tunnetila: tunnustus
Kävin sunnuntaina ostoksilla. Oli pakko.
Puhelimeni latausjohto on ollut katkeamispisteessä viime kesästä lähtien. Lataan yleensä puhelimeni yön aikana, mutta viimeisen kuukauden aikana en ole uskaltanut jättää puhelinta latautumaan yöksi. On ollut vain ajan kysymys, milloin johto menee oikosulkuun ja saa aikaan tulipalon.
Viikonloppuna laturinjohto jäi jumiin kangaskassissani johonkin, ja kun kiskaisin johdon pois kassista, johdon elämä loppui siihen.
Hetken puhelimettomuus olisi ehkä tehnyt ihan hyvääkin, mutta pidemmän päälle elo ilman puhelinta olisi ollut vähän turhan hankalaa. Kävin siis sunnuntaina ostamassa uuden johdon.
Maksuhetki tuntui oudolta. Tuntui että olen vieraantunut ostamisesta aika hyvin. Ja voi että miten huono omatunto minulla oli tuossa ostoshetkessä! ”Mitä minä olen nyt tekemässä?! Enhän minä saa ostaa mitään.”
Nyt uusi laturinjohto on kuitenkin ostettu, ja tämän vuoden ostossaldoon tuli toinen merkintä. Vuoden 2018 ostokseni tähän mennessä ovat: 16.5. pieni nahkareppu, matkamuisto La Herradurasta ja 23.9. laturinjohto puhelimeen.
Takana on kohta 9kk ostamattomuutta. Ihmiset alkavat jo kysellä olenko miettinyt mitä ostan ensimmäisenä kun vuosi vaihtuu. Ihan varma en voi vielä ensimmäisestä ostoksestani olla, mutta luulen, että tuo ostos on kamera.
Vuokrasin alkusyksystä ystävältäni kameran, ja ajattelin että opettelen käyttämään sitä tämän syksyn aikana. Olemme sopineet, että maksan kamerasta nyt kuukausivuokraa, ja halutessani saan lunastaa sen itselleni vuoden vaihduttua kun ostamattomuushaasteeni on ohi.
En ole vielä ehtinyt kameran salaisuuksiin tutustumaan, mutta olen jo aika varma, että ostan kameran itselleni heti kun saan tehdä ostoksia. Kameran hankinnan jälkeen seuraava ostos on kameraan uusi objektiivi.
Siinä se. Mitään muuta en ole vielä ostoslistalle kirjoittanut. Ei kun olenpas! Listalla lukee myös ohut pitkähihainen treenipaita ja pakkausteippi.
Vuoden vaihtumista ja pakkausteipin ostamista odotellessa…
10
pakollinen ostos! ei vaikuta lakkoon mitenkään! enpä tuota pakkausteippiäkään oikein osaa tavaraksi mieltää. treenipaita onkin sitten jo ihan eri asia. 🙂
Heh, minä olen aika tiukka näiden sääntöjeni kanssa. Pakkausteippi kun on tavara, eikä kuulu esim. siivoustarvikkeisiin joita saan ostaa. 😀 Heh, sanoiko joku joskus, että teen tämä haasteen itselleni vähän turhankin hankalaksi… 🙂
🙂 Ihana!
Muista sitten tehdä bloggaus pakkausteipin ostohetkestä. En malta odottaa minkälaisen tuotevertailun onnistut tekemään – ja millä kriteetereillä lopulta ostettavasi valitset: ekologisuus, irrotettavuus, ulkoasu, mahdollisuus teipin katkaisemiseen sormin, …
Lataavaa viikonloppua <3
Hahahahhaha! Raporttia pakkausteipin ostohetkestä tulee, lupaan tehdä sen vuoksesi! 😀 Rentoa ja (sinut tuntien) aktiivista viikonloppua sinullekin miumau! <3
Pakkausteippi! No kyllä sen saa ostaa, ns. ihan pakolliset kai voivat vähän ”rikkoa” sääntöä.
Heh, näitä sääntöjä ei ole tehty rikottaviksi! 😀 Tiedän, olen tässä aika ankara itselleni, mutta lipsumisia ei nyt hyväksytä. 😀
Apua! Ihailen sisukkuuttasi ja antamaasi esimerkkiä. Pystyisinpä samaan! Teen itse tosi paljon kirpparikauppaa verkossa ja pakkausteippiä kuluu valtavasti tavaroiden postitteluun. No, jos olisin ostolakossa, joutuisin varmaan sallimaan teipinoston itselleni. Onneksi ostamattomuuden raamit voi varmaan räätälöidä tilanteen mukaan.
Kiitos Mimo! Minäkin teen paljon kauppaa Zadaa Appin kautta, joten siihen minullakin tuota pakausteippiä kuluu. 😀 Ja oikeassa olet, ostamattomuuden raamit voi räätälöidä ihan tilanteen ja oman halun mukaan. Minä olen tämän kanssa ehä vähän liian tiukka…
Olet ollut todella sinnikäs! Itse en kyllä mieltäisi ostolakon rikkomiseksi sitä, että olisi pakko ostaa rikkoutuneen tilalle uusi, varsinkin kun on kyse välttämättömyystarvikkeesta. Puhumattakaan pakkausteipistä 😀 Ajatella, että enää kolme kuukautta ostolakkoa jäljellä! Voit kyllä olla ylpeä itsestäsi 🙂
Jee, kiitos tsempistä Ellu! <3 Enää kolme kuukautta jäljellä. Huh huh. Täytyy kyllä myöntää, etten olisi uskonut pystyväni tähän. Mutta kuten sanottu, esimerkiksi blogin kautta saadut shampoot ja meikit ovat kyllä helpottaneet urakkaani valtavasti. Mutta toisaalta taas ne ovat välillä myös vähän ahdistaneet. Päätin olla ostolakossa, koska en kokemut tarvitsevani uusia tavaroita. Blogin kautta niitä on kuitenkin tullut vaikka kuinka. Jotkut saaduista jutuista ovat pelastaneet oloani valtavasti (esim. tarpeeseen tulleet vaatteet), mutta jotkut taas ovat saaneet vähän ahdistumaan.