Lahja itselle

tunnetila: hemmottelu

Hemmottelin itseäni viime viikolla palkkapäivän kunniaksi. Tajusin, että olin käynyt kaupungilla viimeksi helmikuussa viimeisten joulualen rippeiden aikaan, enkä ole ostanut itselleni mitään kivaa kuukausiin. (Paitsi uuden tuoksun Italian reissulta, mutta jos shoppailumekka Milanon ainoat ostokset on hajuvesi ja huonetuoksu, niin on jo korkea aika hankkia itselle jotain uutta kivaa.) Piipahdin siis Sofinahissa josta tiedän löytäväni aina jotain ihanaa.

Tällä kertaa tiesin jo etukäteen mitä haluaisin itselleni hankkia. Olin ihaillut Sofinahissa jo aiemmin Dogearedin Charmed -rannekorua ja nyt päätin ilahduttaa itseäni tuolla korulla. Korussa on jotenkin kaikki kohdallaan. Siinä on siroutta, keveyttä ja pehmeyttä, mutta myös asennetta, kulmikkuutta ja tyyliä. Olen huono käyttämään ”kovia” rannekoruja ja pidänkin enemmän ketjuista ja pehmeästä nahasta. Tämä koru ei kuitenkaan tunnu ranteessa oikeastaan miltään eikä se seilaa ranteessa ees taas kolahdellen pöydänreunaan.

Koruja oli Sofinahissa jäljellä enää muutama, onneksi ehdin napata omani. Huomasin nimittäin juuri ettei tätä mallia saa enää edes Dogearedin nettiputiikista. Olen yleensä kaikissa hankinnoissani jahkailija. Näen jotain kivaa jonka haluaisin, mutta pohdin ostosta niin pitkään että tuote myydään sillä aikaa loppuun. Näin on käynyt kymmeniä kertoja. Olenkin ajatellut että jos tuote myydään loppuun se ei ollut minulle tarkoitettu. Mutta jos taas törmään vielä harkinta-ajan jälkeen tuotteeseen se on minulle juuri oikea juttu. Näin kävi tämän rannerenkaan kanssa ja olen todella iloinen että ehdin napata korun itselleni.

Oletteko Te jahkailijoita vai ostatteko heti jos näette jotain tosi kivaa?

0