tunnetila: pohdiskelu
Läksin torstaina 6.5. junalla Ouluun, ja palasin reissultani kotiin Helsinkiin sunnuntai-iltana. Kymmenen yötä ja yksitoista päivää reissussa teki niiiiiiin hyvää! Kun sääkin vielä muuttui yhtäkkiä helteiseksi, niin tuntui kuin olisin ollut yhtäkkisellä kesälomalla kesken kiireisen kevään.
Junamatkoilla tosin muistin korona-arjen ja totesin jälleen VR:n toiminnan olevan näin poikkeusaikana täysin ala-arvoista.
Myytyjä paikkoja ei yhtäkkiä ollutkaan koko junassa. Rahojaan ei saanut ostetuista, olemattomista hyteistä takaisin. Ravintolavaunu oli niin täynnä, että ihmisiä kehoitettiin kuulutuksessa hakemaan syötävää omille paikoilleen, sillä turvavälejä ei voitu ravintolassa pitää. Neljän hengen istumapaikoille myytiin kaikki paikat, vaikka kaikki ihmiset matkustivat yksin. Siinä sitten istuivat, toisilleen tuntemattomat ihmiset kylki kyljessä kuusi tuntia Helsingistä Ouluun. Ihan käsittämätöntä säännösten laiminlyöntiä VR:ltä!
Jos kerran ihmiset ovat alkaneet matkustaa noin paljon, niin eikö ole mitenkään mahdollista saada yhtä vaunua lisää junan kokoonpanoon? Tuota ihmetteli eilisessäkin junassa eräs henkilö, joka kertoi kävelleensä junan käytävillä jo yli neljä tuntia, sillä hän ei halunnut istua useita tunteja kylki kyljessä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Onneksi junamatkoja lukuunottamatta elämä tuntui välillä olevan hämmentävän normaalia.
takki Uniqlo, collegemekko Cocoon* (saatu Weecos brändilähettilyyden merkeissä), korut LillanHelsinki, laukku Filippa K, lenkkarit Adidas
Kymmenen päivän reissuni sisälsi keittöremppaa Oulussa, ystävien, sukulaisten ja perheen tapaamista, koirien rapsuttelua, pieniä luontoretkiä ja rentoa yhdessäoloa. Vaikka tein reissussa myös töitä, etätyöpaikan vaihdos tuntui silti lähes lomalta.
Alkoi vähän harmittaa etten ollut aikaisemmin tajunnut siirtää etätyöpistettäni omasta keittiöstä jonnekin ihan muualle. Viikon mökkireissu tai edes muutaman päivän hotelliloma etätöiden merkeissä toisi elämään valtavasti sitä kaivattua vaihtelua, kun kovin paljon muita reissuja ei ole voinut viime aikoina tehdä.
Eräs työkaverini on ollut etätöissä mökillään jo maaliskuusta 2020 asti. Nyt siis jo 14kk putkeen. Ei ole kuulemma ollut Helsinkiin ikävä.
Aloin Oulussa keittiötä kasatessa miettiä, että mitä jos sittenkin muuttaisi Ouluun jo aiemmin kuin kymmenen vuoden päästä. Poikkeuksellinen pandemiavuosi on saanut miettimään omaa elämää ja elinympäristöä vähän tarkemmin.
Helsingissä asuminen on todella kallista. Omistusasunnot maksavat ihan naurettavia summia ja myös vuokrataso on korkea. Ruoka ja palvelut maksavat Helsingissä enemmän mitä muualla Suomessa. Toki palveluita on myös enemmän, mutta ovatko ne kaikki itselle tarpeellisia? Kaiken lisäksi Helsingin ydinkeskustan kuihtumista pelätään ja verkkokaupat toimittavat tuotteita kaikkialle. Myös pandemiat leviävät tiheästi asutulla pääkaupunkiseudulla nopeammin kuin muualla.
Jos asiaa miettii järjellä, niin Helsingistä pois muuttaminen olisi ainakin taloudellisesti fiksua. Miten paljon enemmän jäisikään rahaa kuukausittain muuhun käyttöön, jos asuisi vaikkapa Oulussa omassa edullisessa asunnossa, eikä tarvitsisi maksaa isoja asumiskustannuksia Helsingissä?
Kaikenlaista sitä tulee pohdittua, kun on kerrankin aikaa antaa ajatusten lentää!
Muistan kun joskus 10 vuotta sitten puhuin ystävälleni Helsingistä pois muuttamisesta. Ystäväni totesi: ”Voi ei, et sä voi asua Suomessa missään muualla kuin Helsingissä! Kyllästyt vähemmän virikkeelliseen ympäristöön hetkessä!” Totesin tuolloin ystäväni olevan oikeassa.
Nyt kuitenkin kun mietin asiaa, niin alan olla jo niin mukavuudenhaluinen kotihiiri, että minulle olisi aika sama missä asuisin. Uskon että viihdyn missä vain, kunhan rinnallani on ihana puoliso ja minulla on kiva koti, mukava työ, tärkeitä ihmisiä ympärillä ja netti toimii. Bonuksena tulevat viihtyisä asuinympäristö, hyvät ulkoilumaastot ja harrastusmahdollisuudet, monipuoliset kulttuuririennot, inspiroivat butiikit ja hyvät ravintolat.
Ja arvatkaapa mitä? Nämä kaikki löytyisivät Oulusta.
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
15
Tiedän tasan tuon tunteen! Oon viimeiset 10 vuotta vatvonut, muuttaisinko maalle vai asuisinko isossa kaupungissa. ?
No niinpä! Mä en ole aikaisemmin tätä oikeastaan edes miettinyt, mutta nyt tulen koko ajan enemmän ja enemmän siihen tulokseen, että Helsinki alkaa olla liian kallis, liian hektinen ja oikeastaan ihan ylipäätään ”liikaa kaikkea”. Ja jos työpaikka olisi täällä edelleen, tekisin vain etätöitä toisaalta, niin voi vitsit miten kiva täällä olisi aina käydä muutaman päivän työreissuilla vaikka parin kuukauden välein, tai vaikka kerran kuussa. Etätyö, joka ennen tuntui mahdottomalta, mahdollistaisi kyllä vaikka mitä!
Ymmärrän ihan täysin sun ajatukset! Nuorempana asuin Turussa enkä olisi voinut kuvitellakaan viihtyväni enää pienemmässä kaupungissa. Arvot ovat muuttuneet niin paljon, että nykyään huomaan haaveilevan talosta metsän laidalla, ei haittaisi vaikkei olisi naapureitakaan ihan kyljessä! ?
Niin samoja mietteitä täällä! Jos muuttaisimme Ouluun, niin olisimme siellä myös lähellä kesämökkiä. Mökille voisi halutessaan paeta naapureita. Samalla saarella kun ei ole kuin tuo yksi mökki, eikä sinne edes saa rakentaa lisää. Parasta! 🙂
Kauempana Helsingistä saa kyllä nuo kaikki hyvät puolet mitä listasitkin. Nettiyhteys kun toimii, sen avulla saa jo melkein kaiken tarvitsemansa. Ja pienemmissä kaupungeissa bonuksena vielä ne kahvilat ja kulttuuririennot, ihan täällä landella joskus ne kahvilat ja baakelssit tuntuvat olevan turhan etäällä (joskin sitten sitä yhtä paikkakunnan kivaa kahvilaa tulee hyödynnettyä useammin, sekin tietysti ihan toimiva ratkaisu 🙂 )
Sun elämäsi landella on kyllä niin ihanan inspiroivaa, vaikka toki sielläkin on omat haasteensa. Helsingistä pienempään kaupunkiin muuttaminen sopisi minulle paremmin kuin ihan maalle. Ilman ajokorttia ja autoa maaseudulla asuminen voisi ehkä käydä vähän liian hankalaksi…
Näitähän moni miettii.
Itselleni ei kuitenkaan ole tullut ajatusta muuttaa Helsingistä, kun olen täällä syntynyt ja pieni suku sekä kaikki elämä on aina ollut täällä.
Mä luulen että tuo on tosi tärkeä pointti. Eli kun koko elämänpiiri on aina ollut yhdessä paikassa, niin ei sieltä tule edes tarvetta poistua. Eräs työkaverini ei esim. oikein ymmärrä mökkeilyä. Hän kun on syntynyt Kalliossa ja elänyt koko ikänsä Helsingissä keskustan alueella. Minä taas kaipaan mökin rauhaan lähes jatkuvasti, siihen kun olen jo lapsena tottunut.
Joo, Oulusta löytyy kaikki! 🙂
Minulle Helsinki on aina ollut liikaa kaikkea: siellä on kiva käydä, mutta en ole voinut kuvitellakaan asuvani Helsingissä. Oulu on just hyvä: riittävän suuri ja samalla kuitenkin pieni. On kiva mennä kaupungille, kun aina tulee joku tuttu vastaan, mutta silti ei tunne kaikkia, eivätkä kaikki minua.
Että tervetuloa oululaiseksi! 😀
Kiitos Tarja! Ennen mieheni tapaamista en olisi voinut kuvitellakaan muuttavani Ouluun. En ollut muistaakseni edes koskaan käynyt siellä. 🙂 Nyt näiden kohta lähes parin kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen Oulussa alkaa olla jo niin paljon sukulaisia ja kivoja tuttuja tyyppejä, että muutto sinne ei kuulosta yhtään hassummalta idealta. Sitä paitsi Ouluun on tullut vuosien saatossa vaikka mitä kivaa! Ihania butiikkeja, ravintoloita, joogakouluja ja jopa kelluntaa, joten siellähän voi tehdä nykyään ihan kaikkea mitä myös täällä Helsingissä! 🙂
Hei! Kannustan täysin sydämin muuttamaan Ouluun! Täällä on ihmisen hyvä olla ja elää. T: Helsingistä Ouluun viime syksynä muuttanut 🙂
Miten ihana kommentti! Kiitos Päivi kannustuksesta! 🙂 Mahtava kuulla, että olet viihtynyt Oulussa. Oulu on kyllä kiva kaupunki. Saako kysyä onko mitään asiaa, mitä Helsingistä kaipaat?
[…] pahvilaatikossa, ei mukissa sentään ?), inspiroivaa kotoilua. Minulle läheisiä pohdintoja etätyöstä ja asuinympäristöstä, kesään valmistumista ja synttäreiden viettämistä (olen itsekin 44 vielä pienen hetken […]