tunnetila: väsynyt
Kun minulta on viimeisen vuoden aikana kysytty mitä kuuluu, olen pääosin vastannut ”Ihan hyvää!” Ihmisille, joiden tiedän oikeasti välittävän kuulumisistani, olen jatkanut ”Tosin oon koko ajan kipee, ja se ärsyttää.”
Jos tulen muistamaan vuodet -20 ja -21 covidin aiheuttamasta poikkeusajasta ja kotoilun alkamisesta, niin vuoden -22 tulen muistamaan Ukrainan sodan lisäksi siitä, että saan laskettua päivät, joina olen tuntenut itseni terveeksi, yhteen omilla sormilla ja varpailla. Saapa nähdä tuleeko noita päiviä olemaan oikeasti koko vuonna pariakymmentä enempää.
Onneksi mitään murtunutta kyynärpäätä, covidia, keuhkoputken-, rintalastan-, poskionteloiden jne. tulehduksia vakavampaa ei ole ollut, mutta kun ei vuoteen ole pystynyt olemaan täysin oma itsensä, ja kun koko ajan on jotain vinksallaan tai joku tulehdustila päällä, niin se vaikuttaa jaksamiseen valtavasti.
mekko Miia Halmesmaa*, laukku Marimekko*, kengät Pomar*, korvikset UPEA*, sormus Kalevala Koru
Niinä hetkinä, kun en ole katsellut kattoon sängynpohjalta, olen pyrkinyt elämään niin täysipainoisesti kuin olen pystynyt. Elämääni sivusta seuranneet eivät ole välttämättä edes tienneet, että joku on pielessä. Onneksi lähelläni on kuitenkin ihmisiä, joille voi valittaa väsymyksestä ja kaikesta pahasta olosta. Puhuminen todella helpottaa jaksamista.
Jaksamiseen vaikuttaa totta kai myös kaikki ne kivat jutut, mitä elämä tuo tullessaan. Olen väsyneimpinä ja surkeimpina hetkinä päätynyt listaamaan hyviä asioita viime vuosilta, ja joka kerta hämmästyn, miten paljon niitä on kertynyt. Poikkeuksellisesta ajasta huolimatta.
Olemme muutaman viime vuoden aikana esimerkiksi ostaneet remppakuntoisen asunnon ja tehneet siitä kivan uusille asukkaille. Olen vaihtanut työtä vuoden -21 alussa, ja viihdyn uusissa hommissa tosi hyvin. Muutos on aina jännittävää ja raskastakin, mutta samalla myös valtavan inspiroivaa.
Olemme viettäneet normaalia enemmän aikaa mökillä, ja se jos mikä on ihanaa. Jos se olisi vain minusta kiinni, niin olisimme mökillä vielä paljon enemmän kuin nyt. Valitettavasti puolisoni ei voi tehdä etätöitä yhtä helposti kuin minä, joten hänen työnsä pitää meitä Helsingissä enemmän mitä toivoisin.
Vaikka olemme vähentäneet matkustamista todella reilusti, niin olemme kuitenkin tehneet kivoja matkoja Suomessa ja lähialueilla. Aina ei tarvitse lähteä maailman ääriin nähdäkseen ja kokeakseen uutta. Esimerkiksi Ahvenanmaa ja Visby ovat ihan huikeita matkakohteita, ja molempiin pääsee helposti ja nopeasti vaikka laivalla.
Niihin hetkiin, kun seinät ovat kotona tuntuneet kaatuvan päälle, mutta ihan valtavasti ei ole jaksanut oman kunnon vuoksi rehkiä, on ollut ihana ottaa viikonloppulomia kylpylöissä. Mennä paikkaan, jossa saman katon alla saa nauttia kivasta hotellihuoneesta, syödä hyvin, uida, ottaa kauneushoitoja ja hierontoja tai käydä kävelyllä uusissa ympäristöissä. Tai vaikka juhlia synttäreitä!
Kun on vaeltamista kaipaava sielu, ja kun on tottunut aktiiviseen elämään, niin kotona sairaana makaaminen on hyvin vaikeaa. Usein mietinkin, että voi kunpa pystyisin olemaan aloillani, enkä jatkuvasti kaipaisi elämääni jotain vaihtelua. Uskon, että sellainen ihminen pystyy ottamaan sairastelunkin vastaan eri tavalla.
Mutta sillä mennään mitä on annettu. Pötkötellään silloin kun kroppa niin päättää vaikka olisi miten hankalaa, ja sitten taas yritetään tehdä kivoja, oman näköisiä asioita, kun jaksamista riittää. Ei auta kuin toivoa, että vuosi -23 olisi terveyden suhteen ja muutenkin edeltäjäänsä parempi.
Ja nyt, nyt laitetaan peukut pystyyn, että jaksamiseni olisi ensi viikolla tätä viikkoa paremmissa kantimissa. Tiedossa olisi nimittäin superkiinnostava työmatka, ja sen jälkeen vielä kauan odotettu viikonloppu kummipojan perheen kanssa. Voi kunpa viime päivien täyslepo olisi tehnyt tehtävänsä, ja pääsisin hyvillä mielin tiistaina matkaan.
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
17
Joskus sitä on vaikea hyväksyä, ettei saa tehdä sitä, mitä haluaa. Elämä ei aina mene niin, kuin on suunniteltu. On sairastumisia, on vastoinkäymisiä. Mulla on juuri toisin päin: en ole koskaan hieman kipeää, mua ei vaiva flunssat enkä sairastanut koronaa (kop-kop!), mutta sitten 10 vuoden välein tulee jokin suurempi kremppa. Sitten on pari vuotta niin kipeä, että oksat pois. Mutta tähän mennessä selvisin kuin ihmeen kaupalla niistä kaikista. Ehkä asioilla on sittenkin taipumus järjestyä. Ja aurinko nousee joka aamu paistamaan kaikille 😁.
Ihana ajatus tuo joka-aamuinen auringon nousu! Se on just näin! (Paitsi täällä Suomessa aurinkoa ei välillä näe kuukauteen, mutta kyllä se siellä jossain on. Se on hyvä muistaa. :))
Onpa kurjaa kuulla, että olet välillä ollut tosi kipeä. 🙁 Kipeänä oleminen on ihan hirvittävän rankkaa, oli kivun tai sairauden syy mikä tahansa. Mutta joo, olen kyllä onnekas, etten ole koskaan sairastunut vakavammin. Toivottavasti me molemmat pysyttäis mahdollisimman terveinä tulevaisuudessa. <3
Kiva, että pääsit ihanalta vaikuttaneelle työmatkalle. Vaikka työmatkat ovat yleensä raskaita, kuvien mukaan joukkoon on mahtunut mahtavia hetkiäkin.
Oli kyllä tosi kiva reissu! Käytettiin hyödyksi kaikki odottelutunnit ja ehdittiin tehdä työpäivien lisäksi myös kivoja juttuja. Kun kerran jonnekin lähtee, niin tekee mieli ottaa edes vähän vapaa-aikaa seminaarissa istumisen rinnalle ja nähdä jotain inspiroivaa. 🙂
[…] Edellisessä postauksessani olin toiveikkaana. Jos alati kipeä oloni antaisi myöden, pääsisin pitkästä aikaa työmatkalle. Viime tippaan tuo päätös meni. Kävin vielä maanantaina lääkärissä, mutta tiistaiaamuna istuin jo lääkärin luvalla lentokoneessa nenä kohti Kööpenhaminaa. […]