Uudet avaimet

tunnetila: jännitys

Tunnetilaa Instagramissa seuraavat huomasivat, että kävin viikonloppuna Tallinnassa. Reissua hyvällä kuuden hengen poppoolla oli odotettu pitkään, ja oli kyllä taas odotusten arvoinen matka. Hyvää ruokaa ja mainiota seuraa ei voi koskaan olla liikaa! Reissuun kuuluivat perinteisen kaavan mukaan hotellifiilistely, aamusaunat, aamiaiset, shoppailut, illalliset ja hieronnat, ja koko reissu meni näiden osalta ihan putkeen.

Kivaa siis oli, mutta reissuamiset saavat nyt pariksi viikoksi olla tässä. Olisi nimittäin yksi muutto hoidettavana. Pakata pitäisi mutta se on aika hankalaa kun liesuan joka viikonloppu jossain muualla kuin kotona. Saamme tällä viikolla kämpän täyteen muuttolaatikoita, joten eiköhän tuo homma alkaa hiljalleen konkretisoitua.

Saimme avaimet uuteen kotiin perjantaina. Piipahdimme asunnolla, totesimme että kyllä tästä vielä koti tulee, ja läksimme Tallinnaan. Laivalla uuden, vielä tuntemattoman asunnon avaimia katsellessani päätin, että uusi koti tulee olemaan minulle rauhoittumisen paikka. Pyrin viettämään tulevaisuudessa kotona aikaa enemmän kuin aikaisemmin olen viettänyt.

Unelmissani suunnittelen jo tulevaa kesälomaani jolloin jätän kaikki ulkomaanmatkat väliin ja nautin Suomen kesästä (oli sitten miten kylmä ja sateinen tahansa) ja tutustun uusiin kotikontuihini perusteellisesti. Asumme vielä nämä muutamat maaliskuun viimeiset viikot Helsingin ydinkeskustassa, postinumeroalueella 00100. Lähikauppamme on Kampin keskus. Aika hektistä, sanoisinko.

Emme muuta kovin kauas, mutta uudella alueella tunnelma on silti täysin erilainen. Viipyilevä ja idyllinen, lempeä ja rauhallinen. Vaikka muutto stressaa ja saa viimeisetkin hiukset putoamaan päästä, alan silti olla vakuuttunut että kaikella on tarkoituksensa. Hälisevästä ytimestä seesteisyyteen. Ehkä tuo on juuri se muutos mitä elämääni nyt tarvitsen. Kunhan se hemmetin muutto nyt vain olisi pian ohi.

0