙂
Kiitos Heidi! <3 Molempia kaivataan! 🙂
Itse olen kärsinyt lähinnä satunnaisesta unettomuudesta, en onneksi pitkittyneestä. En siis tiedä toimiiko omat metodini jos tilanne on jo pitkittynyt pahasti. Mutta silloin kun uni ei vain tule tai herään kesken unien saamatta uudelleen unta yritän välttää kellon tuijottelua. Jos tuntuu että joutuu vain pyörimään tuntikausia niin nousen ylös tekemään jotain. Luen, teen käsitöitä tai selaan nettiä kunnes alkaa väsyttää. Sitten palaan sänkyyn ja nukun sen ajan mitä ehdin. Oon huomannut että kellon tuijottelu ja vähiin käyvien yöunien pohtiminen nostaa stressitasoa ja estää unentuloa ennestään. Sitten jos illasta alkaa nukuttaa aiemmin niin ei voi mitään. Pitää kuunnella kroppaa. Unirytmiä voi sitten vähitellen kääntää jos se alkaa heilahtaa liian aikaiseksi illasta.
Luin joskus naisesta jonka luontainen unentarve on 4 tuntia yössä mutta se edellytti että hän meni nukkumaan klo 21 muutoin uni ei tullut ollenkaan. Sitten hän heräsi klo 1 yöllä puuhaamaan kaikkea. Hänellä meni vuosia oikean unirytmin löytämiseen ja kärsi unettomuudesta vuosikaudet kun yritti väkisin valvoa kuten muutkin. En tarkoita että sulla olis näin, mutta ihmiset on niin erilaisia tässäkin suhteessa eikä kaikille aina sovi yhteiskunnan luoma elämänrytmi. Tsemppiä!
Kiitos tsempistä! Unettomuus on kyllä kamalaa, ja vaarallistakin. ”Oon huomannut että kellon tuijottelu ja vähiin käyvien yöunien pohtiminen nostaa stressitasoa ja estää unentuloa ennestään.” Juuri näin! Minäkin välttelen kellon vilkuilemista, mutta aina siihen ei pysty kun ahdistaa. katson kelloa yöllä yleensä aika tasan 30min välein. on ihan älyttömän ahdistavaa valvoa kun tietää, että seuraavana päivänä olisi pakko olla töissä virkeänä, eikä unta vaan kuulu. Yksi juttu mikä auttaa minut nukahtamaan, on särkylääkkeen otto. En kuitenkaan haluaisi syödä särkylääkkeitä turhaan, kun mihinkään ei edes satu. 🙁
Sama vika täälläkin. Illalla yleensä nukahdan heti, kun pää painuu tyynyyn, mutta herään aamuyöstä ja jos oikein käyn ylikierroksilla, on huolia tai stressiä, niin johan ne möröt tulee mieleen ja saa pyöriskellä sängyssä murehtimassa. Kävin keväällä eräässä valmennuksessa, jossa sain vinkkejä unen laadun parantamiseen, mm. kehotuksen syödä magnesiumia, huolehtia rentoutumisesta ennen nukkumaan menoa (koneet ja puhelin kiinni) mm. lukemalla kirjaa ja kehotuksen syödä iltapalaa: minä kun en välitä välipaloista, enkä iltapaloista, mutta todennäköistä on, että jos ei huolehdi iltapalasta herättää keho ihan nälällä aamuyöstä. Ulkoilu auttaa myös unen laatuun. Kun vain jaksaisin pitää kaikista näistä vinkeistä kiinni, niin unen laatu selvästi paranee – valitettavasti elän kuitenkin edelleen aika ajoin ”huonosti” ja mm. tuijottelen puhelinta ennen nukkumaan menoa…
Oletko muuten kokeillut Oura-sormusta? Se on aika mielenkiintoinen kapine. Oppii lyhyessäkin ajassa yllättävän paljon itsestään ja omasta rytmistään sekä niistä asioista, jotka vaikuttavat mm. unen laatuun. Suosittelen! Tosin suosittelen samalla, että joku alussa tulkkaa sinulle omaa dataasi, sillä ihan noin vain se ei aukea 🙂
Tsemppiä!
Kiitos Tarja! <3 Tosi hyviä vinkkejä, ja moni niistä olikin jo tiedossani. Mutta juuri kuten sanoit, kun niistä vaan saisi pidettyä kiinni! Päivinä jolloin tulee ulkoiltua paljon, esim. viikonlopuisin, unen laatu on ihan erilaista kuin perusarjessa. Toki vapaapäivätkin voivat tähän vaikuttaa, mutta ulkoilun lisääminen olisi varmasti hyvä juttu jokaiseen päivään.
Oura-sormuksesta en ole kuullutkaan. Täytyy heti googlata sormusta tarkemmin. Kiitos siis vinkistä!
Tuttua täälläkin tuo heräily yöllä 3 tai 4 aikaan ja sitten valvomista pari tuntia. Stressioireita ja stressiin liittyvistä hormoneista johtuvaa, olen ymmärtänyt. Aika usein minulla auttaa pieni yöpala, kuten banaani ja lasi maitoa. Maito välillä jo pelkiltään. Ja lukemista pitää olla. Parasta lukemista noihin hetkiin ovat vanhat kertaalleen tai ”pariin” luetut sarjikset tai kirja, joka on voi jättää kesken lauseen, sitten kun nukuttaa. Olen myös välillä ihan tietoisesti päättänyt, että nyt luen vaikka kellonsoittoon asti. Yllättävän harvoin niin joutuu kuitenkaan tekemään. Ja rytmin pidän samana, kello soi huonompinakin aamuina 6:05.
Kiitos vinkeistä q! Arvelinkin, etten ole ainut uniongelmainen, mutta tuo yllätti, että moni muukin herää 3 tai 4 aikaan. En ole koskaan yrittänyt syödä mitään yöllä herätessäni. Täytyy ottaa heti tuo keino kokeiluun. Banaani on niin täyttävää, että se voisi olla juuri hyvä välipala. Itse nappaan helposti kännykän ja alan selata sitä. Kirja olisi kyllä varmasti todella paljon parempi vaihtoehto, mutta silloin täytyy laittaa valot, ja silloin mieheni varmasti heräisi. Mutta ymmärrän kyllä, että kännykän kirkas valo on tuossa hetkessä tosi huono idea.
En muista olenko aiemmin sulle jutellut, mutta minulla on ollut välillä tosi pahoja nukahtamisvaikeuksia. Itseasiassa, kun nukahdan niin nukun kyllä ihan hyvin, että sinänsä hiukan erilainen ongelma. Itselleni avun toi äänikirjat. Tokikin kirja ei silloin saa olla jänittävä, ja aina parempi jos on ennalta tuttu ;). Tällä hetkellä mun nukahtamiskirjoja on jane austenit 😀 En tiedä, voisiko tämä toimia jos yöllä heräilee, mutta kokeilemisen arvoinen ehkäpä.
Oih, Jane Austenin maailmaan olisi kyllä ihana nukahtaa! 🙂 Kiitos Saara vinkistä. Mä en ole koskaan kuunnellut yhtään äänikirjaa. Uskomatonta mutta totta. Olen aika kranttu äänistä, ja jos joku ääni ei minua miellytä, en halua kuunnella sitä. Pelkään, että minulla olisi vaikea löytää kirjoja, jotka on luettu miellyttävällä äänellä. Niitä kun joutuu kuuntelemaan niin pitkään. 🙂