tunnetila: ilo
Edellisessä postauksessani olin toiveikkaana. Jos alati kipeä oloni antaisi myöden, pääsisin pitkästä aikaa työmatkalle. Viime tippaan tuo päätös meni. Kävin vielä maanantaina lääkärissä, mutta tiistaiaamuna istuin jo lääkärin luvalla lentokoneessa nenä kohti Kööpenhaminaa.
Matka oli mahtava! Perillä meitä odotti kiinnostava kaksipäiväinen seminaari, mutta sen kerran kun huono omatunto matkakaverina jonnekin lensi, päätimme matkaseurueen kanssa, että otamme vapaa-ajasta sekä lentojen ja junien aikatauluista johtuvista odotusajoista kaiken irti.
Ehdimmekin seminaarin lisäksi piipahtaa nauttimassa taiteesta ja upeasta miljööstä modernin taiteen museo Louisianassa, sekä vietimme yhden illan Halloweenin aikaan juuri sopivasti auki olleessa Tivolissa. Kävin Kööpenhaminan Tivolissa viimeksi tasan neljä vuotta sitten. Tivoli on kyllä ihan mieeltön paikka tähän aikaan vuodesta. Iso suositus!
Vaikka matkalla oli kivaa, niin tuosta puolitoista tuntia kestäneestä lyhyestä lentomatkasta tuli minulle niin huono omatunto, etten tiedä koska pystyn seuraavan kerran lähtemään reissuun minnekään kauemmas.
Onneksi maailma on muuttunut lentämisen suhteen. Vielä muutama vuosi sitten kävimme ulkomailla neljästi vuodessa. NELJÄSTI! Määrä kuulostaa nyt ihan kammottavalta.
Ihan kokonaan matkustelua en haluaisi lopettaa, joten ajattelin, että voisin jatkossa lentää kerran vuodessa jonnekin lämpimään tai tapaamaan maailmalla asuvia tärkeitä ystäviä ja sukulaisia. Kerta vuodessa olisi jo iso muutos vanhaan.
Ostan lentämisestä puhuttaessa aina itselleni parempaa omatuntoa sillä, että meillä ole autoa (minulla ei ole edes ajokorttia) ja asumme Helsingin keskustassa. Emme juurikaan käytä edes julkisia kulkuneuvoja arjessa, vaan kävelemme yleensä kaikkialle. Mutta jos on kolme vuotta kokonaan lentämättä ja lentää jatkossa kerran vuodessa, niin tuo on mielestäni jo ihan kohtuullista, eikä selittelyjä kaipaa.
Minusta tuntuu, että lentämisestä on tullut minulle sellainen ylellisyystuote, että sen käyttäminen kerran vuodessa riittää. Tarkkaan harkitut matkat tuntuvat jatkossa varmasti paljon erityisemmiltä, kuin extemporee tehdyt pitkät viikonloppureissut Euroopan kaupunkeihin.
Oletteko Te käyneet jo lentäen ulkomailla pandemia-ajan jälkeen? Entä aiotteko muuttaa lentotottumuksianne jatkossa?
9
Työmatkoilla kannattaa tosiaan käyttää vähäistäkin omaa aikaa johonkin kivaan. Samoilla lennoilla voi hoitaa työjuttuja ja nauttia kohteesta.
Tismalleen näin! Jos kerran matkustaa jonnekin kauemmas, oli tuo paikka sitten ulkomailla tai Suomessa, niin reissusta kannattaa ottaa ihan kaikki irti! 😊
Ihania kuvia ja mahtavaa, että kerkisi tehdä ja nähdä muutakin kuin vain työjuttuja! On ihan hyvä itse kunkin pohtia omaa lentokäyttäytymistä, vaikka itseäni harmittaa esim. lentoyhtiöiden moraali tässä. Korona-aikaan lennettiin Euroopassa ”haamulentoja” tuhansia kertoja, eli lentoja ilman asiakkaita. Siinäpä taas mietittiin ekologista puolta tosi paljon. Minä lennän n. kerran vuoteen pitemmäksi aikaa ulkomaille. Nyt moneen vuoteen ei ole tullut lyhyempää lentoa tehtyä, mutta myönnän harkitsevani sellaista ensi kevääksi.
Nuo ”haamulennot” olivat kyllä hyvin kyseenalaisia. 🙁
Kerran vuodessa lentäminen on minusta hyvä suunnitelma. Ja juuri se, että jos kerran lähtee, niin sitten voisi olla perillä pidemmän aikaa. Ottaisi niin sanotusti kaiken irti siitä kun kerrankin jonnekin lentää.
Minä haaveilen vähän lyhyemmästä reissusta Pariisiin. Rakastan sitä kaupunkia, ja sinne on ollut tässä poikkeusvuosien ajan tosi kova ikävä. Mutta ehkä ensi kesänä voisi tehdä reissun, joka alkaisi Pariisista ja jatkuisi vaikkapa junalla matkustaen Etelä-Ranskassa. Paluu Nizzasta. Tuossa saisi yhdistettyä kaupunki- ja rantaloman kivasti ja tulisi vain kaksi lentoa. 🙂