Päivä itselle

tunnetila: onni

synttarit2017

Yllä synttäripäiväni ensimmäinen ja viimeinen kuva. Ensimmäisen kuvan otin heti aamusta kun läksin klo 9.00 pois kotoa, jotten pyörisi turhaan siistijän jaloissa. Toinen kuva on otettu puoli yhdentoista maissa illalla, kun olin kävelemässä kotia kohti. Oli superkiva, mutta hyvin pitkä päivä!

Aloitin päiväni Ekbergin perinteisellä aamiaisbuffalla. Herkkuaamiaisen jälkeen kiertelin kaikki suosikkiliikkeeni. Ne samat, joissa käyn shoppaillessani joka kerta, eikä minun tälläkään kertaa tarvinnut tulla kotiin tyhjin käsin.

Käyn yleensä kaksi kertaa vuodessa ostoksilla. Nuo kerrat osuvat aina joulun- ja juhannuksen jälkeisiin alennusmyynteihin. Teen usein etenkin joulunjälkeisaleista niin hyviä löytöjä, ettei kovin paljon muulloin tule mitään osteltua. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Löysin tosi hyviä perusvaatteita mukavan edullisesti.

Käyn ostoksilla harvoin, mutta silloin kun käyn, teen sen kunnolla. Käyn välillä lounaalla, ja lounaan jälkeen jatkan taas kiertelyä lemppaributiikeissani. Normaalisti tähän kaikkeen kuluu kuudesta seitsemään tuntia, ja tässä vaiheessa olen jo niin uupunut, että lähden kotiin.

Tiistaina en kuitenkaan suunnannut shoppailun jälkeen kotiin, vaan menin elokuviin. Kieltämättä vähän arvelutti jaksanko istua kolme tuntia leffassa koko päivän kaupungilla kiertelyn jälkeen, mutta elokuva, Isäni Toni Erdmann, vei niin mukanaan, että pysyin hereillä koko ajan.

Leffan jälkeen menin vielä ystäväni Ainon kanssa synttäri-illalliselle Hokuun.

Puoli yhdentoista maissa pienessä lumisateessa kotiin kävellessäni tunsin valtavaa kiitollisuutta. Olin päivän aikana saanut Teiltä ihania kommentteja blogiini, satoja onnitteluja FB:ssä, halauksia kaupungilla kohtaamiltani ystäviltä ja muutaman puhelun läheisiltäni.

Vaikka pieni alakulo nosti vuoden vaihtuessa päätään, niin on tämä elämä kuitenkin aika ihanaa! Kiitos vielä Teille kaikille onnitteluista ja tsempistä. Olette Te vaan aika huikea porukka siellä omien ruutujenne takana!

Ps. Tiedän, että aina ei jaksa kommentoida. En jaksa minäkään. Siksi olen lisännyt postausten perään pienen sydämen, jota voi klikata. Olisi tosi kiva jos jaksaisitte klikata sydämen punaiseksi täällä piipahtaessanne. Jokainen sydän ilahduttaa, ja kertoo minulle siitä, että Te olette siellä, vaikkette aina kommentoisikaan. <3

71
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply
    Aino
    05/01/2017 at 10:44

    Ajattelin nyt sekä klikata sydäntä ETTÄ kommentoida. 😉

    Olipa ihana nähdä ja minua ilahduttaa kyllä joka kerta niin livenä tapaaminen kuin täällä blogissakin piipahtaminen. <3

    • Reply
      Nina
      05/01/2017 at 11:08

      Hurraa Aino! Kiitos, aiheutit minulle juuri tuplaonnen! <3 Nähdään taas pian!

  • Reply
    Mirja
    05/01/2017 at 19:06

    Nyt on pakko kommentoida vaikka olenkin sen suhteen auttomattoman laiska… Sinulla on ollut ihana päivä! Onnea ja iloa talven sekä synkkiin että valoisiin päiviin. 🙂

    • Reply
      Nina
      05/01/2017 at 22:16

      Voi ihana Mirja, kiitos kun nyt jaksoit kommentoida! <3 Päiväni oli kyllä ihana ja synttärijuhlinta jatkuu vielä viikonloppuna. niin kivaa! Mukavaa pakkasviikonloppua sinulle!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.