Pienestä kiinni

tunnetila: huoli

veet_ilta

Vietin viikko sitten torstaina iltaa kera pinkin kuplivan Veetin uutuustuotteen lanseerauksessa.

Tilaisuudessa oli mukavan kevyt tunnelma ja vaaleanpunaiset herkut katosivat nopeasti tarjoilupöydistä kutsuvieraiden suihin. Piipahdin Anna-Marian kanssa hassuttelemassa myös valokuvauskopissa, jonne napasimme mukaan hauskaa rekvisiittaa. Tunnelma oli iloinen ja huoleton.

Poistuimme tilaisuudesta merenrantaa pitkin kävellen ja ihastelimme kirpeää talvi-iltaa. Yhtäkkiä huomasimme tietä ylittävän miehen, jonka käynti oli todella hapuilevaa ja askeleet veivät ihan minne sattuu. ”No siinä on kyllä mies aika laitamyötäisessä”, totesi kanssamme kävelemässä ollut Mimmi. ”Tuota menoa hän on kohta tuolla meressä”, Mimmi jatkoi.

Ja siinä samassa miehen jalat pettivät täysin, ja hän syöksyi kohti mertaa pää edellä!

Miehen onneksi juuri tuossa kohdassa sattui olemaan betonirappuset, jotka laskeutuivat mereen loivasti. Mies kaatui pää edellä nuo rappuset alas, ja jäi makaamaan liikkumattomana selällään rappusille pää merenpintaa hipoen.

Tiesin, että jos mies yrittäisi nousta tuosta ylös omin avuin, hän putoaisi heti mereen eikä tuossa kunnossa pääsisi sieltä ylös. Ryntäsin alimmalle rappuselle ja yritin kiskoa miestä ylös. Mies oli aivan rentona, lähes tiedottomassa tilassa ja painoi paljon. En saanut häntä hievahtamaankaan.

Onneksi kaksi lenkillä ollutta naista ja yksi mies pysähtyivät, ja neljästään saimme nostettua miehen ylös turvaan. Jokainen ohikulkenut henkilö ei todellakaan pysähtynyt auttamaan, vaikka he näkivät varmasti että mies oli hengenvaarassa. Olin järkyttynyt jokaisesta ohikulkijasta, joka oli kuin ei olisi huomannutkaan mitä tapahtui.

Mimmi soitti hätänumeroon ja puhelimen toisessa päässä pohdittiin lähetetäänkö paikalle poliisi vai ambulanssi. Puhelun kestäessä mies tuli vähän tolkkuihinsa ja pystyi jo kertomaan minne hän oli menossa.

Lopulta laitoimme miehen taksiin, kerroimme osoitteen minne hänet viedä ja suljimme oven. Olisin mielummin laittanut miehen ambulanssiin, mutta kun hätäkeskus oli lähettämässä paikalle ambulanssin sijaan poliisia, ja mies hätääntyi selvästi kun poliiseista tuli puhe, päädyimme lopulta taksiin.

”Ymmärrättekö, että te pelastitte juuri ihmishengen?”, kysyi meitä nostamisessa auttamaan tullut mies. Niin, niinhän siinä taisi käydä. Toimin tilanteessa kuin kone, enkä ajatellut mitään muuta kuin miehen pelastamista.

Samassa rytäkässä satutin jo monta kuukautta kuntoutuksessa olleen hiirikäteni, ja käden paraneminen koki todellisen takapakin. En olisi kuitenkaan voinut elää itseni kanssa, jos olisin jättänyt miehen oman onnensa nojaan. Ja vaikka autoin häntä tilanteessa sen minkä pystyin, niin mietin edelleen joka päivä selvisikö hän ja miten hän tänä päivänä voi.

Mies ei luultavasti muista tapahtuneesta mitään, eikä tiedä miten lähellä meren syleilyyn joutumista hän oli. Minä taas tulen muistamaan tuon tilanteen pitkään. Helpompaa olisi, jos en minäkään muistaisi.

11

(8) Kommentit

  1. Tarja says:

    Lähimmäisen rakkaus ja toisen ihmisen kohtaaminen. Olen ollut niin monesti järkyttynyt siitä, miten ihmiset voivat olla täysin välinpitämättömiä avun tarvitsijaa kohtaan. Jopa lasta. Itse en vain pystyisi myöskään elämään sovussa itseni kanssa, jos kävelisin avun tarvitsijan ohi. Onneksi juuri te satuitte miehen kohdalle! ❤ toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Tämä tarina myös todistaa sen, mikä mielestäni näkyy kasvoiltasi ja välittyy myös teksteistäsi: Sinulla on hyvä sydän! ❤
    Ihanaa ja levollista sunnuntaita!

    1. Voi Tarja, kiitos, ihanasti sanottu! Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee kuin suuren sydämen. <3 Ja ihminen, joka sanoo toisesta jotain noin kaunista, on suurisydäminen myös itse. <3 Mukavaa itsenäisyyspäivän odotusta!

  2. Oho! Onneksi teitä oli kuusi auttamassa. <3

    1. Juu, onneksi meitä oli iso joukko. Yksin olisin ollut todella voimaton. 🙁

  3. merikukka says:

    Hyvä, että autoitte! <3 Lähimmäisen rakkaus on nykyään vähissä. Kun ajattelee itseään tuohon tilanteeseen, niin toivoo, että joku auttaa.

    1. No just tuo Merikukka! Mä aina mietin, että tee muille se, mitä toivot tehtävän itsellesi. Olisipa tuo jokaisella ihmisellä ohjenuorana elämässä.

  4. HeidiV says:

    Hienosti toimittu!

    Kamala ajatus, että jos itselle tapahtuisi jotain eikä kukaan auttaisi…

    1. No sepä se Heidi! Olisi kamala nähdä ihmisten vain kulkevan ohi jos olisi itsellä hätä. 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.