tunnetila: ihastus
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, vietin viime torstaina huikean illan hieman Tallinnan ulkopuolella olevassa kartanossa, Kau Manorissa. 1200-luvulla rakennettu kartano on muutaman viime vuoden aikana kunnostettu uuteen loistoonsa ja kartano toimii nykyään mm. taidekeskuksena ja boutique hotellina.
Saimme kartanon omistajapariskunnalta yksityiskierroksen rakennuksessa ja pääsimme tutustumaan kartanon kauniisiin hotellihuoneisiin. Ylelliseen tyyliin sisustetut huoneet takkoineen, kylpyammeineen ja kirjastohuoneineen saivat hämmästelemään ihastuksesta ja olisi tehnyt ihan valtavasti mieli jäädä yöpymään jossain kartanon hulppeimmista huoneista. Ehkä vielä joskus… Suurimman huoneen yöhinta taisi olla 380€/yö, eli ei paha hinta lainkaan jos vertaa saman verran maksaviin tavanomaisempiin hotelleihin maailmalla. Tavallisen huoneen kartanosta saa vähän yli satasella/yö.
Illallisen nautimme kartanon kellaritilaan rakennetussa hyvin tunnelmallisessa ruokasalissa. Paikan omistaja kertoi, että lähes kaikki tarjolla olleista herkuista oli kasvatettu kartanon omalla luomutilalla ja kala ja riista oli ostettu paikallisilta metsästäjiltä ja kalastajilta. Kuriositeettina mainittiin myös, että aina kun Monacon prinssi Albert käy Virossa metsästysretkillään, hän haluaa syödä Kau Manorin kokin valmistamaa ruokaa. Enkä ihmettele, illallinen oli aivan taivaallinen!
Olimme tällä kertaa tutustumassa kartanoon työporukalla, mutta aloin heti suunnitella viikonloppureissua kartanolle mieheni kanssa. Jo nyt, pimeässä alkusyksyn illassa lyhtyjen ulkona loistaessa paikka oli satumaisen kaunis. En malta olla ajattelematta miltä paikka näyttää kun se on saanut ylleen lumipeitteen. Pitkä kävelylenkki kauniissa lumisissa maalaismaisemissa, sen jälkeen kylpy ja illallinen loimuavan takkatulen ääressä… Voi vitsit, minun on ehkä pakko päästä tuonne takaisin talvella!
Käymme joka toinen vuosi vuoden vaihteessa jossain kaukomailla. Tulevan vuodenvaihteen matka peruuntui, joten miksemme kokeilisi trooppisen ilman sijaan matkaa naapuriin. Vaihtaisimme +30 asteen lämpötilan paukkupakkasiin ja viettäisimme totaalisen erilaisen vuodenvaihteen. Ei lainkaan hullumpi ajatus…
0
Oho, kuulostaa varsin hulppealta paikalta. Nauratti tuo kohta ”aina kun Monakon prinssi Albert käy…”. Olisi ollut myös kiinnostava tietää miten usein prinssi Albert sitten oikein käy Virossa metsästysretkillä 😀
Uusivuosi paukkupakkasissa ei ole ollenkaan hullumpi ajatus, etenkin noin viehättävässä miljössä. Itse muistan ikuisesti Millenium-uuden vuoden, sillä vietin sen todellakin ulkona paukkupakkasissa. Olin käymässä maalla vanhempieni luona ja kyläläiset olivat järjestäneet varsinaisen Millenium-tapahtuman. Kylän urheilukentälle oli pystytetty kotamökki jossa loimutettiin lohta, puolijoukkueteltta jossa tarjoiltiin muuta purtavaa ja lämmintä juomaa. Kentän keskellä oli nuotioita joiden ympärillä saattoi lämmitellä heinäpaalien päällä istuen. Läheiseen metsään oli tehty lyhtyjen valaisema pieni luontopolku umpihankeen. Lisäksi oli pientä lämmittely-aktiviteettia ulkopelien jne muodossa, ja tietysti musiikkia. Ja luonto kruunasi kaiken sillä tuoksi päiväksi se järjesti -30 asteen pakkasen. Olin pukeutunut isäni topattuun työhaalariin ja karvavuorisiin kenkiin jotka olivat minulle ehkä noin viisi numeroa liian suuret jopa kahden villasukkaparin kanssa, mutta elämys oli mahtava kun taivas oli täynnä tähtiä ja hengitys huurtui kivasti.
Oi, Millenium-muistosi kuulostaa upealta! Ja siltä että olisin ollut täysin syväjäässä tuon illan jälkeen, mutta en olisi minäkään malttanut mennä sisälle kun ulkona oli varmasti niin kaunista!
Heh, mietin itsekin tuota Albertin vierailutiheyttä mutten rohjennut kysyä asiasta tarkemmin, nyökyttelin vain ymmärtäväisenä. 😀
Kuulostaa ja näyttää todella idylliseltä paikalta. Voin hyvin kuvitella kuinka ihanaa tuollaisessa paikassa on talvella.. Ja pakkohan sen on olla upea, kun Albertikin siellä käy! 😉
Tuo olisi kyllä teille erilainen lomaviettopaikka, joko esittelit asiaa sille toiselle osapuolelle?
En ole vielä esitellyt asiaa, pikku hiljaa pikku hiljaa.. 😉 Voi olla että joku lämpimämpi paikka houkuttelisi herraa vähän enemmän. 😀
[…] Myös tästä paikasta jäi fiilis ”pakko päästä uudestaan”. Onneksi Telliskivi sijaitsee ihan muutaman pysäkin päässä Tallinnan keskustasta ja sinne pääsee joko jalan tai kätevästi raitiovaunulla (ratikan suuntana Kople, raitiovaunu numero 1), joten uusi visiitti on hyvin helppo toteuttaa seuraavalla Tallinnan reissulla. […]