tunnetila: liikutus
Tulin eilen illalla aika myöhään kotiin. Vettä satoi kaatamalla ja ulkona myrskysi. Oli ensimmäinen ilta kun syksyn tulon tunsi luissa ja ytimissä asti. Pakko myöntää että olo oli haikea ja lämpimistä kesäilloista luopuminen harmitti.
Harmistus muuttui hämmästykseksi kun astuin ulko-ovesta sisälle. Eteisen lattialla oli postia. Kirje Célinelle! Mitä ihmettä, laukkuni oli saanut postia!
Kirjeen avattuani minua ensin ihmetytti, sen jälkeen nauratti, ja lopulta minut valtasi liikutus ja suuri onni. Kirjekuoresta löytyi hyvin hienoa ja ohutta italialaista pellavaa oleva valkoinen nenäliina, jonka reunoille oli virkattu mitä kaunein pitsi henkäyksenkeveästä ranskalaisesta pitsilangasta!
Saatekirjeessä valotettiin käsintehdyn nenäliinan tarinaa (pitsin malli on hyvin vanha, peräisin 1920-luvulla painetusta saksalaisesta vihkosesta) ja kerrottiin myös nenäliinan käyttötarkoitus. ”Liina on tarkoitettu ensisijaisesti ilonkyyneliä varten ja toivon runsasta käyttöä”.
En kestä miten ihanaa! Liina oli päästä heti käyttöön, sillä liikutuksen kyyneleet eivät olleet kirjeen lukemisen jälkeen kaukana.
Céline ja Nina kiittävät nenäliinan tekijää ja toteavat, kuinka ihana on huomata, miten suurisydämisiä ihmisiä on olemassa! Kiitos!
1
täydellisen ihana yllätys! <3
varasinpa muuten osteopaatin perjantaiksi. kerron sitten kävelinkö seiniä päin vai kuinka mun käy. 🙂
Yllätyin kyllä todella! Célinestäkin oli (ehkä) ihana saada postia. 😀
Oih, kerro sitten miten sulle osteopaatilla kävi! Ja kerro myös kumman suunnan edustaja sinulle sattui; hellä ”taikaparantaja” vai rusauttelija. Toivon ensimmäistä. 🙂
joo eli osteopaatti-kokemuksia. ei ollut taikaparantaja eikä rusauttelija vaan jotain siitä välistä. ensin hän haastatteli, sitten katsoi ryhdin, pyysi taivuttelemaan roppaa sinne tänne. totesi että lantioni on edessä ja kippasi sen taakse päin niin outoon asentoon että tuntui, että kaadun nenälleni.
sitten menin selälleni ja minua heijattiin ja vapautettiin varmaan selkärangasta jotain kireyksiä (?). sitten hän käsitteli niskaa ja kallonpohjaa, paineli kupukohtia ja käänteli päätä. puutuvaa kättäkin paineltiin ja venytettiin ja vanutettiin.
sitten menin mahalleni ja sitten paineltiin selässä, niskassa ja lavoissa olevia kipupisteitä. huomasi että hän tunsi missä ongelmapaikat on kun niin hyvin niihin osasi keskittyä. hoito tuntui tehokkaalta mutta ei liian kivuliaalta. sovittiin että pari kertaa vielä hoidetaan. katsotaan sitten riittääkö se. tilanne on jo nyt selvästi parempi eikä käden pistelyäkään ole enää kun ihan vähän silloin tällöin.
eli kaikin puolin miellyttävä kokemus oli. enkä ihan seiniinkään törmäillyt lähtiessä mutta sellainen pöpperöinen olo oli jälkeen päin. olinkin tilannut miehen hakemaan minut kotiin.
sorry kilometrikommentti! 🙂
kipukohtia!! eikä kupukohtia. 😀
Heh, ihmettelinkin että mikä on kupukohta. 😀 😀
Kilometrikommentit ei haittaa, tosi kiva kuulla miten sinulla meni hoidossa. Mahtavaa jos sinäkin sait jo heti ensimmäisellä kerralla apua puutuvaan käteen ja muihin vaivoihin! Ja onneksi sinua ei rusauteltu. 🙂 Minulla on tiistaina seuraava käynti ja jännittää mitä hän sanoo kävelystäni nyt.
Minä törmäsin kirjaimellisesti seinään, niin kummalliselta jalka tuntui kun astuin hoitopöydältä alas. Ehkä sinäkin olisit ollut ”heikommassa jamassa” jos sinullakin olisi hoidettu myös jalan virheasentoa. 🙂
Kiitos raportista. Toivottavasti pääsemme lopullisesti (tai edes mahdollisimman pitkäksi aikaa) eroon virheasennoistamme ja muista kipua aiheuttavista jutuista!
Ihana yllätys! <3 On aivan mahtava huomata, miten ihania ja ajattelevaisia ihmisiä maailmassa onkaan. Toivottavasti nenäliinalle tulee paljon käyttöä!
Onnenkyyneleitä ei voi koskaan olla liikaa! Tai ehkä voi, joten toivotaan niitäkin kohtuudella. Muuten joutuu kyynelkanavat liian tiukille. 😉