tunnetila: tyytyväisyys
Vaikka ehdin juuri iloita keittomahdollisuudesta puretussa keittiössämme, päätimme silti lähteä pariksi päiväksi evakkoon huomattavasti miellyttävämpään ympäristöön. Sain keväällä lahjakortin Radisson Blu -hotelleihin*, mutten ole kiireiltäni ehtinyt lunastaa hotelliyötä. Kun kotona hurisee kuivuri yötä päivää ja kun kämppä näyttää varastolta, on täydellinen aika karata pois ja yöpyä hotellissa.
Halusin ehdottomasti yöpyä Mikonkadulla, Helsingin rautatieaseman kulmalla olevassa Radisson Blu Plazassa. Olen käynyt hotellin ihanalla aamiaisella useita kertoja, viimeksi pari viikkoa sitten, ja olen aina haaveillut kyseisessä hotellissa yöpymisestä. Hotellin huoneet uudistettiin muutama vuosi sitten (2012) ja olen kuullut hotellin erikoisvalmisteisista sängyistä niin paljon hyvää, että halusin nyt testata nukkumismukavuuden ihan itse.
Radisson Blu on kehittänyt yhdessä kotimaisen Familonin kanssa erityisen Blu Dreams -unikokemuksen. Blu Dreams -unikokemuksen lähtökohtana on Suomen Radisson Blu hotelleille kehitetty oma Magic Bed -vuode. Vuoteessa on yksilöllisesti mukautuva älypatja, jonka materiaali reagoi kehon lämpöön ja painoon. Sänky tuntui ensimmäiset hetket vähän kummalliselta, mutta jestas miten hyvin siinä lopulta nukkui! Olen nukkunut viime päivinä hyvin levottomasti, joten kunnolliset yöunet tulivat tarpeeseen.
Hyvät yöunet kruunasi iltasauna, sekä seuraavan aamun superaamiainen. Täytyy antaa kiitosta myös hotellin henkilökunnan palvelualttiudesta. Sisäänkirjautuessani kysyin täytyykö uloskirjautumisen tapahtua tasan klo 12 kuten tavallista. Kerroin, että kotona odottaa vesivahinko ja olisi mukava viettää aikaa rauhallisesta hotellihuoneesta nauttien. Sain henkilökunnan sympatiat ja huoneavaimiimme koodattiin saman tien lisää aikaa. Saimme pitää huoneemme seuraavaan päivään klo 18 asti veloituksetta. Tulin eleestä valtavan iloiseksi!
Olen varsinainen hotelliluuta ja voisin viettää hotellielämää pidempiäkin aikoja putkeen. Etenkin jos hotelli on näin upea mitä vaikkapa Radisson Blu Plaza. Luin joskus artikkelin helsinkiläisrouvasta, joka oli asunut hotellissa vakituisesti useita vuosia. Hotellissa on oma rauha, sauna ja pesulapalvelu. Siistijän saa käymään huoneessa säännöllisesti, lakanat vaihdetaan ja runsas aamiainen on tarjolla joka aamu. Harvoin pääsee asumaan niin lähellä kaupungin keskustaa mitä hotelliasujana pääsee.
Artikkelin rouva oli päättänyt elää eläkepäiviään hotellissa niin pitkään kun se on mahdollista. Ei kuulosta ollenkaan hullummalta! Voisitteko Te kuvitella eläkkeelle jäädessänne luopuvanne omaisuudestanne (myydä muun omaisuuden lisäksi asuntonne) ja käyttää rahat hotellissa asumiseen? Kuulostaako täysin absurdilta?
0
Ihanaa että pääsitte remppaa karkuun! Eniten tässä jutussa herätti ajatuksia juurikin tuo vanhempi nainen joka oli muuttanut hotelliin viettämään eläkepäiviään. Muistan itsekin lukeneeni jutun Hesarista (?). Tavallaan ymmärrän elämisen hotellissa, mutta itse en kyllä voisi koskaan elää niin. Haluan ehdottomasti keittää aamukaurapuuroni itse niin kauan kun voin olla varma, etten unohda liettä päälle ja polta kotiani kasaan. Omaisuus on toki vain tavaroita, mutta ainakin meidän nykyisessä pienessä perheessämme kaikki huonekalut ja esineet ovat muistoja jostain; rakkaan isoäidin vanha lasinen sohvapöytä, yhdessä entisöity kirjahylly, yms. Ne kertovat tarinaa eletystä elämästä, joten haluaisin elää juuri näiden esineiden keskellä. Vanhana luulen, että minua ilahduttaa katsella näitä esineitä ja muistella sitä, kuinka ätvelsimme niitä hankkiessamme, kunnostaessamme ja asunnosta toiseen kantaessamme.
http://thewildethings.com
Minusta tuntuu, että en ole mihinkään materiaan niin kiintynyt ettenkö voisi luopua siitä ja muuttaa hotelliin. Luulen että oloni vain kevenisi jos en omistasi mitään. 🙂
Löysin muuten tuon artikkelin. Se löytyy täältä: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/voiko_hotellissa_asua_pysyvasti_lue_naisesta_joka_asuu