tunnetila: säikähdys
Tiistaiaamuna ajattelin flunssani olevan menossa jo parempaan päin. Kävin hyvillä mielin työpäivän jälkeen fysiatrilla, joka manipuloi hieman selkääni. ”Paremmalta näyttää, olet vihdoin matkalla terveeseen selkään.”
Voi mikä ihana uutinen! Selkäni on vihdoin paranemassa ja flunssakin näyttäytyy vain satunnaisina yskänpuuskina. Olen ollut enemmän tai vähemmän sairaana koko alkuvuoden, joten iloitsin terveestä tulevaisuudesta.
Kuntoni romahti kuitenkin äkillisesti keskiviikkoiltana. Makasin työpäivän jälkeen kotona sohvalla täysin uupuneena ja hikoilin valtavasti. Tuntui etten saa henkeä. Menin ajoissa sänkyyn, otin Buranan ja nukahdin.
Heräsin puoli kahdelta siihen, että tärisin totaalijäässä. Nousin sängystä ja yritin löytää vaatekaapista ylleni lämpökerraston. Tyhjensin hädissäni pari hyllyllistä vaatteita lattialle, kunnes vihdoin löysin kaipaamani. Pukeuduin lämpökerrastoon ja kaksiin villasukkiin, otin toisen särkylääkkeen ja menin takaisin sänkyyn.
Oloni oli niin kamala, että sanoin rymistelyyni heränneelle miehelleni, että jos en aamulla herää, niin kiitos kaikesta, mulla oli ihana elämä. Näin jälkeenpäin tuo kuulostaa todella dramaattiselta liioittelulta, mutta oloni oli tuona yönä niin hirveä, etten tiennyt selviääkö sellaisesta horkasta hengissä. Minua itketti, vitutti ja pelotti, kaikkia yhtä aikaa.
Aamulla soitin työterveyteen. ”Mulla on ollut nyt vähän yli kaksi viikkoa aika kova flunssa ja lämpöä lähes koko ajan 37.4. Viime yönä oli niin kamala olo, että luulin kuolevani. Pitäisköhän ottaa jotain verikokeita?” ”Oletko ollut jo pitkään sairauslomalla?” ”Ei kun tämä on vaan tavallinen flunssa. Olen mä ollut kotona etänä muutaman päivän ettei muihin tartu, mutta oon tehnyt kyllä töitä joka päivä.” ”NO JUSTIINSA! Nyt tulet heti labraan ja sitten määrään sinulle loppuviikon sairauslomaa.”
Tiedän, että fyssarilla tai hierojalla ei kannata käydä puolikuntoisena. Jos elimistössä jyllää pienikin tulehdus, se voi hieronnan vaikutuksesta levitä koko kroppaan. Hieronta nimittäin lisää aineenvaihduntaa etenkin ihossa, ja iho on ihmisen suurin elin. Kun verenkierto ihossa lisääntyy voimakkaasti, voi tulehdus levitä. (Lähde Yle) Ja näinhän minulle sitten kävi.
Luulin tiistaina olevani jo terveiden kirjoissa ja uskaltauduin siksi fysiatrin hoidettavaksi. Eipä olisi kannattanut. Hemmetin hemmetti! Viimeisillä voimillaan elimistössäni sinnittelevä virus sai selän käsittelystä pontta, ja valtasi koko kropan ryminällä.
Nyt olen kuitenkin ollut OIKEASTI sairauslomalla eilisen ja tämän päivän, enkä ole tehnyt ollenkaan töitä. Eilisen mietin ja huolehdin miten töissä pärjäävät, mutta tämä päivä meni täydellisesti! En käynyt kertaakaan työsähköpostissa, enkä edes ajatellut töitä. Myös blogini olen jättänyt päivittämättä, sillä päätin olla hetken kokonaan erossa läppäristä.
Nyt, perjantai-illan kunniaksi, ajattelin kuitenkin kirjoittaa Teille vähän kuulumisia. Kertoa edes että hengissä ollaan, vaikka blogini on ollut tällä viikolla normaalia hiljaisempi. Olonikin alkaa olla jo parempi.
Muistakaa ystävät rakkaat levätä ennen kuin kroppanne pakottaa Teidät siihen! Ihanaa viikonloppua kaikille, pysykää terveinä ja nauttikaa kevätsäistä!
Kuvat: Vilma
16
Voi Nina! Nyt lepoa tosiaan ❤ oikeasti! Keho on viisas. Pidä huolta itsestäsi, oot tärkeä!
Mäkin oon ollut loppusyksyn ja alkuvuoden sairastelukierteessä; viimeisin tauti laittoi petiin viikoksi.
Kiitos Heidi! <3 Keho kyllä kertoo kun täytyy levätä. Se yritti kertoa minulle sitä jo pari viikkoa, mutten uskonut. 🙁 Toivottavasti sinä Heidi pääsit jo sairastelukierteestä eroon! <3
Oijoi… Nyt lepoa. Toivottavasti tervehdyt pian.
Kiitos Tuuli! Tuota samaa toivon minäkin. Kävin taas eilen lääkärissä ja olen nyt ihan varma, että minun tuurillani napasin sieltä mukaani jonkun uuden viruksen. Odotushuoneessa oli paljon ihmisiä, jotka kaikki näyttivät todella sairailta ja jotka yskivät keuhkojaan pihalle. Mietin koko ajan, miten paljon bakteereita tuolin käsinojissa, ovenkarmeissa, hissin nappuloissa yms. siellä oikein on. Olisin halunnut desinfioida käteni vastaanotolta lähtiessni, mutta desinfiointiainepumpusta ei tullut mitään!!! Nyt olen ihan varma, että hieroin vahingossa noilla käsilläni silmiä tai suuta, ja sain miljardi uutta pöpöä kehooni. ÄÄäääääääää!!!! Hyvä että sain yöllä nukuttua kun mietin noita uusia viruksia jotka risteilevät elimistössäni. Hyiiiii!
…kiitos kaikesta, mulla oli ihana elämä.
Melkein tuli itku <3 Onneksi tilanne jo paranemaan päin. Pidähän huolta itsestäsi!
Kiitos sanoistasi Pauliina! <3 Edelleen täällä saikutellaan ja ollaan ihan uuvuksissa. En käsitä mistä tuota unta oikein riittää! Ja vaikka nukkuu kaiket päivät ja yöt, niin miksi se uni ei virkistä, vaan minua nukuttaa ihan koko ajan? Todella ärsyttävää!
Voi sinua Nina! <3 Olet selkeästi ihan yhtä tunnollinen kuin minäkin! Hyvä, kun olet nyt sairauslomalla ja hyvä, kun olet ollut tekemättä ja ajattelematta töitä! Kyllä ne työt siellä pysyvät, sinä olet tärkein ja ainoa laatuasi – sinusta kannattaa ja pitää pitää huolta!
Minulla on ollut työurallani aika, jolloin töitä oli aivan järjettömästi ja työ oli stressaavaa. Tähän kuvioon, kun lisää esimiehen, joka ei antanut olla rauhassa ikinä ja soitteli kotiin esim. kun olin 39 asteen kuumeessa tai selkäni takia istumakyvytön, että "milloin ajattelit tulla takaisin töihin?". Muutaman vuoden ja organisaatiomuutosten (väki väheni) jälkeen oli burn-outissa ja sairauslomalla. Se oli herätys itselleni: tämä on minun elämäni ja jos menetän terveyteni, niin se on henkilökohtainen menetykseni, työpaikalla minut korvataan toisella. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt kävellä ulos jo aikaisemmin, mutta ehkä tarvitsin tuon kokemuksen ollakseni tänään tässä 🙂 Jostakin syystä sitä aina asettaa itsensä ja omat tarpeensa aivan viimeiseksi ja luovuttaa vasta, kun on ihan pakko… Vieläkin kamppailen tunnollisen luonteeni kanssa, joka on hankala yhdistelmä liiallisen työmäärän kanssa ja etenkin, kun oma työ on niin kivaa ja mielenkiintoista! Melkeinpä joka päivä joudun tekemään tietoisen päätöksen esim. lähteä toimistosta tiettyyn aikaan ("jos minä vielä tuon…") tai olla katsomatta sähköposteja illalla…
Nyt lepoa ja työn unohtamista ja kohti paranemista! <3 Suosittelen myös hyviä sarjoja ja herkkuja – ne todistettavasti auttavat paranemisessa 😀
Niin viisaita sanoja Tarja! <3 Tosi ikävää että jouduit kokemaan burnoutin, mutta jos se oli se uhraus, mikä täytyi tehdä tajutakseen mikä on oikeasti tärkeää, niin ehkä se oli sen arvoista. Ja nyt olet unelmiesi työssä ja voit hyvin. Niin ihanaa ja arvokasta! <3
Olen edelleen sairauslomalla, tällä kertaa perjantaihin asti. Eilen tapaamani lääkäri kertoi, että tänä keväänä on todella paljon poikkeuksellisen pitkiä flunssia. Saattaa viedä sängynpohjalle kuukaudeksi. En voi lakata ihmettelemästä, miten syöpiä ja muita vakavia sairauksia parannetaan nykyään huippulääketieteen avuin, mutta tavalliseen viruksen aiheuttamaan kausiflunssaan ei ole muuta parannuskeinoa kuin lepo. Ja herkut, ne kyllä todistetusti auttavat. 😀